ISBN
Kansainvälinen standardikirjanumero, ISBN, on kaupallisen kirjan yksilöllinen viivakoodi. ISBN-järjestelmä luotiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2001. 1966kirjakauppias ja paperikauppias W.H. Smith.
Alun perin se oli 9-numeroinen SBN-koodi (Standard Book Numbering), ja sitä käytettiin edelleen seuraavissa maissa 1974; se hyväksyttiin kansainväliseksi standardiksi ISO 2108 vuonna 1970. Samanlainen numeerinen tunniste, International Standard Serial Number (ISSN), yksilöi aikakausjulkaisuja, kuten aikakauslehtiä. Tammikuun 1. päivästä lähtien, 2007ISBN-tunnukset ovat 13-numeroisia, kuten Booklandissa EAN-13. Standardista vastaa TC 46/SC 9.
ISBN-13-viivakoodi EAN-13-viivakoodina (ISBN 978-3-16-148410-0).
Yleiskatsaus
ISBN-numero annetaan jokaiselle kirjan painokselle ja muunnelmalle (uusintapainoksia lukuun ottamatta). ISBN-numero on 13-numeroinen, jos se on annettu 1. tammikuuta jälkeen, 2007ja 10-numeroinen, jos se on myönnetty ennen vuotta 2007. Kansainvälinen vakiokirjanumero koostuu neljästä tai viidestä osasta:
- 13-numeroisen ISBN-numeron osalta GS1-etuliite: 978 tai 979.
- ryhmän tunnuskoodi (ryhmä maita, joilla on yhteinen kieli).
- julkaisijan koodi,
- kohteen numero ja
- tarkistussummamerkki tai tarkistusluku.
ISBN-osat voivat olla eripituisia, ja ne erotetaan toisistaan yleensä väliviivoilla tai välilyönneillä.
Ryhmätunnuksen (GIC) numero on 0 tai 1 englanninkielisille maille, 2 ranskankielisille maille, 3 saksankielisille maille, 4 japanilaisille, 5 venäläisille jne. Alkuperäisessä SBN-numerossa (Standard Book Number) ei ollut ryhmätunnusta, mutta jos 9-numeroiseen SBN-numeroon liitetään nolla (0) etuliitteeksi, saadaan kelvollinen 10-numeroinen ISBN. Ryhmätunnus voi olla enintään 5-numeroinen; esimerkiksi 99936 on Bhutan-maan ryhmätunnus.
Kansallinen ISBN-toimisto antaa kustantajan numeron (ks. luokka:ISBN-toimistot); kustantaja valitsee kohteen numeron. Yleensä kirjankustantajalta ei vaadita ISBN-numeroa eikä kirjan tarvitse ilmoittaa numeroa (paitsi Kiinassa; ks. jäljempänä), mutta useimmat kirjakaupat käsittelevät vain ISBN-numerolla varustettuja tuotteita.
Luettelo kaikista 628 000 myönnetystä kustantajakoodista on julkaistu, ja sen voi tilata kirjana, mutta vuodesta 2007 lähtien se maksoi 300 Yhdysvaltain dollaria. Kansainvälisen ISBN-viraston verkkosivuilla ei ole ilmaista menetelmää kustantajakoodien etsimiseen.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Amazonin vakiotunnistenumero (ASIN)
- CODEN (kirjastojen nykyisin käyttämä sarjajulkaisun tunniste; korvataan ISSN-numerolla uusien teosten osalta).
- Digitaalisen objektin tunniste (DOI)
- Eurooppalainen tuotenumero (EAN)
- Kansainvälinen audiovisuaalinen vakionumero (ISAN)
- Kansainvälinen musiikkinumero (ISMN)
- Kansainvälinen standarditallennuskoodi (ISRC)
- Kansainvälinen sarjanumero (ISSN)
- Kansainvälinen musiikkityön standardikoodi (ISWC)
- Kongressin kirjaston valvontanumero
- PMID (PubMed ID)
- Sarjaerän ja rahoitusosuuden tunniste (SICI)
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ISBN tarkoittaa?
V: ISBN on lyhenne sanoista International Standard Book Number.
K: Milloin ISBN-järjestelmä luotiin?
V: ISBN-järjestelmän loi vuonna 1966 Yhdistyneessä kuningaskunnassa W.H. Smith.
K: Mikä oli järjestelmän alkuperäinen nimi ennen kuin siitä tuli ISO 2108?
V: Järjestelmän alkuperäinen nimi ennen kuin siitä tuli ISO 2108, oli Standard Book Numbering (SBN) -koodi.
K: Mitä eroa on ISBN:n ja ISSN:n välillä?
V: ISBN-numeroa käytetään kirjojen yksilöivänä tunnisteena, kun taas ISSN-numeroa käytetään aikakausjulkaisujen, kuten aikakauslehtien, yksilöivänä tunnisteena.
K: Milloin ISBN hyväksyttiin kansainväliseksi standardiksi?
V: ISBN hyväksyttiin kansainväliseksi standardiksi ISO 2108 vuonna 1970.
K: Kuinka pitkä ISBN-tunnus on nykyään?
V: Tammikuun 1. päivästä 2007 lähtien ISBN-tunnukset ovat olleet 13-numeroisia, kuten Booklandin EAN-13.
K: Kuka vastaa ISBN-standardista?
V: ISBN-standardista vastaa TC 46/SC 9.