Benito Jerónimo Feijoo — galicialainen valistusmunkki ja esseisti
Benito Jerónimo Feijoo — galicialainen valistusmunkki ja esseisti, myyttien murtaja joka edisti tieteellistä ajattelua, koulutusta ja kriittistä esseistiikkaa.
Benito Jerónimo Feijoo y Montenegro (8. lokakuuta 1676 – 26. syyskuuta 1764) oli galicialainen ja uusklassinen munkki, opettaja ja tutkija, joka vaikutti merkittävästi tieteellisen ja kriittisen ajattelun edistämiseen Espanjassa 1700-luvulla. Hän on tunnettu erityisesti esseistinä ja valistajan äänenä, joka pyrki torjumaan taikauskoa ja edistämään järkiperäistä tarkastelua.
Elämä ja opiskelu
Feijoo syntyi Casdemirossa ja liittyi benediktiiniläisiin jo 12-vuotiaana. Hän sai oppia useissa oppilaitoksissa ja kävi opintoja Galiciassa, Leónissa ja erityisesti Salamancassa, jossa hänen tieteellinen kiinnostuksensa syveni. Myöhemmin hän toimi professorina Oviedon yliopistossa, jossa hän opetti teologiaa ja filosofiaa. Feijoo kuoli Oviedossa vuonna 1764.
Kirjallinen tuotanto ja teemat
Feijoon tunnetuimmat teokset ovat laajat esseekokoelmat Teatro crítico universal (1726–1739) ja Cartas eruditas y curiosas. Näissä kokoelmissa hän käsittelee laajaa aihepiiriä: koulutusta, lakia, lääketiedettä, luonnontieteitä, uskontoa sekä kansanuskomuksia ja taikauskoa. Kirjoitustyyli on opetuksellinen ja poleeminen: hän käy keskustelua väitteiden puolesta ja vastaan, esittää esimerkkejä ja viittaa sekä klassisiin että nykyisiin lähteisiin.
Tyylin ja menetelmän piirteitä
Feijoo käytti esseessään rationaalista argumentaatiota ja pyrki selittämään ilmiöitä luonnollisilla syillä ennemmin kuin yliluonnollisilla selityksillä. Hän arvosti kokeellisuutta, havainnointia ja tieteellistä lähestymistapaa, mutta kirjoitti samalla yleisölle ymmärrettävällä tavalla. Hänen tavoitteensa oli levittää valistusideaa laajemmalle yleisölle ja herättää epäilyä perusteettomia uskomuksia kohtaan.
Vaikutus ja vastaanotto
Feijooa pidetään yhtenä merkittävimmistä espanjalaisen valistuksen edelläkävijöistä. Hänen kirjoituksensa haastivat vallitsevia ajattelutapoja ja kannustivat koulutuksen sekä tieteellisen ajattelun kehittämiseen. Samalla tavoin hän kohtasi vastustusta konservatiivisilta tahoilta, jotka pitivät hänen kritiikkiään uhkana perinteisille opeille. Nykyisin hänet muistetaan etenkin siitä, että hän toi esiin järkiperäisyyden merkityksen yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Esimerkki hänen lähestymistavastaan
Feijoon skeptinen asenne yliluonnolliseen näkyy kuuluisassa kertomuksessa, jonka mukaan hän selitti demonisen riivauksen suggestiolla. Tarinan mukaan hänet pyydettiin suorittamaan manaus “riivatulle” henkilölle; tarkoituksenaan osoittaa ilmiön psykologinen luonne hän luki kohteelle tarkoituksella vääränlaisen manauksen — lainauksia esimerkiksi Dekameronista. Kuultuaan latinankieliset lausutut repliikit henkilö rauhoittui ja ilmoitti olevansa vapaa demonisesta vaikutuksesta. Tapaus havainnollistaa Feijoon pyrkimystä selittää ilmiöt luonnollisesti ja osoittaa, kuinka helposti ihmiset voivat reagoida suggestioon.
Perintö
Feijoo jätti jäljen Espanjan kulttuurihistoriaan: hän edisti kriittistä ajattelua, vaikutti kieli- ja tiedekeskusteluihin sekä toimi esimerkkinä siitä, miten tiedettä ja järkeä voi popularisoida uskonnollisessa kontekstissa. Hänen esseensä toimivat edelleen lähteinä tutkijoille, jotka tutkivat valistuksen leviämistä Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa sekä aikakauden asenteita tiedettä ja uskomuksia kohtaan.
Feijoon elämä ja tuotanto kuvaavat 1700-luvun jännitteitä tradition ja uudistuksen välillä; hänen työnsä muistuttaa, miten merkityksellistä selkeä, perusteltu ja yleisölle suunnattu ajattelu on yhteiskunnallisessa kehityksessä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Benito Jerónimo Feijoo y Montenegro?
A: Benito Jerónimo Feijoo y Montenegro oli galicialainen uusklassinen munkki ja tutkija, joka oli tunnettu tieteellisen ajattelun edistämisestä Galiciassa ja Espanjassa.
K: Missä hän opiskeli?
V: Hän opiskeli Galiciassa, Leónissa ja Salamancassa ja opetti myöhemmin teologiaa ja filosofiaa Oviedon yliopistossa.
K: Mitä hänen teoksiaan on?
V: Hänen kaksi kuuluisaa monikirjaista esseekokoelmaansa, Teatro critico universal (1726-1739) ja Cartas eruditas y curiosas, kattavat monenlaisia aiheita koulutuksesta, laista, lääketieteestä taikauskoihin ja kansanuskomuksiin.
K: Millaisista aiheista isä Feijoo kirjoitti?
V: Isä Feijoo kirjoitti luonnontieteistä sekä myyttien kumoamisesta. Hän oli myös hyvin kiinnostunut luonnontieteistä, ja monet hänen esseistään käsittelevät tähän aiheeseen liittyviä aiheita.
K: Miten isä Feijoo osoitti, että demoninen riivaus oli psykologinen ilmiö?
V: Osoittaakseen, että demoninen riivaus johtui pikemminkin suggestiivisuudesta kuin mistään muusta, isä Feijoo suoritti "riivattuun" kohteeseen väärennetyn manauksen lukemalla Bocaccion Dekameronista. Kuultuaan latinankieliset repliikit "riivattu" henkilö rauhoittui ja ilmoitti olevansa vapaa demonisesta vaikutuksesta.
K: Milloin isä Feijoo syntyi?
V: Isä Feijoo syntyi 8. lokakuuta 1676 Casdemirossa.
Etsiä