Yo-yo (jojo): historia, toimintaperiaate ja suosituimmat temput
Tutustu yo-jon historiaan, toimintaperiaatteeseen ja suosituimpiin temppuihin — opi sleeper, "walk the dog" ja käytännön vinkit aloittelijasta taituriksi.
Yo-jo on suosittu lelu, joka on valmistettu jousesta, joka on sidottu toisesta päästä litteään kelaimeen. Sitä käytetään pitämällä narun vapaasta päästä kiinni (yleensä asettamalla yksi sormi liukusolmuun) ja vetämällä siitä niin, että kela kääntyy sen roikkuessa ilmassa, jolloin jousi joko kelautuu tai purkautuu. Siitä tuli suosittu 1920-luvulla.
Historia
Jojojen varhaisvaiheita tunnetaan useilta eri alueilta ja aikakausilta. Englanninkielisiä historiallisia nimiä jojoille ovat bandalore (ranskasta) ja quiz. Ranskankielisiä historiallisia nimityksiä ovat bandalore, incroyable, de Coblenz, emigrette ja joujou de Normandie (joujou tarkoittaa pientä lelua). 1900-luvun alussa yo-joista tuli laajemmin kaupallisia tuotteita, ja 1920-luvulla ne saavuttivat suuren suosion viihde- ja harrastusleluina. Myöhemmin, erityisesti 1990-luvun ja 2000-luvun alun teknisten kehitysten myötä (mm. kuulalaakerit ja uudet materiaalit), yo-jojen temppivalikoima ja suorituskyky kasvoivat huomattavasti.
Toimintaperiaate
Yksinkertaisimmillaan jousi kiedotaan käsin kelalle. Tämän jälkeen jojo heitetään alaspäin, jolloin se laskeutuu alaspäin ja kelaa jousen irti. Sen jälkeen se nousee (inertian ansiosta) takaisin, jolloin jousi kelautuu ylös. Lopuksi jojo otetaan kiinni, ja se on valmis heitettäväksi uudelleen.
Fysiikan kannalta yo-jon toiminta perustuu kulmamomenttiin (angular momentum), kitkaan ja momenttiin: heitto synnyttää pyörimisliikkeen, ja jos akselin ja narun välinen kitka on riittävä, kela kiertyy takaisin. Moderneissa yo-joissa käytettävät kuulalaakerit pienentävät akselin ja kelan välistä kitkaa, mikä mahdollistaa pitkän "nukkujan" eli sleeppauksen, jolloin yo-jo pysyy paikallaan pyörien pyöriessä pitkään.
Tyypit ja materiaalit
- Kiinteä akseli (fixed axle): perinteisempi rakenne, jossa naru kiinnittyy suoraan akseliin. Sopii classic-tyylisiin temppuihin ja looppaamiseen.
- Kuulalaakeri/Transaxle: nykyaikaisissa yo-joissa yleinen ratkaisu, joka mahdollistaa pitkät sleepit ja monimutkaiset ketjutemput. Joissain malleissa on myös transaxle-ratkaisu (laakeri sisällä).
- Responsiivinen vs. responsiivinen (unresponsive): responsiiviset yo-jot palaavat helposti käteen normaalivedolla, kun taas unresponsive-mallit vaativat "bind"-tekniikan palauttamiseen.
- Materiaalit: puu, muovi, alumiini ja muut metallit. Alumiini ja muovit ovat yleisiä kilpailu- ja harrastuskäytössä; puu on perinteinen materiaali.
Perustemput ja suosituimmat temput
Monet temput rakentuvat sleeppaukseen eli "nukkujaan". Alla on lueteltu yleisimpiä temppukategorioita ja tunnettuja temppuja:
- Sleeper (nukkuja) — perusheitto, jossa yo-jo pyörii pitkään paikoillaan alareunassa.
- Walk the dog — tehdään voimakkaalla sleeperilla ja annetaan jojon rullata lattian poikki.
- Around the world — yo-jo pyöritetään ympäri käden tai vartalon.
- Rock the baby — narusta muodostetaan "häkin" kaltaisia lenkkejä, ja yo-jo keinuutetaan niiden sisällä.
- Trapeze — perusstring-trick, jossa yo-jo lepää yhden langan päällä käden yläpuolella.
- Loop-the-loop / Looping — useimmiten kiinteän akselin yo-joilla suosittu liikesarja, jossa yo-jo liikkuu kehämäisesti edestakaisin.
- Eli Hops, Hop-the-fence, Split the atom — esimerkkejä edistyneemmistä temppukokonaisuuksista, joita tehdään erityisesti kilpailuissa.
- Bind — tekniikka, jolla unresponsive-yo-jo palautetaan käteen.
