Billups Neon Crossing Signal oli erikoisopaste, joka varoitti henkilö- ja kuorma-auton kuljettajia junan tulosta. Se sijoitettiin vaaralliseen Illinois Central -rautatien risteykseen Mississippin osavaltion valtatie 7:llä Grenadassa, Mississippissä. Opastin tuli tunnetuksi räikeästä ulkonäöstään ja voimakkaasta varoitusäänestään, ja se poikkesi selvästi tavallisista risteysvaloista ja puomeista.

Suunnittelu ja ulkonäkö

Signaalin pystytti 1930-luvun puolivälissä keksijä Alonzo Billups. Billups ja rautatieyhtiö olivat huolissaan turvallisuudesta, sillä risteyksessä sattui useita onnettomuuksia junien ja moottoriajoneuvojen välillä. Hän halusi, että radan yli menevät autoilijat tietäisivät junan olevan tulossa, ja hän halusi tehdä sen hyvin näkyvästi.

Billupsin opastin rakennettiin jättimäisen teräksisen portaalin muotoon, joka ulottui koko valtatien yli. Tämä muistuttaa Pohjois-Amerikassa nykyään käytettäviä risteysopastimia; Billupsin opastin saattoi olla ensimmäinen kerta, kun tällainen portaalimallinen opastin rakennettiin. Suuren portaalin molemmin puolin oli kaksi samanlaista vilkkuvaa punaista valoa kuin nykyäänkin, ja niiden yläpuolella oli jättimäisiä neonkylttejä. Kylttien valoissa luki "Stop-DEATH-Stop" ja neonvalokuvioissa oli pääkallo ja ristiluut – tarkoituksena oli herättää kuljettajissa välitön varovaisuus.

Lisäksi opastimessa oli vilkkuvat neonvalonuolet, jotka osoittivat junan suuntaan kertoakseen kuljettajille, mihin suuntaan juna oli tulossa. Billups Neon Crossing Signalilla oli jopa erityinen tapa varoittaa kuljettajia äänellä: nykyisin käytettävien sähköisten tai elektronisten kellojen sijasta tässä opastimessa käytettiin erittäin kovaäänistä ilmatorjuntasireeniä, mikä teki varoituksesta vaikeasti sivuutettavan.

Toimintaongelmat ja ylläpito

Signaali ei kuitenkaan toiminut virheettömästi. Toisen maailmansodan alettua neonia oli vaikea saada. Lisäksi opastimella oli sähköongelmia ja mekaanista kulumista. Usein ilmahyökkäyssireeni soi, vaikka junaa ei ollut tulossa, ja joskus se ei lakannut ennen kuin rautatie lähetti korjausmiehistön paikalle. Väärin lauetut tai jatkuvat sireenihälytykset aiheuttivat sekä pelkoa että ärsytystä paikallisille asukkaille ja tienkäyttäjille, ja järjestelmän ylläpito oli kallista.

Poisto ja perintö

Tämän tyyppisiä erikoisopastimia ei sen jälkeen enää koskaan laajamittaisesti rakennettu. Syitä olivat muun muassa yllä mainitut luotettavuus- ja huolto-ongelmat, muuttuvat turvallisuusstandardit sekä materiaalipula sodan aikana. Ainoa koskaan rakennettu Billupsin kaltainen opastin purettiin alle kahdenkymmenen vuoden kuluttua pystyttämisestään.

Billupsin neon-risteysopastin jää kuitenkin historian mielenkiintoiseksi esimerkiksi siitä, miten kekseliäisyys ja voimakas visuaalinen ilme pyrittiin yhdistämään liikenneturvallisuuteen ennen nykyisten standardoitujen vilkkuvalojen ja puomien yleistymistä. Sen tarina havainnollistaa myös sitä, kuinka tekninen toteutus ja ylläpidettävyys voivat ratkaista, jääkö hyvä idea käytäntöön vai katoako se historian hämäriin.