Sanskrit | muinainen indoeurooppalainen kieli
Sanskrit on muinainen indoeurooppalainen kieli. Se on hindulaisuuden, sikhismin, buddhalaisuuden ja jainismin pyhä kieli, ja se on useimpien indoarjalaiskielten alkuperä. Nykyään noin 14 000 ihmistä Intiassa käyttää sitä jokapäiväisenä kielenään lähinnä uskonnollisiin tarkoituksiin. Se on yksi Intian 22 virallisesta kielestä. Useimmat Pakistanin, Pohjois-Intian, Nepalin ja Bangladeshin kielet ovat peräisin sanskritista. Etelä-Intian dravidialaiset kielet ovat erillään sanskritista, eivätkä ne ole peräisin sanskritista. Pakistanin ja Intian kaksi pääkieltä, hindi ja urdu, ovat peräisin pääasiassa sanskritista.
Sanskrit on vanhan indoarjalan standardoitu murre. Sen kielellinen perimä voidaan jäljittää proto-indoeurooppalaiseen. Indoeurooppalaisen arjalaisen siirtolaisuuden teoria ehdottaa, että indoeurooppalaiset muuttivat Keski-Aasian aroilta Etelä-Aasiaan 2. vuosituhannen alussa eaa. ja toivat mukanaan indoeurooppalaisen kielen sanskritin. Sanskritin pääasiallinen kirjoitusasu on devanāgarī, mutta sitä voidaan kirjoittaa myös useiden muiden intialaisten kielten kirjoitusasuilla ja joskus myös latinalaisilla aakkosilla. Historiallisesti se kirjoitettiin muinaisella ja pyhällä Brāhmī-merkistöllä.
William Jones, joka työskenteli tuomarina Intiassa 1700-luvulla, tutki sanskritin kieltä ja huomasi sen samankaltaisuudet latinan ja kreikan sekä muiden eurooppalaisten kielten kanssa. Tämä johti siihen, että indoeurooppalaiset kielet tunnustettiin Euroopasta Intiaan ulottuvaksi sukulaiskielten ryhmäksi.
Sanskritin kirjoitusasu
Kirjallisuus
Sanskritin kirjallisuus sisältää runoutta ja draamaa. Lisäksi on tieteellisiä, teknisiä, filosofisia ja uskonnollisia tekstejä. Sanskritia käytetään edelleen laajalti seremoniallisena kielenä hindujen uskonnollisissa rituaaleissa ja buddhalaisten uskonnonharjoituksissa hymneinä ja laulujen muodossa.
Kielioppi
Kielessä on hyvin monimutkainen kielioppi, jossa on kahdeksan kieliopillista tapausta, kieliopilliset sukupuolet ja kolme kieliopillista numeroa. Sanoja kuvataan myös niiden ominaisuuksien perusteella. Kieltä pidetään erittäin tieteellisenä, sillä jokainen lauseen sana voi kuvata subjektin lukumäärää, sukupuolta ja toimintaa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on sanskritin kieli?
V: Sanskrit on ikivanha indoeurooppalainen kieli, joka on hindulaisuuden, sikhismin, buddhalaisuuden ja jainismin pyhä kieli. Se on useimpien indoarjalaisten kielten alkuperä.
K: Kuinka monet ihmiset käyttävät sitä nykyään?
V: Nykyään noin 14 000 ihmistä Intiassa käyttää sitä jokapäiväisenä kielenään lähinnä uskonnollisiin tarkoituksiin.
K: Onko sanskrit sukua dravidian kielille?
V: Ei, Etelä-Intian dravidialaiset kielet ovat erillään sanskritista eivätkä ole peräisin siitä.
K: Ovatko hindi ja urdu peräisin sanskritista?
V: Kyllä, Pakistanin ja Intian kaksi pääkieltä, hindi ja urdu, ovat pääosin peräisin sanskritista.
K: Millä kirjoitusasulla sanskritia kirjoitetaan?
V: Sanskritin kirjoittamiseen käytetään pääasiassa devanāgarī-merkkiä, mutta sitä voidaan kirjoittaa myös useiden muiden intialaisten kielten merkistöillä tai joskus jopa latinalaisilla aakkosilla. Historiallisesti se kirjoitettiin muinaisella Brāhmī-merkistöllä.
K: Kuka tunnisti eurooppalaisten kielten ja sanskritin väliset yhtäläisyydet?
V: William Jones tunnisti samankaltaisuuksia eurooppalaisten kielten, kuten latinan ja kreikan, ja sanskritin välillä työskennellessään tuomarina Intiassa 1700-luvulla. Tämä johti siihen, että indoeurooppalaiset kielet tunnustettiin Euroopan ja Intian väliseksi sukulaisuudeksi.
K: Mikä teoria selittää, miten indoeurooppalainen kieli tuli Etelä-Aasiaan? V: Indoeurooppalaisen arjalaisen siirtolaisuuden teoria ehdottaa, että 2. vuosituhannen alussa eaa. Keski-Aasian aroilta Etelä-Aasiaan muuttaneet indoeurooppalaiset toivat mukanaan kielensä sanskritin.
