Billups Neon Crossing Signal
Billups Neon Crossing Signal oli erikoisopaste, joka varoitti henkilö- ja kuorma-auton kuljettajia junan tulosta. Se sijoitettiin vaaralliseen Illinois Central -rautatien risteykseen Mississippin osavaltion valtatie 7:llä Grenadassa, Mississippissä.
Sen pystytti 1930-luvun puolivälissä keksijä Alonzo Billups. Billups ja rautatiet olivat huolissaan, sillä risteyksessä sattui useita onnettomuuksia junien ja moottoriajoneuvojen välillä. Hän halusi, että radan yli menevät autoilijat tietäisivät junan olevan tulossa, ja hän halusi tehdä sen hyvin suurella tavalla. Billupsin opastin rakennettiin jättimäisen teräksisen portaalin muotoon, joka ulottui koko valtatien yli. Tämä muistuttaa Pohjois-Amerikassa nykyään käytettäviä risteysopastimia; Billupsin opastin saattoi olla ensimmäinen kerta, kun tällainen opastin rakennettiin. Suuren portaalin molemmin puolin oli kaksi samanlaista vilkkuvaa punaista valoa kuin nykyäänkin, ja niiden yläpuolella oli jättimäisiä neonkylttejä. Kylttien valoissa luki "Stop-DEATH-Stop" ja neonvalokuvioinen pääkallo ja ristiluut. Vilkkuvat neonvalonuolet osoittivat junan suuntaan kertoakseen kuljettajille, mihin suuntaan juna oli tulossa. Billups Neon Crossing Signalilla oli jopa erityinen tapa varoittaa kuljettajia äänellä. Nykyisin käytettävien sähköisten tai elektronisten kellojen sijasta tässä opastimessa käytettiin erittäin kovaäänistä ilmatorjuntasireeniä.
Toisen maailmansodan alettua neonia oli vaikea saada. Signaalilla oli myös sähköongelmia. Usein ilmahyökkäyssireeni soi, vaikka junaa ei ollut tulossa, eikä se sammunut ennen kuin rautatie lähetti korjausmiehistön. Näitä erikoisopastimia ei enää koskaan rakennettu, ja ainoa koskaan rakennettu opastin purettiin alle kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Billups Neon Crossing Signal?
V: Billups Neon Crossing Signal oli erityinen signaali, jolla varoitettiin henkilö- ja kuorma-auton kuljettajia junan tulosta. Se sijoitettiin vaaralliseen Illinois Central -rautatien risteykseen Mississippin osavaltion valtatie 7:llä Grenadassa, Mississippissä.
K: Kuka keksi Billups Neon Crossing Signalin?
V: Billups Neon Crossing Signalin keksi Alonzo Billups 1930-luvun puolivälissä.
K: Miksi Billups keksi tämän signaalin?
V: Herra Billups ja rautatieyhtiö olivat huolissaan; risteyksessä tapahtui paljon onnettomuuksia junien ja moottoriajoneuvojen välillä, joten hän halusi, että radan ylittävät autoilijat tietäisivät, että juna on tulossa, ja hän halusi tehdä sen hyvin suurella tavalla.
K: Miltä opastin näytti?
V: Opastin rakennettiin jättimäisen teräksisen telineen muotoon, joka ulottui koko valtatien yli, ja siinä oli samanlaiset vilkkuvat punaiset valot kuin nykyäänkin, ja sen päällä oli jättimäisiä neonkylttejä suuren telineen molemmin puolin. Opasteissa luki "Stop-DEATH-Stop" sekä neonpääkallo ja -ristiluut, ja neonvalonuolet osoittivat junaa kohti, jotta kuljettajat näkisivät, mihin suuntaan juna oli tulossa.
Kysymys: Miten tämä opastin varoitti kuljettajia saapuvasta junasta?
V: Visuaalisten varoitusten lisäksi tämä opastin käytti myös ääntä - nykyisin käytettävien sähköisten tai elektronisten kellojen sijasta se käytti hyvin kovaäänistä ilmahyökkäyssireeniä varoittaessaan kuljettajia saapuvasta junasta.
K: Miksi tämäntyyppistä opastinta ei rakennettu enää koskaan toisen maailmansodan alettua?
V: Toisen maailmansodan alkamisen jälkeen neon oli vaikea saada näihin signaaleihin, ja niillä oli myös sähköongelmia, kuten se, että niiden ilmahyökkäyssireeni alkoi usein soida, vaikka junaa ei ollutkaan tulossa, ja ne eivät sammuneet ennen kuin rautatieyhtiön korjaajat tulivat paikalle. Siksi näitä erikoisopastimia ei enää koskaan rakennettu toisen maailmansodan alettua.
Kysymys: Kuinka kauan tämä erityinen risteysopastin kesti ennen kuin se poistettiin käytöstä? V: Tämä risteysopastin kesti alle kaksikymmentä vuotta, ennen kuin se purettiin toisen maailmansodan alettua, koska valmistukseen tarvittavia materiaaleja ei ollut riittävästi ja sen ilmahälytyssireenijärjestelmässä oli sähköongelmia.
