Toinen maailmansota | maailmanlaajuinen sota, johon liittyi taisteluita suurimmassa osassa maailmaa

Liittoutuneet ja akselit

Sotaan liittyneet maat olivat jommallakummalla puolella: akselivaltion ja liittoutuneiden puolella.

Sodan alussa akselivaltoja olivat Saksa, Italia ja Japani. Näiden maiden välillä pidettiin monia kokouksia liittoutuman luomiseksi. Suomi, Slovakia, Romania, Bulgaria, Unkari ja Thaimaa liittyivät akselivaltoihin myöhemmin. Sodan jatkuessa jotkin akselimaat, kuten Italia, vaihtoivat puolta ja liittyivät sen sijaan liittoutuneiden puolelle.

Liittoutuneet valtiot olivat Yhdistynyt kuningaskunta ja muu Brittiläinen imperiumi, Ranska, Puola, Jugoslavia, Kreikka, Belgia ja Kiina, joista viimeksi mainittu oli käynyt sisällissotaa. Kesäkuussa 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon operaatio Barbarossa -operaatiossa, joka sai Neuvostoliiton liittymään liittoutuneiden joukkoihin. Joulukuussa 1941 Japanin hyökkäys Pearl Harboriin Yhdysvaltoja vastaan johti siihen, että Yhdysvallat liittyi liittoutuneiden joukkoon.

 

Tausta

Ensimmäinen maailmansota oli muuttanut suuresti diplomatian ja politiikan tapaa Aasiassa, Euroopassa ja Afrikassa keskusvaltojen tappion myötä. Keskusvaltojen puolelle asettuneet imperiumit tuhoutuivat. Jopa Venäjän keisarikunta, joka oli liittoutuneiden puolella, hajosi ja siitä tuli Venäjän sisällissodan jälkeen Neuvostoliitto (Neuvostoliitto). Sota muutti myös Itä-Euroopan rajoja, ja monet uudet maat syntyivät. Sota johti voimakkaaseen irredentismiin ja revanchismiin, joka oli erityisen voimakasta Saksassa, koska se oli pakotettu allekirjoittamaan Versaillesin sopimus. Saksalaiset menettivät myös 13 prosenttia kotimaansa pinta-alasta ja kaikki siirtomaat ja joutuivat maksamaan liittoutuneille takaisin erittäin suuren summan rahaa. Saksan armeijan ja laivaston kokoa rajoitettiin ja sen ilmavoimat kiellettiin.

Italiassa kansallismieliset olivat tyytymättömiä sodan lopputulokseen, sillä heidän mielestään heidän maansa olisi pitänyt saada paljon enemmän alueita liittoutuneiden kanssa aiemmin tehdyn sopimuksen perusteella. Fasistinen liike 1920-luvulla toi Mussolinin maan johtoon. Hän lupasi tehdä Italiasta suurvallan lisäämällä sen siirtomaaimperiumia.

Kun Kiinan hallituspuolue Kuomintang (KMT) yhdisti maan 1920-luvulla, alkoi Kiinan sisällissota sen ja Kiinan kommunistisen puolueen välillä. Vuonna 1931 Japani käytti Mukdenin välikohtausta tekosyynä vallatakseen Mantšurian ja perustaakseen nukkevaltion, Mantšukuon, eikä Kansainliitto onnistunut tekemään mitään sen estämiseksi. Vuonna 1933 allekirjoitettiin Tanggun aselepo, tulitauko. Vuonna 1936 Kuomintang ja kommunistit sopivat lopettavansa taistelut toisiaan vastaan ja taistelevansa sen sijaan Japania vastaan. Vuonna 1937 Japani aloitti toisen kiinalais-japanilaisen sodan valloittaakseen loput Kiinasta.

Saksan keisarikunnan päättymisen jälkeen perustettiin demokraattinen Weimarin tasavalta. Saksalaisten keskuudessa oli erimielisyyksiä, jotka liittyivät moniin poliittisiin ideologioihin nationalismista kommunismiin. Fasistinen liike nousi Saksassa suuren laman vuoksi. Natsipuolueen johtajasta Adolf Hitleristä tuli Saksan liittokansleri vuonna 1933. Reichstagin palon jälkeen Hitler loi totalitaarisen valtion, jossa oli vain yksi puolue lain mukaan. Hitler halusi muuttaa maailmanjärjestystä ja rakensi nopeasti uudelleen armeijan, laivaston ja ilmavoimat, erityisesti sen jälkeen, kun Saarland äänesti vuonna 1935 paluun puolesta Saksaan. Maaliskuussa 1936 Hitler lähetti armeijan Reininmaalle. Espanjan sisällissota alkoi heinäkuussa 1936. Sota päättyi vuonna 1939 kansallismielisten voittoon Italian ja Saksan tuen ansiosta.

