Jojo
Yo-jo on suosittu lelu, joka on valmistettu jousesta, joka on sidottu toisesta päästä litteään kelaimeen. Sitä käytetään pitämällä narun vapaasta päästä kiinni (yleensä asettamalla yksi sormi liukusolmuun) ja vetämällä siitä niin, että kela kääntyy sen roikkuessa ilmassa, jolloin jousi joko kelautuu tai purkautuu. Siitä tuli suosittu 1920-luvulla.
Yksinkertaisimmillaan jousi kiedotaan käsin kelalle. Tämän jälkeen jojo heitetään alaspäin, jolloin se laskeutuu alaspäin ja kelaa jousen irti. Sen jälkeen se nousee (inertian ansiosta) takaisin, jolloin jousi kelautuu ylös. Lopuksi jojo otetaan kiinni, ja se on valmis heitettäväksi uudelleen. On olemassa monia muitakin temppuja, joista useimmat perustuvat "nukkujan" perustemppuun. Yksi kuuluisimmista jojo-tempuista on "walk the dog". Tämä tehdään heittämällä vahva sleeper ja antamalla jojon rullata lattian poikki.
Englanninkielisiä historiallisia nimiä jojoille ovat bandalore (ranskasta) ja quiz. Ranskankielisiä historiallisia nimityksiä ovat bandalore, incroyable, de Coblenz, emigrette ja joujou de Normandie (joujou tarkoittaa pientä lelua).
Nainen leikkii jojolla
Historia
Varhaisin säilynyt jojo on peräisin vuodelta 500 eKr., ja se valmistettiin terrakottakiekkojen (savi) avulla. Kreikkalaisessa maljakkomaalauksessa, joka on peräisin tältä ajalta, on poika, joka leikkii jojoa (ks. oikealla). Kreikkalaisissa tallenteissa tuolta ajalta kuvataan puusta, metallista tai maalatusta terrakottasta tehtyjä leluja. Terrakottakiekkoja käytettiin, kun lapsi tuli täysi-ikäiseksi ja tarjosi seremoniallisesti nuoruuden leluja tietyille jumalille. Muista materiaaleista valmistettuja kiekkoja käytettiin varsinaisiin leikkeihin.
Filippiinien historiallisista tiedoista käy ilmi, että 1500-luvun metsästäjät käyttivät puissa piileskeleviä kiviä, jotka oli sidottu naruun, jonka pituus saattoi olla jopa 20 metriä, ja heittivät niillä allaan olevia villieläimiä kohti. Narun ansiosta he saivat kiven takaisin ilman, että heidän täytyi tulla alas puusta.
Poika leikkii terrakotta-jojoota, attikalainen kylix, n. 440 eKr., Antikensammlung Berlin (F 2549)
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on jojo?
A: Jojo on lelu, joka on tehty jousesta, jonka toinen pää on sidottu litteään kelaan.
K: Miten jojo-joota käytetään?
V: Jojoa käytetään pitämällä kiinni narun vapaasta päästä ja vetämällä sitä niin, että kela kääntyy sen roikkuessa ilmassa, jolloin jousi joko kelautuu tai purkautuu.
K: Milloin jojoista tuli suosittuja?
V: Jojosta tuli suosittu 1920-luvulla.
K: Mikä on yksinkertaisin tapa leikkiä jojoilla?
V: Yksinkertaisimmillaan jousi kelataan käsin kelalle. Tämän jälkeen jojo heitetään alaspäin, jolloin se menee alaspäin ja kelaa narun irti. Sen jälkeen se nousee (inertian ansiosta) takaisin, kelaa jousen ylöspäin, ja lopulta se otetaan kiinni, jotta se voidaan heittää uudelleen.
K: Mitä on "walk the dog" jojoissa?
V: "Walk the dog" on yksi kuuluisimmista tempauksista jojoissa. Se tehdään heittämällä vahva sleeper ja antamalla jojo-joon rullata lattian poikki.
K: Mitä historiallisia nimiä jojo on saanut?
V: Englantilaisia historiallisia nimiä jojoille ovat bandalore ja quiz. Ranskankielisiä historiallisia nimityksiä ovat bandalore, incroyable, de Coblenz, emigrette ja joujou de Normandie (joujou tarkoittaa pientä lelua).
Kysymys: Kuinka monta temppuilua on olemassa jojoilla?
V: Jojolla on monia muita tempputemppuja, joista useimmat perustuvat perus "sleeper"-temppuun.