Kilpailu- ja harrastuskulttuuri
Yo-jo-kilpailuja järjestetään maailmanlaajuisesti; tunnetuimpia ovat alueelliset ja maailmanmestaruuskilpailut (World Yo-Yo Contest). Kilpailuissa on useita luokkia (esim. 1A–5A), jotka määrittävät käytettävän tyylin:
- 1A: yksittäinen yo-jo, string-trick -tyyli (yleisin kilpailuluokka).
- 2A: kaksinkertaiset looppaustyylit (kaksi yo-joa, loopit).
- 3A: kaksi yo-joa samanaikaisiin string-trikkeihin.
- 4A: offstring — yo-jo heitetään irti narusta ja palautetaan käteen.
- 5A: counterweight — yo-jo kiinnitetään painoon, joka ei ole kädessä oleva lenkki, mikä mahdollistaa erilaisia temppuja.
Huolto ja turvallisuus
- Huolto: Pidä laakerit puhtaina ja tarvittaessa voideltuina (valmistajan ohjeen mukaisesti), vaihda naru säännöllisesti ja tarkista kela vaurioiden varalta. Unresponsive-yo-joissa narun oikea asennus ja bind-tekniikan hallinta on tärkeää.
- Turvallisuus: Vältä heittämistä lähellä kasvoja tai muita ihmisiä. Pienet osat ja naru voivat olla vaarallisia pienille lapsille—valvonta on suositeltavaa. Käytä sopivaa tilaa temppujen harjoitteluun, jotta esineet eivät rikkoudu tai aiheuta vahinkoa.
Yo-jo on sekä leikki- että kilpailuväline, jonka tekniikat ja mallit ovat kehittyneet suuresti ajan myötä. Perusharrastajalle riittää usein edullinen, responsiivinen malli ja muutamia perusoppeja, kun taas kilpailevat harrastajat panostavat korkealaatuisiin laakereihin, tasapainoon ja harjoitukseen.

Nainen leikkii jojolla
Historia
Varhaisin säilynyt jojo on peräisin vuodelta 500 eKr., ja se valmistettiin terrakottakiekkojen (savi) avulla. Kreikkalaisessa maljakkomaalauksessa, joka on peräisin tältä ajalta, on poika, joka leikkii jojoa (ks. oikealla). Kreikkalaisissa tallenteissa tuolta ajalta kuvataan puusta, metallista tai maalatusta terrakottasta tehtyjä leluja. Terrakottakiekkoja käytettiin, kun lapsi tuli täysi-ikäiseksi ja tarjosi seremoniallisesti nuoruuden leluja tietyille jumalille. Muista materiaaleista valmistettuja kiekkoja käytettiin varsinaisiin leikkeihin.
Filippiinien historiallisista tiedoista käy ilmi, että 1500-luvun metsästäjät käyttivät puissa piileskeleviä kiviä, jotka oli sidottu naruun, jonka pituus saattoi olla jopa 20 metriä, ja heittivät niillä allaan olevia villieläimiä kohti. Narun ansiosta he saivat kiven takaisin ilman, että heidän täytyi tulla alas puusta.

Poika leikkii terrakotta-jojoota, attikalainen kylix, n. 440 eKr., Antikensammlung Berlin (F 2549)
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on jojo?
A: Jojo on lelu, joka on tehty jousesta, jonka toinen pää on sidottu litteään kelaan.
K: Miten jojo-joota käytetään?
V: Jojoa käytetään pitämällä kiinni narun vapaasta päästä ja vetämällä sitä niin, että kela kääntyy sen roikkuessa ilmassa, jolloin jousi joko kelautuu tai purkautuu.
K: Milloin jojoista tuli suosittuja?
V: Jojosta tuli suosittu 1920-luvulla.
K: Mikä on yksinkertaisin tapa leikkiä jojoilla?
V: Yksinkertaisimmillaan jousi kelataan käsin kelalle. Tämän jälkeen jojo heitetään alaspäin, jolloin se menee alaspäin ja kelaa narun irti. Sen jälkeen se nousee (inertian ansiosta) takaisin, kelaa jousen ylöspäin, ja lopulta se otetaan kiinni, jotta se voidaan heittää uudelleen.
K: Mitä on "walk the dog" jojoissa?
V: "Walk the dog" on yksi kuuluisimmista tempauksista jojoissa. Se tehdään heittämällä vahva sleeper ja antamalla jojo-joon rullata lattian poikki.
K: Mitä historiallisia nimiä jojo on saanut?
V: Englantilaisia historiallisia nimiä jojoille ovat bandalore ja quiz. Ranskankielisiä historiallisia nimityksiä ovat bandalore, incroyable, de Coblenz, emigrette ja joujou de Normandie (joujou tarkoittaa pientä lelua).
Kysymys: Kuinka monta temppuilua on olemassa jojoilla?
V: Jojolla on monia muita tempputemppuja, joista useimmat perustuvat perus "sleeper"-temppuun.
Etsiä