Maaliskuussa 1938 Saksa lähetti armeijansa Itävaltaan, joka tunnetaan nimellä Anschluss, johon Euroopan maat eivät juurikaan reagoineet, koska lähes kaikki itävaltalaiset halusivat olla osa Saksaa. Pian Länsi-Eurooppa suostui luovuttamaan Saksalle Sudeettimaan, Tšekkoslovakian enimmäkseen saksalaisen osan, jos Hitler lupasi lopettaa maa-alueiden ottamisen. Muu osa maasta oli kuitenkin pakotettu antautumaan tai joutumaan hyökkäyksen kohteeksi maaliskuuhun 1939 mennessä. Liittoutuneet yrittivät nyt pysäyttää hänet lupaamalla auttaa Puolaa, jos siihen hyökättäisiin. Juuri ennen sotaa Saksa ja Neuvostoliitto allekirjoittivat rauhansopimuksen, jossa todettiin avoimesti, etteivät ne hyökkää toisiinsa kymmeneen vuoteen. Salassa ne sopivat myös Itä-Euroopan jakamisesta keskenään.

 
Natsien mielenosoitus Nürnbergissä, 1934  

Sodan kulku

Sota syttyy

Toinen maailmansota alkoi Euroopassa 1. syyskuuta 1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle 3. syyskuuta. Ne eivät auttaneet Puolaa juurikaan, vaan lähettivät vain pienen ranskalaishyökkäyksen Saksaa vastaan lännestä. Neuvostoliitto hyökkäsi pian, 17. syyskuuta, Itä-Puolaan. Lopulta koko Puola oli jaettu.

Tämän jälkeen Saksa allekirjoitti sopimuksen yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto pakotti Baltian maat sallimaan neuvostosotilaiden pitämisen maissaan. Suomi ei hyväksynyt Neuvostoliiton kehotusta, ja siksi sitä vastaan hyökättiin marraskuussa 1939. Rauhan myötä syttyi maailmansota. Ranska ja Iso-Britannia arvelivat, että Neuvostoliitto saattaisi lähteä sotaan Saksan puolesta, ja Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta.

Kun Puola oli lyöty, Länsi-Euroopassa alkoi "valesota". Brittisotilaita lähetettiin mantereelle, mutta suuria taisteluita ei käyty osapuolten välillä. Huhtikuussa 1940 Saksa päätti hyökätä Norjaan ja Tanskaan, jotta rautamalmin kuljetus Ruotsista olisi turvallisempaa. Britit ja ranskalaiset lähettivät armeijan häiritsemään Saksan miehitystä, mutta joutuivat lähtemään, kun Saksa hyökkäsi Ranskaan. Neville Chamberlainin tilalle Britannian pääministeriksi tuli toukokuussa 1940 hyökkäyksen vuoksi Winston Churchill.

Akselin varhaiset voitot

Saksa hyökkäsi 10. toukokuuta Ranskaan, Belgiaan, Alankomaihin ja Luxemburgiin ja kukisti ne nopeasti käyttämällä massiivista voimankäyttöä. Britit joutuivat jättämään Manner-Euroopan Dunkerqueen. Kesäkuun 10. päivänä Italia hyökkäsi Ranskaan ja julisti sille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle sodan. Pian Ranska jaettiin miehitysalueisiin. Osa oli suoraan Saksan ja Italian hallinnassa, ja toinen oli miehittämättömän Vichy-Ranskan vyöhyke.

Kesäkuuhun 1940 mennessä Neuvostoliitto siirsi sotilaansa Baltian maihin ja valtasi ne, ja sen jälkeen myös Romanian Bessarabian. Vaikka Neuvostoliiton ja Saksan välillä oli jo aiemmin ollut jonkin verran yhteistyötä, tämä tapahtuma teki siitä vakavan. Myöhemmin, kun kumpikaan maa ei kyennyt sopimaan tiiviimmästä yhteistyöstä, maiden väliset suhteet huononivat sodan tasolle asti.

Saksa aloitti ilmataistelun Britannian yllä valmistautuakseen maihinnousuun saarelle, mutta suunnitelma peruttiin lopulta syyskuussa. Saksan laivasto tuhosi monia Atlantilla tavaraa kuljettaneita brittiläisiä aluksia. Italia oli aloittanut operaationsa Välimerellä. Yhdysvallat pysyi puolueettomana, mutta alkoi auttaa liittoutuneita. Auttamalla suojelemaan brittiläisiä aluksia Atlantilla Yhdysvallat joutui lokakuussa 1941 taistelemaan saksalaisia aluksia vastaan, mutta ei ollut virallisesti sodassa.

Syyskuussa 1940 Italia alkoi hyökätä Britannian hallussa olevaan Egyptiin. Lokakuussa Italia hyökkäsi Kreikkaan, mutta se johti vain Italian vetäytymiseen Italian miehittämään Albaniaan. Vuoden 1941 alussa italialainen armeija työnnettiin jälleen Egyptistä Libyaan Afrikassa, mutta Saksa auttoi pian Italiaa. Erwin Rommelin komennossa britit työnnettiin huhtikuun 1941 loppuun mennessä jälleen takaisin Egyptiin. Saksa hyökkäsi toukokuuhun mennessä onnistuneesti myös Kreikkaan, Jugoslaviaan ja Kreetalle. Voitoista huolimatta Hitler päätti perua Britannian pommitukset 11. toukokuuta jälkeen.

