Kello: ranne-, tasku- ja älykellot — historia ja tekniikka

Kellojen historia ja tekniikka: ranne-, tasku- ja älykellot — mekaanisista kvartsiliikkeisiin, radiokellosta älyominaisuuksiin; opas kellon toiminnasta ja kehityksestä.

Kello on pieni kello, jota henkilö kantaa tai käyttää ajan mittaamiseen. Se helpottaa päivittäisten aikataulujen seuraamista, mutta toimii myös usein muotiasusteena. Kalliimmat kellot suunnitellaan paitsi tarkkuuden myös estetiikan ja materiaalien perusteella, ja ne voivat olla merkittävä osa pukeutumista tai statussymboli. Usein kello on yksi harvoista asusteista, joita mies tai nainen käyttää säännöllisesti.

Tyypit ja käyttötavat

Rannekello on suunniteltu käytettäväksi ranteessa, ja se kiinnitetään yleensä hihnalla tai muulla rannekkeella. Rannekelloja on monenlaisia — arkikäytöstä urheiluun ja juhlaan sopiviin malleihin. Taskukello on tarkoitettu pidettäväksi taskussa, usein ketjulla kiinnitettynä. Muita variaatioita ovat esimerkiksi kellot, jotka kiinnitetään vyöhön tai ripustetaan kaulaan.

Sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät toisinaan erityistä kelloa, joka on kiinnitetty heidän univormunsa etuosaan ja roikkuu alaspäin niin, että se on helposti luettavissa, kun sitä nostetaan ylös.

Lyhyt historia

Kellon kehitys ulottuu keskiaikaan: kiinteitä julkisia aikamerkkejä seurasi vähitellen kannatettava mekanismi. Kansainvälisesti merkittävä askel oli 1500-luvun taskukellojen kehitys. Vuonna 1524 Peter Henlein liitetään usein varhaisten kannettavien kellojen kehittämiseen. 1700-luvulla mekaanisten kellojen tarkkuutta parannettiin merkittävästi jousikäyttöisten ja erilaisia pakkeja (escaping) hyödyntävien koneistojen avulla.

Tekniikka: mekaaniset, kvartsit ja elektroniset liikkeet

Perinteiset kellot olivat alun perin puhtaasti mekaanisia, eli ne toimivat kellokoneistolla ilman sähköä. Mekaaniset koneistot sisältävät yleensä pääjousen (mainspring), hammasratasjärjestelmän, escapement-mekanismin ja tasapainopyörän (balance wheel), jotka yhdessä säätelevät kulunutta aikaa. Automaatit eli itsevetävät koneistot ottavat voimaa käyttäjän ranteen liikkeistä.

Tekniikan kehittyessä suurin muutos tapahtui, kun mekaanisten koneistojen rinnalle tulivat kvartsikellot. Ne käyttävät värähteleviä kvartsikiteitä, jotka tuottavat elektronisia pulsseja erittäin tasaisella taajuudella. Elektronisissa liikkeissä, joita kutsutaan usein kvartsiliikkeiksi, on vain vähän liikkuvia osia: itse kvartsikide värähtelee pietsosähköisen ilmiön ansiosta, kun siihen kytketään vaihtovirtaa. Kide resonoi hyvin määritellyllä taajuudella, mikä mahdollistaa tarkan ajanmittauksen.

Useimmat kvartsikellokoneistot ovat ensisijaisesti elektronisia, mutta ne voivat silti käyttää perinteisiä analogisia viisareita, mikä antaa käyttäjälle tutun ulkoasun ja helpon luettavuuden. Kvartsikellojen paristokesto on yleensä pidempi kuin mekaanisten kellojen huoltovälit; paristo vaihdetaan yleensä muutaman vuoden välein, riippuen mallista ja lisätoiminnoista.

Joissakin kelloissa käytetään radiotaajuus- tai GPS-synkronointia kellonajan ja päivämäärän korjaamiseen, jolloin ne pysyvät erittäin tarkkoina verrattuna paikalliseen atomiaikaan. Digitaalinen elektroniikka toi 1970-luvulla markkinoille näyttöihin perustuvat digitaaliset kellot ja myöhemmin yhä monipuolisemmat älyominaisuudet.

Älykellot ja nykyaikaiset ominaisuudet

Nykyään osa kelloista on älykelloja, jotka muistuttavat pienoiskokoisia älypuhelimia mutta ovat suunniteltu erityisesti ranteeseen. Ne toimivat pienempinä mobiililaitteina ja tarjoavat ilmoituksia, puheluiden ja viestien esikatselun, musiikin hallinnan sekä laajan valikoiman terveys- ja aktiviteettimittareita (sykemittari, askelmittari, GPS, unen seuranta). Älykellojen käyttöjärjestelmät mahdollistavat sovellusten asennuksen ja kolmannen osapuolen palveluiden käytön.

Älykellojen akkukesto vaihtelee tunnista päiviin tai jopa viikkoihin riippuen näytön tyypistä, anturien käytöstä ja muista ominaisuuksista. Lisäksi tarjolla on hybridejä malleja, jotka yhdistävät perinteisen analogisen viisarin älytoimintoihin taustalla toimivan elektronisen moduulin avulla.

Materiaalit, ominaisuudet ja huolto

Kelloissa käytetään erilaisia materiaaleja: ruostumatonta terästä, titaania, kulta- ja hopeaseoksia, keraamia ja komposiitteja. Kellotauluja suojaavat lasit ovat yleisimmin mineraalilasia tai kestävämpää safiirilasia. Useissa kelloissa on vesitiiveys, joka on ilmoitettu metreinä tai ilmakehinä — vesitiiveyden taso kannattaa tarkistaa ennen uimista tai sukellusta.

Kellon valinnassa kannattaa huomioida seuraavat seikat:

• Tarkkuus: kvartsikellot ovat yleisesti tarkempia kuin mekaaniset.
• Huolto: mekaaninen kello vaatii säännöllisen huollon (usein 3–5 vuoden välein), kun taas kvartsikello tarvitsee pääasiassa paristojen tai akkujen vaihtoa.
• Käyttötarkoitus: urheiluun suunnatut kellot kestävät iskuja ja vettä paremmin; juhlakellot painottavat viimeisteltyä ulkonäköä.
• Ominaisuudet: kronografit, kalenterit, GMT-toiminnot, kuunvaiheet ja muut komplikatiot vaikuttavat hintaan ja huoltotarpeeseen.
• Materiaali ja mukavuus: rannekkeen materiaali vaikuttaa käyttömukavuuteen ja kestävyyteen.

Yhteenveto ja ostovinkkejä

Kello on niin käytännöllinen laite kuin muotiesinekin. Valitse kello käyttötarkoituksen, halutun tekniikan ja oman tyylisi mukaan. Mekaaninen kello tarjoaa perinteisen tunnelman ja pitkäikäisen käsityön, kun taas kvartsikello tarjoaa edullisemman ja erittäin tarkan vaihtoehdon. Älykellot puolestaan yhdistävät ajan näyttämisen nykyaikaisiin digipalveluihin ja hyvinvointitoimintoihin. Huollon, vesitiiveyden ja takuun huomioiminen auttaa varmistamaan, että valinta palvelee sinua pitkään.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on kello?

K: Miten kelloja tyypillisesti käytetään?

K: Milloin kellot ilmestyivät ensimmäisen kerran?

K: Mikä antaa voiman perinteisille kelloille?

K: Miten elektroniset kellokoneistot toimivat?

K: Onko perinteisten ja digitaalisten kellojen lisäksi olemassa muita kellotyyppejä?

Hae kirjaimella