Mikä on välttämisvyöhyke (ZOA) – Linnunradan peittämä taivaan osa

Tutustu Välttämisvyöhykkeeseen (ZOA): miten Linnunrata ja galaktinen pöly peittävät noin 20% yötaivaasta ja aiheuttavat puutteet optisissa galaksiluetteloissa.

Välttämisvyöhyke (ZOA) on yötaivaan alue, jonka peittää oma galaksimme, Linnunrata.

Linnunradan tasossa (galaktinen taso) oleva pöly ja tähdet estävät näkymämme noin 20 prosenttiin taivaasta näkyvillä aallonpituuksilla. Tämän vuoksi optiset galaksiluettelot ovat yleensä hyvin puutteellisia lähellä galaktista tasoa.

Miksi välttämisvyöhyke syntyy?

Välttämisvyöhykkeen taustalla on kaksi päätekijää: tiheä tähtikenttä ja tähtienvälisen pölyn aiheuttama himmeneminen (ekstinktio). Galaktinen taso sisältää runsaasti läheisiä tähtiä, mikä johtaa voimakkaaseen tähtien häiriöön (crowding) — heikot kaukaisemmat kohteet peittyvät tai niiden tunnistus on vaikeaa. Lisäksi pöly absorboi ja sirontaa valoa, jolloin kaukaisemmat galaksit himmenevät ja muuttuvat punertavammiksi, tai poistuvat näkyvästä kokonaan näkyvällä alueella.

Vaikutukset astronomiaan ja kosmologiaan

ZOA aiheuttaa harmaan alueen kartoitettaessa maailmankaikkeuden suuria rakenteita. Koska noin viidennes taivaasta ei ole hyvin näkyvissä optisilla havainnoilla, galaksijakauman analyysit ja etäisyysmittaukset saattavat olla vinoutuneita ilman korjaustoimenpiteitä. Tämän vuoksi esimerkiksi paikallisen massakeskittymät ja virtauskentät — kuten niin sanottu Suuri vetovoima (Great Attractor) — ovat olleet vaikeasti hahmotettavissa, kun osa niiden vaikutuksesta voi olla piilossa galaktisen tasan takana.

Kuinka välttämisvyöhykkeen takaa nähdään?

Pöly ja tähdet vaikuttavat eri aallonpituuksilla eri tavalla. Siksi ZOA:ta tutkitaan useilla muilla menetelmillä kuin näkyvällä valolla:

• Radio (HI 21 cm) – neutraalin vedyn emissio läpäisee yleensä galaktista pölyä ja paljastaa galakseja, joita optisissa kartoissa ei näy.
• Infrapuna – lähi- ja keskilämpöinfrapuna (esim. 2MASS, WISE) kärsivät pölynvaimennuksesta paljon vähemmän ja paljastavat himmeitä galakseja sekä tähtienjakautumaa.
• Röntgen ja submillimetri – voimakkaat aktiiviset galaksikeskukset ja hiukkaspilvet voidaan havaita myös näillä alueilla, mikä auttaa tunnistamaan massiivisia kohteita ZOA:n takana.
• Spektrinen analyysi ja kaukoputkien yhdistäminen – monia havaintotapoja yhdistämällä saadaan kattavampi kuva ja voidaan korjata optisia puutteita.

Yhteenveto

Välttämisvyöhyke on galaktisen tasan liittyvä havaintoharha, joka peittää osan yötaivaasta näkyvällä valolla. Se johtuu pääasiassa tähtien ja tähtienvälisen pölyn tiheydestä. Vaikka ZOA rajoittaa optisia kartoituksia, modernit radio-, infra- ja röntgensurveys ovat merkittävästi supistaneet sen vaikutusta ja auttaneet paljastamaan piilossa olevia rakenteita maailmankaikkeudessa.

Hae kirjaimella