Samaan aikaan Japanin edistyminen Kiinassa ei edistynyt vieläkään kovinkaan paljon, vaikka kansallismieliset ja kommunistiset kiinalaiset alkoivat jälleen taistella toisiaan vastaan. Japani suunnitteli ottavansa haltuunsa Euroopan siirtomaat Aasiassa, kun ne olivat vielä heikkoja, ja Neuvostoliitto saattoi tuntea vaaraa Saksan taholta, joten Neuvostoliiton ja Japanin välillä allekirjoitettiin hyökkäämättömyyssopimus huhtikuussa 1941. Saksa valmistautui jatkuvasti hyökkäämään Neuvostoliittoon siirtämällä sotilaitaan lähelle Neuvostoliiton rajaa.

Sodasta tulee maailmanlaajuinen

Kesäkuun 22. päivänä 1941 Euroopan akselivaltojen maat hyökkäsivät Neuvostoliittoon. Tämä avasi uuden itärintaman (toinen maailmansota). Kesän aikana akselivallat valtasivat nopeasti Ukrainan ja Baltian alueet, mikä aiheutti valtavaa vahinkoa Neuvostoliitolle. Britannia ja Neuvostoliitto solmivat heinäkuussa sotilasliiton. Vaikka kahden viimeisen kuukauden aikana tapahtui suurta edistystä, talven saapuessa väsynyt Saksan armeija joutui viivyttämään hyökkäystään Moskovan edustalla. Tämä osoitti, että akseli oli epäonnistunut pääkohteissaan, eikä neuvostoarmeija ollut vieläkään heikentynyt. Tämä merkitsi sodan salamasotavaiheen päättymistä.

Joulukuuhun mennessä Neuvostoliiton puna-armeija, joka kohtasi akseliarmeijan, oli saanut lisää sotilaita idästä, koska se ei enää pelännyt japanilaisia. Neuvostoliittolaiset aloittivat vastahyökkäyksen ja työnsivät Saksan armeijan länteen. Akseli menetti paljon sotilaita, mutta sillä oli edelleen hallussaan suurin osa jo hallitsemastaan maasta.

Marraskuuhun 1941 mennessä britit kävivät vastahyökkäyksen akselivaltion kimppuun Pohjois-Afrikassa ja saivat kaikki menettämänsä maa-alueet takaisin. Akseli kuitenkin työnsi liittoutuneet takaisin, kunnes se pysäytettiin El Alameinissa.

Aasiassa Saksan menestys rohkaisi Japania pyytämään öljytoimituksia Alankomaiden Itä-Intiasta. Monet länsimaat reagoivat Ranskan Indokiinan miehitykseen kieltämällä öljykaupan Japanin kanssa. Japani suunnitteli Aasiassa sijaitsevien eurooppalaisten siirtomaiden haltuunottoa suuren puolustusalueen luomiseksi Tyynenmeren alueelle, jotta se saisi lisää resursseja. Ennen tulevaa hyökkäystä Japanin oli kuitenkin ensin tuhottava Yhdysvaltain Tyynenmeren laivasto Tyynellämerellä. Joulukuun 7. päivänä 1941 se hyökkäsi Pearl Harboriin sekä moniin satamiin useissa Kaakkois-Aasian maissa. Tämä tapahtuma sai Yhdysvallat, Yhdistyneen kuningaskunnan, Australian ja länsiliittoutuneet julistamaan sodan Japanille, mutta Neuvostoliitto pysyi puolueettomana. Useimmat akselivaltion valtiot reagoivat julistamalla sodan Yhdysvalloille.

Huhtikuuhun 1942 mennessä monet Kaakkois-Aasian maat (Burma, Malaija, Alankomaiden Itä-Intia ja Singapore) olivat lähes kaatuneet japanilaisille. Toukokuussa 1942 Filippiinit kaatui. Japanin laivasto saavutti monia nopeita voittoja, mutta kesäkuussa 1942 Japani kärsi tappion Midwaylla. Japani ei voinut enää vallata maata, koska suuri osa sen laivastosta tuhoutui Midwayn taistelussa.

Liittoutuneet etenevät

Tämän jälkeen Japani aloitti suunnitelmansa Papua-Uuden-Guinean valtaamiseksi uudelleen, ja Yhdysvallat suunnitteli hyökkäystä Salomonsaarille. Guadalcanalin taistelu alkoi syyskuussa 1942, ja siihen osallistui paljon joukkoja ja aluksia molemmilta puolilta. Se päättyi japanilaisten tappioon vuoden 1943 alussa.

Itärintamalla akseli kukisti Neuvostoliiton hyökkäykset kesän aikana ja aloitti kesäkuussa 1942 oman päähyökkäyksensä Etelä-Venäjälle Don- ja Volgajokia pitkin yrittäen vallata Kaukasuksen öljykentät, jotka olivat akselille kriittisiä sotaponnistustensa polttoaineen saannin kannalta, sekä suuren aroalueen. Stalingrad (nykyinen Volgograd) oli akseliarmeijan tiellä, ja neuvostoliittolaiset päättivät puolustaa kaupunkia. Marraskuuhun mennessä saksalaiset olivat melkein vallanneet Stalingradin, mutta neuvostoliittolaiset saartoivat saksalaiset talvella Raskaiden tappioiden jälkeen Saksan armeija joutui antautumaan helmikuussa 1943. Vaikka rintama oli työnnetty kauemmaksi kuin ennen kesän hyökkäyksiä, Saksan armeija oli silti tullut vaaralliseksi Kurskin ympärillä olevalle alueelle. Hitler omisti lähes kaksi kolmasosaa armeijoistaan Stalingradin taisteluun, joka oli tuolloin suurin ja tappavin taistelu.

