Vande Mataram on Intian kansallislaulu (national song), jota ei pidä sekoittaa Intian kansallislauluun. Sananmuodot ja säkeet ovat peräisin runoilija Bankim Chandra Chattopadhyaylta; teksti yhdistää sekä sanskritin vaikutteita että bengalin kieltä. Laulu on kirjoitettu vuonna 1876 ja julkaistu myöhemmin vuonna 1882 romaanissa Anandamath. Nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna "Minä tervehdin äitiä" tai "Eläköön äiti[maa]". Intian lipun ensimmäisessä versiossa oli teksti "वन्दे मातरम्" (Vande Mataram).
Historia ja konteksti
Vande Mataram syntyi 1800-luvun loppupuolen intialaisessa nationalismin ja uudistusten ilmapiirissä. Se julkaistiin osana Bankimin romaania Anandamath, joka sijoittuu brittihallinnon vastustukseen ja kuvitteelliseen kestohengelliseen kapinaan. Laulu nousi nopeasti suosioon ja siitä tuli yksi itsenäisyysliikkeen tunnuslauluista: sitä laulettiin kokouksissa, mielenosoituksissa ja muissa kokoontumisissa, ja säkeet toimivat kannustuksena yhteiselle vapaustaistelulle.
Teksti ja tulkinnat
Alkuperäinen runo sisältää useita säkeistöjä, mutta itsenäisyysliikkeessä ja julkisissa esityksissä on perinteisesti laulettu vain osaa niistä (usein kaksi ensimmäistä säkeistöä). Teksti kuvaa kotimaata äidillisin vertauskuvin – niittyinä, jokina, vuorina ja hedelmällisyytenä – ja kehottaa palvomaan ja suojelemaan tätä "äitiä". Osassa tekstiä esiintyy myös mytologisia ja uskonnollisia kuvia, mikä on aiheuttanut monin paikoin erilaisia tulkinta- ja keskustelukysymyksiä.
Rooli itsenäisyysliikkeessä
Vande Mataramista tuli symboli intialaiselle yhtenäisyydelle ja vastarinnalle brittejä vastaan. Monet johtajat ja aktivistit käyttivät sitä yhtenäisyyden ilmaisuna, ja laulun säkeet innoittivat mielenosoituksia ja tapahtumia koko 1900-luvun alun ajan. Laulu yhdisti eri yhteiskuntaryhmiä, mutta samalla sen uskonnollisia viittauksia käsiteltiin eri tavoin eri yhteisöissä.
Keskustelut, kiistat ja virallinen asema
Koska Vande Mataramissa esiintyy kuvauksia kotimaasta äitiyden ja jumalallisuuden kautta, osa uskonnollisista vähemmistöistä koki laulun sulkevan tai uskonnollisesti latautuneen. Tämä herätti keskustelua erityisesti ennen Intian perustuslain hyväksymistä itsenäistymisen jälkeen. Lopulta vuonna 1950 Intia hyväksyi viralliseksi kansalliseksi hymniksi Jana Gana Manan, mutta Vande Mataramille myönnettiin erityisasema kansallisena lauluna (national song). Monet valtiolliset tilaisuudet, opetustilaisuudet ja kansalliset juhlat sisältävät yhä Vande Mataramin esityksen tai viittauksen siihen.
Perintö ja nykykäyttö
Tänä päivänä Vande Mataram on edelleen tunnettu ja laulettu Intiassa; se esiintyy koulujen seremonioissa, kulttuuritapahtumissa ja joissain valtiollisissa tilaisuuksissa. Laulun historiallinen merkitys itsenäisyysliikkeen symbolina säilyy, samoin keskustelu sen merkityksestä monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa yhteiskunnassa. Laulun eri versiot, sovitukset ja esitystavat ovat säilyttäneet tekstiä elävänä osana Intian kansallista muistikuvastoa.
Nopeat faktat: