Ben Feringa — Nobel-palkittu hollantilainen kemisti ja nanoteknologian pioneeri
Ben Feringa — Nobel-palkittu hollantilainen kemisti ja nanoteknologian pioneeri, tunnettu molekyylimoottoreista, supramolekyylikemiasta ja uraauurtavasta työstä materiaalitieteissä.
Bernard Lucas "Ben" Feringa (s. 18. toukokuuta 1951 Barger-Compascuum) on hollantilainen kemisti, joka on erikoistunut orgaaniseen kemiaan, materiaalitieteeseen, nanoteknologiaan ja valokemiaan.
Feringa on opiskellut Groningenin yliopistossa ja toimii myös akateemikkona samassa yliopistossa.
Vuonna 2016 hän sai Nobelin kemianpalkinnon supramolekyylikemiasta yhdessä Jean-Pierre Sauvagen ja Fraser Stoddartin kanssa.
Tutkimuksen painopisteet ja keskeiset saavutukset
Feringa tunnetaan erityisesti molekyylikoneiden ja -moottorien kehittämisestä. Hänen ryhmänsä suunnitteli ja toteutti ensimmäisiä yksisuuntaisesti pyöriviä molekyylimoottoreita, jotka voidaan käynnistää valolla tai kemiallisilla reaktioilla. Nämä pienet, suunnitellut molekyylirakenteet muuttavat muotoaan hallitusti ja toistuvasti, mikä avaa mahdollisuuksia monenlaisiin sovelluksiin nanoteknologiassa ja aktiivisissa materiaaleissa.
Miten molekyylimoottori toimii: Feringan ratkaisuissa hyödynnetään usein konfiguraatiomuutoksia ja fotokemiallista aktivointia — esimerkiksi valo- tai lämmön vaikutuksesta tapahtuva cis–trans-isomerisaatio, jonka jälkeen rakenne palautuu tai kiertyy eteenpäin niin, että liike on suunnattu yhteen suuntaan. Tällainen hallittu liike on oleellinen askel kohti toimivia molekyylitasoisia koneita.
Ura ja opetustyö
Feringa on toiminut professorina ja tutkimusryhmän johtajana Groningenin yliopistossa, missä hän on ohjannut useita väitöskirjoja ja rakentanut laajan kansainvälisen yhteistyöverkoston. Hänen tutkimusryhmänsä yhdistää orgaanista synteesiä, fotokemiaa ja materiaalitiedettä, ja sen työ ilmestyy säännöllisesti johtaviin tiedejulkaisuihin.
Vaikutus ja sovellukset
Feringan pioneeri‑työ molekyylimoottoreiden parissa on siirtänyt käsitystä siitä, mitä nanomittakaavassa voidaan saavuttaa. Mahdollisia sovellusalueita ovat muun muassa:
- aktivoitavat ja älykkäät pinnat (pintojen ominaisuuksien säätö valolla),
- molekyylitason kuljetus- ja annostelujärjestelmät,
- uudet materiaalit, jotka reagoivat ulkoisiin ärsykkeisiin,
- molekyylielektroniikka ja pienimuotoiset mekaaniset toiminnot biologisissa tai teknisissä järjestelmissä.
Palkinnot, tunnustukset ja yhteiskunnallinen merkitys
Vuoden 2016 Nobel‑palkinto nosti esiin molekyylikoneiden tutkimuksen merkityksen ja toi aihepiirin laajemman yleisön tietoisuuteen. Feringan työ on saanut myös muita tieteellisiä tunnustuksia, ja hän on ollut mukana tieteellisissä akatemioissa sekä toiminut arvioijana ja neuvonantajana monissa kansainvälisissä projekteissa.
Tieteellinen lähestymistapa ja filosofia
Feringa korostaa tutkimuksessaan suunnittelun, synteesin ja systeemitason ajattelun yhdistämistä: syntetisoitavat molekyylit suunnitellaan toiminnallisuutta silmällä pitäen, ja niiden käyttäytymistä tutkitaan sekä laboratorio‑olosuhteissa että materiaalien osana. Tavoitteena on siirtää atomitason innovaatiot käytännön sovelluksiin.
Lisätietoja
Ben Feringa on merkittävä hahmo nykyaikaisessa orgaanisessa kemiassa ja nanoteknologiassa. Hänen työnsä on sekä teoreettisesti kiinnostavaa että käytännöllisesti lupaavaa, ja sen vaikutukset tulevat jatkossa näkymään uusissa materiaaleissa ja laitteissa. Lisätietoja Feringan julkaisuista ja ryhmän tutkimuksesta löytyy Groningenin yliopiston julkaisuista ja tieteellisistä tietokannoista.
Etsiä