Elokuussa 1942 liittoutuneiden El Alameinin puolustuksen vuoksi akselivaltojen armeija ei onnistunut valtaamaan kaupunkia. Liittoutuneiden uusi hyökkäys ajoi akselivaltion länteen Libyan halki muutamaa kuukautta myöhemmin, juuri sen jälkeen kun angloamerikkalaiset olivat hyökänneet Ranskan Pohjois-Afrikkaan ja pakottaneet sen liittymään liittoutuneiden joukkoon. Tämä johti akselivaltion tappioon Pohjois-Afrikan kampanjassa toukokuussa 1943.

Neuvostoliitossa Saksa aloitti 4. heinäkuuta 1943 hyökkäyksen Kurskin ympärillä. Monet saksalaiset sotilaat menehtyivät neuvostoliittolaisten hyvin rakennetun puolustuksen vuoksi. Hitler perui hyökkäyksen ennen kuin sillä oli selvää lopputulosta. Neuvostoliitto aloitti sen jälkeen vastahyökkäyksen, joka oli yksi sodan käännekohdista. Saksalaisten sijasta neuvostoliittolaisista tuli sen jälkeen itärintaman hyökkäävä voima.

Neuvostoliiton aiempien voittojen vaikutuksesta länsiliittoutuneet nousivat 9. heinäkuuta 1943 maihin Sisiliassa, mikä johti Mussolinin pidättämiseen samassa kuussa. Syyskuussa 1943 liittoutuneet hyökkäsivät Manner-Italiaan Italian solmittua aselevon liittoutuneiden kanssa. Saksa otti sen jälkeen Italian hallintaansa, riisui armeijansa aseista ja rakensi monia puolustuslinjoja hidastaakseen liittoutuneiden hyökkäystä. Saksalaiset erikoisjoukot pelastivat Mussolinin ja loivat Saksan miehittämän Italian sosialistisen tasavallan nukkevaltioksi.

Vuoden 1943 lopulla Japani valloitti joitakin Intian saaria ja aloitti hyökkäyksen Intian mantereelle. Britannian Intian armeija ja muut joukot karkottivat sen vuoden 1944 alussa.

Vuoden 1944 alussa neuvostoarmeija karkotti Saksan armeijan Leningradista (nykyisestä Pietarista) ja lopetti historian pisimmän ja tappavimman piirityksen. Sen jälkeen neuvostoliittolaiset aloittivat laajan vastahyökkäyksen. Toukokuuhun mennessä neuvostoliittolaiset olivat vallanneet Krimin takaisin. Syyskuusta 1943 alkaen Italiassa tehdyillä hyökkäyksillä liittoutuneet onnistuivat valtaamaan Rooman 4. kesäkuuta 1944 ja saivat saksalaiset joukot vetäytymään.

Sota päättyy Euroopassa

D-päivänä 6. kesäkuuta 1944 liittoutuneet aloittivat maihinnousun Normandiaan, Ranskaan. Hyökkäyksen koodinimi oli Operaatio Overlord. Onnistunut maihinnousu johti saksalaisten joukkojen tappioon Ranskassa. Pariisi vapautettiin elokuussa 1944, ja liittoutuneet jatkoivat matkaansa itään Saksan rintaman romahtaessa. Operaatio Market Garden oli yhdistetty ilmahyökkäys Alankomaihin, ja se käynnistettiin 17. syyskuuta 1944. Tarkoituksena oli vallata joukko siltoja, joihin kuului Rein-joen ylittävä Arnhemin silta. Ilmahyökkäystä kutsuttiin nimellä Market. Maahyökkäys, nimeltään Garden, saavutti Reinin, mutta ei pystynyt valtaamaan siltaa.

Kesäkuun 22. päivänä Neuvostoliiton hyökkäys itärintamalla, jonka koodinimi oli operaatio Bagration, tuhosi lähes koko Saksan armeijaryhmä Keskuksen. Pian saksalaiset joutuivat vetäytymään ja puolustamaan Ukrainaa ja Puolaa. Saapuvat neuvostojoukot aiheuttivat Itä-Euroopan maissa kansannousuja Saksan hallitusta vastaan, mutta ne eivät onnistuneet, elleivät neuvostoliittolaiset auttaneet niitä. Toinen Neuvostoliiton hyökkäys pakotti Romanian ja Bulgarian liittymään liittoutuneiden puolelle. Josip Broz Titon johtamat serbialaiset kommunistiset partisaanit valtasivat Belgradin takaisin Bulgarian ja Neuvostoliiton avustuksella. Vuoden 1945 alkuun mennessä Neuvostoliitto oli hyökännyt moniin Saksan miehittämiin maihin: Kreikkaan, Albaniaan, Jugoslaviaan ja Unkariin. Neuvostoliitto sai Suomen siirtymään liittoutuneiden puolelle.

