ISBN

Kansainvälinen standardikirjanumero, ISBN, on kaupallisen kirjan yksilöllinen viivakoodi. ISBN-järjestelmä luotiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2001. 1966kirjakauppias ja paperikauppias W.H. Smith.

Alun perin se oli 9-numeroinen SBN-koodi (Standard Book Numbering), ja sitä käytettiin edelleen seuraavissa maissa 1974; se hyväksyttiin kansainväliseksi standardiksi ISO 2108 vuonna 1970. Samanlainen numeerinen tunniste, International Standard Serial Number (ISSN), yksilöi aikakausjulkaisuja, kuten aikakauslehtiä. Tammikuun 1. päivästä lähtien, 2007ISBN-tunnukset ovat 13-numeroisia, kuten Booklandissa EAN-13. Standardista vastaa TC 46/SC 9.

ISBN-13-viivakoodi EAN-13-viivakoodina (ISBN 978-3-16-148410-0).

Yleiskatsaus

ISBN-numero annetaan jokaiselle kirjan painokselle ja muunnelmalle (uusintapainoksia lukuun ottamatta). ISBN-numero on 13-numeroinen, jos se on annettu 1. tammikuuta jälkeen, 2007ja 10-numeroinen, jos se on myönnetty ennen vuotta 2007. Kansainvälinen vakiokirjanumero koostuu neljästä tai viidestä osasta:

13-numeroisen ISBN-numeron osalta GS1-etuliite: 978 tai 979.
ryhmän tunnuskoodi (ryhmä maita, joilla on yhteinen kieli).
julkaisijan koodi,
kohteen numero ja
tarkistussummamerkki tai tarkistusluku.

ISBN-osat voivat olla eripituisia, ja ne erotetaan toisistaan yleensä väliviivoilla tai välilyönneillä.

Ryhmätunnuksen (GIC) numero on 0 tai 1 englanninkielisille maille, 2 ranskankielisille maille, 3 saksankielisille maille, 4 japanilaisille, 5 venäläisille jne. Alkuperäisessä SBN-numerossa (Standard Book Number) ei ollut ryhmätunnusta, mutta jos 9-numeroiseen SBN-numeroon liitetään nolla (0) etuliitteeksi, saadaan kelvollinen 10-numeroinen ISBN. Ryhmätunnus voi olla enintään 5-numeroinen; esimerkiksi 99936 on Bhutan-maan ryhmätunnus.

Kansallinen ISBN-toimisto antaa kustantajan numeron (ks. luokka:ISBN-toimistot); kustantaja valitsee kohteen numeron. Yleensä kirjankustantajalta ei vaadita ISBN-numeroa eikä kirjan tarvitse ilmoittaa numeroa (paitsi Kiinassa; ks. jäljempänä), mutta useimmat kirjakaupat käsittelevät vain ISBN-numerolla varustettuja tuotteita.

Luettelo kaikista 628 000 myönnetystä kustantajakoodista on julkaistu, ja sen voi tilata kirjana, mutta vuodesta 2007 lähtien se maksoi 300 Yhdysvaltain dollaria. Kansainvälisen ISBN-viraston verkkosivuilla ei ole ilmaista menetelmää kustantajakoodien etsimiseen.

Aiheeseen liittyvät sivut

Amazonin vakiotunnistenumero (ASIN)
CODEN (kirjastojen nykyisin käyttämä sarjajulkaisun tunniste; korvataan ISSN-numerolla uusien teosten osalta).
Digitaalisen objektin tunniste (DOI)
Eurooppalainen tuotenumero (EAN)
Kansainvälinen audiovisuaalinen vakionumero (ISAN)
Kansainvälinen musiikkinumero (ISMN)
Kansainvälinen standarditallennuskoodi (ISRC)
Kansainvälinen sarjanumero (ISSN)
Kansainvälinen musiikkityön standardikoodi (ISWC)
Kongressin kirjaston valvontanumero
PMID (PubMed ID)
Sarjaerän ja rahoitusosuuden tunniste (SICI)

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ISBN tarkoittaa?

V: ISBN on lyhenne sanoista International Standard Book Number.

K: Milloin ISBN-järjestelmä luotiin?

V: ISBN-järjestelmän loi vuonna 1966 Yhdistyneessä kuningaskunnassa W.H. Smith.

K: Mikä oli järjestelmän alkuperäinen nimi ennen kuin siitä tuli ISO 2108?

V: Järjestelmän alkuperäinen nimi ennen kuin siitä tuli ISO 2108, oli Standard Book Numbering (SBN) -koodi.

K: Mitä eroa on ISBN:n ja ISSN:n välillä?

V: ISBN-numeroa käytetään kirjojen yksilöivänä tunnisteena, kun taas ISSN-numeroa käytetään aikakausjulkaisujen, kuten aikakauslehtien, yksilöivänä tunnisteena.

K: Milloin ISBN hyväksyttiin kansainväliseksi standardiksi?

V: ISBN hyväksyttiin kansainväliseksi standardiksi ISO 2108 vuonna 1970.

K: Kuinka pitkä ISBN-tunnus on nykyään?

V: Tammikuun 1. päivästä 2007 lähtien ISBN-tunnukset ovat olleet 13-numeroisia, kuten Booklandin EAN-13.

K: Kuka vastaa ISBN-standardista?

V: ISBN-standardista vastaa TC 46/SC 9.