Joulukuun 16. päivänä 1944 saksalaiset yrittivät viimeisen kerran vallata länsirintaman hyökkäämällä liittoutuneiden kimppuun Belgian Ardenneissa, joka tunnettiin nimellä Ardennien taistelu. Kyseessä oli Saksan viimeinen suuri sotahyökkäys, eivätkä saksalaiset onnistuneet hyökkäyksessään.

Maaliskuuhun 1945 mennessä neuvostoliittolaiset olivat siirtyneet nopeasti Puolassa sijaitsevalta Veiksel-joelta Itä-Preussiin ja Wieniin, ja länsiliittoutuneet olivat ylittäneet Reinin. Italiassa liittoutuneet etenivät eteenpäin samalla kun neuvostoliittolaiset hyökkäsivät Berliiniin. Länsiliittoutuneet kohtasivat Neuvostoliiton lopulta Elbe-joella 25. huhtikuuta 1945.

Hitler teki itsemurhan 30. huhtikuuta 1945, kaksi päivää Mussolinin surmaamisen jälkeen. Testamentissaan Hitler nimitti seuraajakseen laivastonsa komentajan, suuramiraali Karl Donitzin. Donitz antautui liittoutuneille ja vastusti Hitleriä, joka halusi Saksan jatkavan taistelua.

Saksan joukot Italiassa antautuivat 29. huhtikuuta 1945. Saksa antautui länsiliittoutuneille 7. toukokuuta 1945, joka tunnetaan V-E-päivänä, ja joutui antautumaan Neuvostoliitolle 8. toukokuuta 1945. Viimeinen taistelu Euroopassa päättyi Italiassa 11. toukokuuta 1945.

Sota päättyy Tyynellämerellä

Tyynenmeren alueella amerikkalaiset joukot saapuivat Filippiineille kesäkuussa 1944. Huhtikuuhun 1945 mennessä amerikkalaiset ja filippiiniläiset joukot olivat puhdistaneet suuren osan japanilaisista joukoista, mutta taistelut jatkuivat joissakin Filippiinien osissa sodan loppuun asti. Brittiläiset ja kiinalaiset joukot olivat edenneet Pohjois-Burmassa ja valloittaneet Rangoonin 3. toukokuuta 1945 mennessä. Amerikkalaiset joukot olivat vallanneet Iwo Jiman maaliskuuhun mennessä ja Okinawan kesäkuuhun 1945 mennessä. Liittoutuneiden pommitukset tuhosivat monia japanilaisia kaupunkeja, ja amerikkalaiset sukellusveneet katkaisivat japanilaisten tuonnin.

Liittoutuneet halusivat Japanin antautuvan ilman ehtoja, mutta Japani kieltäytyi. Yhdysvallat pudotti kaksi atomipommia Hiroshimaan (6. elokuuta 1945) ja Nagasakiin (9. elokuuta 1945). Elokuun 8. päivänä 1945 Neuvostoliitto astui sotaan Japania vastaan ja hyökkäsi Mantšuriaan ja kukisti nopeasti siellä olleen keisarillisen Japanin pääarmeijan. Elokuun 15. päivänä 1945 Japani antautui liittoutuneille. Antautumisasiakirjat allekirjoitettiin virallisesti USS Missourilla 2. syyskuuta 1945, mikä päätti sodan.

 
Ydinpommi Nagasakin yllä  


Saksalainen kenraali sotavankina amerikkalaisen sotilaspoliisin kanssa  



 
Brittiläisen jalkaväen hyökkäykset El Alameinissa  


Neuvostoliiton sotilaat Stalingradissa  


USS Arizona palaa Pearl Harboriin tehdyn hyökkäyksen jälkeen.  


Saksalaisia joukkoja Pariisissa Ranskan kukistumisen jälkeen.  


Akselisto itärintamalla:   Operaatio Barbarossa 9. heinäkuuta 1941   1. syyskuuta 1941   9. syyskuuta 1941 (operaatiot Kiovan ympäristössä)   joulukuun 5. päivään 1941  


Kartta toisen maailmansodan alkamisesta Euroopassa syyskuussa 1939.  

Aftermath

Liittoutuneet onnistuivat miehittämään Itävallan ja Saksan. Saksa jaettiin kahtia. Neuvostoliittolaiset hallitsivat itää ja länsiliittoutuneet länttä. Liittoutuneet aloittivat natsirikollisuuden poistamisen, eli natsien aatteiden poistamisen Saksan julkisesta elämästä, ja useimmat korkea-arvoiset natsit otettiin kiinni ja tuotiin erityistuomioistuimen eteen. Saksa menetti neljänneksen maastaan vuonna 1937, enimmäkseen Puolalle ja Neuvostoliitolle. Neuvostoliitto valtasi myös osan Puolasta ja Suomesta sekä kolme Baltian maata.

Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin 24. lokakuuta 1945 pitämään yllä rauhaa maailman maiden välillä. Länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton väliset suhteet olivat kuitenkin huonontuneet sodan aikana, ja pian sodan jälkeen kumpikin suurvalta kasvatti nopeasti valtaansa valvotulla alueella. Länsi-Euroopassa ja Länsi-Saksassa se oli Yhdysvallat, kun taas Itä-Saksassa ja Itä-Euroopassa se oli Neuvostoliitto, joka teki monista maista kommunistisia valtioita. Kylmä sota johti Yhdysvaltojen johtaman Naton ja Neuvostoliiton johtaman Varsovan liiton muodostamiseen.

Aasiassa Japani joutui amerikkalaisten miehityksen kohteeksi. Vuonna 1948 Korea jaettiin Pohjois- ja Etelä-Koreaan, jotka kumpikin väittivät olevansa korealaisten laillinen edustaja, mikä johti Korean sotaan vuonna 1950. Kiinan sisällissota jatkui vuodesta 1946 ja johti siihen, että KMT vetäytyi Taiwaniin vuonna 1949 kommunistien voitettua mantereen. Lähi-idässä arabit olivat eri mieltä Yhdistyneiden Kansakuntien suunnitelmasta perustaa Israel, mikä merkitsi arabien ja Israelin välisten konfliktien alkua.

Sodan jälkeen monissa Euroopan siirtomaissa tapahtui siirtomaavallan purkaminen. Huonot taloudet ja ihmisten halu hallita itseään olivat tärkeimmät syyt. Useimmissa tapauksissa se tapahtui rauhanomaisesti, paitsi joissakin maissa, kuten Indokiinassa ja Algeriassa. Monilla alueilla Euroopan vetäytyminen aiheutti jakoa eri etnisiä ryhmiä tai uskontoja edustavien ihmisten keskuudessa.

Talouden elpyminen oli erilaista eri puolilla maailmaa, mutta yleisesti ottaen se oli varsin myönteistä. Yhdysvalloista tuli rikkaampi kuin mistään muusta maasta, ja vuoteen 1950 mennessä se oli vallannut maailman talouden. Se päätti myös Marshall-suunnitelmasta (1948-1951) Euroopan maiden auttamiseksi. Saksan, Italian ja Ranskan taloudet elpyivät. Britannian talous kärsi kuitenkin pahoin ja jatkoi heikkenemistään yli kymmenen vuoden ajan. Neuvostoliiton talous kasvoi hyvin nopeasti sodan päätyttyä. Näin kävi myös Japanin taloudelle, josta tuli yksi suurimmista talouksista 1980-luvulla. Kiina palasi samalle tuotantotasolle kuin ennen sotaa vuoteen 1952 mennessä.

 

 
Montreal Daily Star : Montreal Montreal Daily News: "Germany Quit", 7. toukokuuta 1945.  

Vaikutukset

Kuolema ja sotarikokset

Kuolleiden tarkkaa lukumäärää ei ole tiedossa, koska monia kuolemantapauksia ei ole kirjattu. Monien tutkimusten mukaan sodassa kuoli yli 60 miljoonaa ihmistä, enimmäkseen siviilejä. Neuvostoliitto menetti noin 27 miljoonaa ihmistä, mikä on lähes puolet kirjatusta kuolleiden määrästä, mikä tarkoittaa, että 25 prosenttia neuvostoliittolaisista kuoli tai haavoittui sodassa. Noin 85 % kaikista kuolleista oli liittoutuneiden puolella ja loput 15 % akselivaltion puolella. Useimmiten ihmiset kuolivat, koska he olivat sairaita, nälkäisiä kuoliaaksi, pommitettiin tai he kuuluivat väärään etniseen ryhmään.

Natsit valitsivat monia ihmisryhmiä tapettaviksi holokaustina tunnetussa tapahtumassa. He tappoivat juutalaisia, romaneja, puolalaisia, venäläisiä, homoseksuaaleja ja muita ryhmiä. Noin 11-17 miljoonaa siviiliä kuoli. Japanilaiset tappoivat Kiinassa noin 7,5 miljoonaa ihmistä. Japanilaisten tunnetuin rikos on Nankingin verilöyly, jossa satojatuhansia kiinalaisia siviilejä raiskattiin ja murhattiin. Saksalaisten ja japanilaisten on raportoitu testanneen biologisia aseita siviilejä ja sotavankeja vastaan.

Vaikka monet akselivaltion sotarikokset saatettiin ensimmäisen kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, liittoutuneiden sotarikoksia ei tuomittu.

Keskitysleirit ja orjatyö

Holokaustin lisäksi noin 12 miljoonaa ihmistä, enimmäkseen itäeurooppalaisia, pakotettiin työskentelemään Saksan talouden hyväksi. Saksan keskitysleirit ja Neuvostoliiton gulagit aiheuttivat monia kuolemantapauksia. Molemmat osapuolet kohtelivat sotavankeja huonosti. Näin kävi jopa niille neuvostosotilaille, jotka selvisivät hengissä ja palasivat kotiin.

Japanilaisten sotavankileirit, joista monia käytettiin työleireinä, aiheuttivat myös monia kuolemantapauksia. Länsimaisten vankien kuolleisuusaste oli 27,1 prosenttia, seitsemän kertaa suurempi kuin saksalaisten ja italialaisten vankien. Yli 10 miljoonaa kiinalaista siviiliä tehtiin orjiksi ja heidän oli työskenneltävä kaivoksissa ja sotatehtaissa. Jaavalla joutui työskentelemään 4-10 miljoonaa ihmistä.

Vuosien 1942 ja 1945 välillä Yhdysvaltain presidentti Franklin Roosevelt allekirjoitti määräyksen, jonka mukaan japanilaisamerikkalaiset joutuivat internointileireille, koska hän pelkäsi heidän auttavan maihinnousua. Myös joitakin saksalaisia ja italialaisia otettiin mukaan.

Liittoutuneet sopivat, että Neuvostoliitto voi käyttää sotavankeja ja siviilejä pakkotyöhön. Unkarilaiset joutuivat työskentelemään Neuvostoliitolle vuoteen 1955 asti.

Kotirintamat ja tuotanto

Ennen Euroopan sotaa liittoutuneilla oli suurempi väestö ja talous kuin akselivaltion puolella. Jos siirtomaat otettaisiin mukaan, liittoutuneiden BKT olisi kaksinkertainen akselivaltion BKT:hen verrattuna. Aasiassa Kiinan BKT oli kuitenkin vain 38 prosenttia suurempi kuin Japanin, jos siirtomaat lasketaan mukaan.

Liittoutuneiden talous ja väestö verrattuna akselivaltoihin heikkenivät akselivaltojen ensimmäisten voittojen myötä. Näin ei kuitenkaan enää ollut sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto liittyivät liittoutuneisiin vuonna 1941. Liittoutuneiden tuotantotaso oli korkeampi kuin akselivaltion, koska heillä oli enemmän luonnonvaroja. Saksa ja Japani eivät myöskään suunnitelleet pitkää sotaa, eikä heillä ollut edes kykyä siihen. Molemmat yrittivät parantaa talouttaan käyttämällä orjatyövoimaa.

Naiset

Miesten lähtiessä sotimaan naiset ottivat hoitaakseen monia heidän jättämiään töitä. Tehtaissa naiset valmistivat pommeja, aseita, lentokoneita ja muita laitteita. Britanniassa tuhannet naiset lähetettiin maatiloille työskentelemään osana maa-armeijaa. Toiset muodostivat naisten kuninkaallisen laivastopalvelun (Women's Royal Naval Service) auttaakseen laivojen rakentamisessa ja korjaamisessa. Jopa prinsessa Elisabet, josta myöhemmin tuli kuningatar Elisabet II, työskenteli mekaanikkona sotaponnistelujen tukemiseksi. Vuoteen 1945 mennessä jotkut aseet valmistettiin lähes kokonaan naisten toimesta.

Aluksi naisia käytettiin harvoin työvoimana Saksassa ja Japanissa. Liittoutuneiden pommitukset ja Saksan siirtyminen sotatalouteen saivat kuitenkin naiset osallistumaan entistä enemmän.

Myös Britanniassa naiset työskentelivät tiedustelutietojen keräämisessä Bletchley Parkissa ja muissa paikoissa. Myös lasten joukkoevakuoinnilla oli suuri vaikutus äitien elämään sotavuosina.

Ammatti

Saksalla oli kaksi erilaista käsitystä siitä, miten se miehittäisi maita. Länsi-, Pohjois- ja Keski-Euroopassa Saksa asetti talouspolitiikkaa, joka tekisi siitä rikkaan. Sodan aikana politiikka toi jopa 40 prosenttia Saksan kokonaistuloista. Idässä sota Neuvostoliittoa vastaan merkitsi sitä, että Saksa ei voinut käyttää maata resurssien hankkimiseen. Natsit käyttivät rotupolitiikkaansa ja murhasivat paljon ihmisiä, joita he pitivät ei-ihmisinä. Vastarintaliike, salaa Saksaa vastaan taistelevien ihmisten ryhmä, ei pystynyt juurikaan vahingoittamaan Saksaa ennen vuotta 1943.

Japani väitti vapauttavansa Aasian siirtomaavaltiot Euroopan siirtomaavalloista Aasiassa. Vaikka se otettiin aluksi vastaan monilla alueilla, sen julmat toimet käänsivät ihmiset pian Japania vastaan. Miehityksen aikana Japani käytti 4 miljoonaa tynnyriä öljyä, jonka liittoutuneet olivat jättäneet jälkeensä. Vuoteen 1943 mennessä Japani tuotti jopa 50 miljoonaa tynnyriä öljyä Alankomaiden Itä-Intiassa, mikä oli 76 prosenttia vuoden 1940 määrästä.

Teknologian kehitys

Sota toi uusia menetelmiä tulevia sotia varten. Ilmavoimat kehittyivät huomattavasti muun muassa ilmakuljetusten, strategisten pommitusten, joilla pommeilla voitiin tuhota teollisuutta ja moraalia, tutkien ja lentokoneiden tuhoamiseen tarkoitettujen aseiden alalla. Suihkukoneet kehitettiin ja niitä käytettiin ilmavoimissa maailmanlaajuisesti.

Merellä sodassa keskityttiin lentotukialusten ja sukellusveneiden käyttöön. Lentotukialukset korvasivat pian taistelulaivat, lähinnä siksi, että ne olivat halvempia. Myös sukellusveneillä, jotka ovat olleet tappava ase jo ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, oli tärkeä rooli sodassa. Britit kehittivät sukellusveneiden tuhoamiseen tarkoitettuja aseita, kuten kaikuluotaimia, kun taas saksalaiset kehittivät sukellusveneiden taktiikkaa.

Maasodan tyyli oli muuttunut ensimmäisen maailmansodan jälkeen liikkuvammaksi. Panssarivaunut, joita oli käytetty jalkaväen tukena, muuttuivat ensisijaisiksi aseiksi. Panssarivaunujen nopeutta, panssarointia ja tulivoimaa parannettiin sodan aikana. Sodan alussa useimmat komentajat olivat sitä mieltä, että parempien panssarivaunujen käyttäminen oli paras tapa taistella vihollisen panssarivaunuja vastaan. Varhaiset panssarit pystyivät kuitenkin vahingoittamaan panssarointia vain vähän. Saksalaisten ajatus siitä, että panssarivaunujen ei annettaisi taistella toisiaan vastaan, tarkoitti sitä, että panssarivaunuja ja panssarivaunuja kohtasivat harvoin. Tämä taktiikka onnistui Puolassa ja Ranskassa. Myös tavat tuhota panssarivaunuja paranivat. Ajoneuvoja alettiin käyttää sodassa enemmän, jalkaväki pysyi armeijan pääosassa, ja suurin osa oli varustettu kuten ensimmäisessä maailmansodassa.

Konepistooleja alettiin käyttää laajalti erityisesti kaupungeissa ja viidakoissa. Rynnäkkökivääristä, saksalaisesta kehityksestä, jossa yhdistettiin kiväärin ja konepistoolin ominaisuuksia, tuli sodan jälkeen useimpien armeijoiden pääase.

Muita kehityskohteita olivat muun muassa salaisen viestin salauksen parantaminen, kuten saksalainen Enigma. Toinen sotilastiedustelun piirre oli petoksen käyttö, erityisesti liittoutuneiden toimesta. Muihin kehityskohteisiin kuuluvat ensimmäiset ohjelmoitavat tietokoneet, nykyaikaiset ohjukset ja raketit sekä atomipommit.

 
Heinkel He 178, maailman ensimmäinen suihkuturbiinikäyttöinen lentokone.  


puolalaisia siviilejä, jotka lähetettäisiin Saksaan pakkotyöhön.  

Sotilaalliset tappiot

Useimmat viranomaiset ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että 30 miljoonasta aseistautuneesta neuvostoliittolaisesta 13,6 miljoonaa kuoli sotilaallisesti.

Maa	Tapettu
Neuvostoliitto	13,600,000*
Saksa	3,300,000
Kiina	1,324,516
Japani	1,140,429
Brittiläinen imperiumi**	357,116
Romania	350,000
Puola	320,000
Jugoslavia	305,000
Yhdysvallat	292,131
Italia	279,800

*Kokonaismäärä, josta 7 800 000 oli taistelukentällä kuolleita
**Sisältää Australian, Kanadan, Intian, Uuden-Seelannin jne. maat.

 

Siviilitappiot

Siviilien kuolemat tämän sodan aikana, joista monet johtuivat nälänhädästä ja sisäisistä puhdistuksista, kuten Kiinassa ja Neuvostoliitossa, olivat valtavia, mutta niitä ei ole dokumentoitu yhtä hyvin kuin taistelevien joukkojen kuolemia. Vaikka luvut ovatkin parhaita saatavilla olevia arvovaltaisista lähteistä ja antavat laajan kuvan siviilitappioiden laajuudesta, tarkkoja lukuja ei koskaan saada selville.

Maa	Tapettu
Kiina	8,000,000
Neuvostoliitto	12,500,000
Puola	5,300,000
Saksa	2,350,000
Jugoslavia	1,000,000
Ranska	470,000
Kreikka	415,000
Japani	393,400
Romania	340,000
Unkari	300,000

Akselivallat

Saksa, Italia, Japani, Unkari, Romania, Bulgaria, Thaimaa, Bulgaria, Thaimaa, Saksa, Italia, Japani, Unkari, Romania, Bulgaria, Thaimaa

Liittoutuneet valtiot

Yhdysvallat, Brittiläinen imperiumi, Ranska, Neuvostoliitto, Australia, Belgia, Brasilia, Kanada, Kiina, Tanska, Kreikka, Alankomaat, Uusi-Seelanti, Norja, Puola, Etelä-Afrikka, Jugoslavia, Tanska ja Uusi-Seelanti.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

Lisätietoja Toinen maailmansota Wikipedian sisarprojekteissa
	Media Commonsista
	Uutisia Wikinewsista
	Sitaatteja Wikisitaatista
	Lähdetekstit Wikilähteestä
	Oppikirjat Wikibooksista
	Wikiversityn oppimisresurssit

• Ensimmäinen maailmansota
• Fasismi
• Natsismi
• Militarismi
• Kommunismi
• Japanilaisten amerikkalaisten internointi