Kristian IV (12. huhtikuuta 1577 – 28. helmikuuta 1648) oli Tanskan ja Norjan kuningas vuodesta 1588 kuolemaansa saakka. Hän hallitsi yli 59 vuotta, mikä tekee hänestä Tanskan historian pisimpään vallassa olleen monarkin. Tanskassa häntä kutsutaan yleensä nimellä Christian IV tai tanskaksi Christian den Fjerde, Norjassa muotoina Christian Kvart tai Quart.
Varhaiselämä ja valtaannousu
Kristian syntyi vuonna 1577 Fredrikin II:n pojaksi. Hän peri kruunun 1588, jolloin hän oli vain yksitoistavuotias; hallintoon liittyi aluksi valtaneuvoston johtama holhoustoimi, ja Kristian astui omaan täyteen valtaansa noin vuonna 1596. Nuorena kuninkaana hän oli kiinnostunut sekä sotilasasioista että hallinnon kehittämisestä.
Sisäpolitiikka ja talous
Kristian IV pyrki vahvistamaan kuningaskunnan taloutta, laivastoa ja armeijaa. Hän edisti kauppaa ja merenkulkua, perusti suosiollisen ilmapiirin kauppakomppanioille ja tuki siirtokuntien ja kauppapaikkojen perustamista ulkomaille. Hänen aikana rakennettiin useita julkisia rakennuksia ja linnoituksia, ja hän oli aktiivinen kaupunginrakentaja.
Merkittäviä rakennushankkeita ovat muun muassa kuninkaan omat palatsit ja julkiset rakennukset Kööpenhaminassa: Børsen (kaupungin pörssi), Rosenborgin linna sekä observatoriota ja kirjastoa palveleva Rundetårn. Kristian perusti myös uusia kaupunkeja ja satamia, muun muassa Christianshavnin Kööpenhaminaan, Kristianstadin (nyk. Ruotsin puolella) ja myöhemmin Kristiansandin Norjassa. Hän uudisti kaupunkisuunnittelua ja linnoituksia sekä rakensi laivastolle telakoita ja varustuksia.
Perhe ja henkilökohtainen elämä
Kristian meni naimisiin Anna Catharina Brandenburgilaisen kanssa vuonna 1597; he saivat useita lapsia, mutta kuningatar kuoli vuonna 1612. Sittemmin Kristian solmi morganattisen avioliiton Kirsten Munkin kanssa (1615) ja hänellä oli myös useita suhteita, joiden seurauksena syntyi sekä laillisia että laittomia jälkeläisiä. Perhesuhteet ja hovin valtataistelut vaikuttivat usein myös valtakunnan politiikkaan.
Ulkomaanpolitiikka ja sodat
Kristian IV:än hallituskauteen mahtui useita sotia, joiden tarkoituksena oli säilyttää tai vahvistaa Tanskan asemaa Pohjoismaissa ja Itämerellä. Kalmarin sota Ruotsia vastaan käytiin vuosina 1611–1613. Suurempi ja pitkään vaikuttava ulkopoliittinen seikkailu oli Tanskan osallisuus kolmikymmenvuotiseen sotaan (erityisesti vuosina 1625–1629), jolloin Kristian pyrki tukemaan protestanttisia voimia Saksan alueella. Tämä interventio päättyi heikennyksiin ja vetäytymiseen, ja tuloksena oli muun muassa Lübeckin rauha 1629, joka oli sotilaallinen tappio ja taloudellinen rasite.
Myöhemmin Tanska asema Pohjoismaissa heikkeni edelleen Ruotsin kasvavan vallan rinnalla. Torstensonin sota (1643–1645) Ruotsia vastaan johti rauhaan Brömsebrossa 1645, jossa Tanska joutui luopumaan useista alueista ja menetti vaikutusvaltaa Itämerellä. Kokonaisuutena Kristianin sotilaalliset pyrkimykset olivat suurella mitalla kunnianhimoisia, mutta usein kalliita ja tulokseltaan epävarmoja.
Siirtomaa- ja kauppapolitiikka
Kristian IV edisti merenkulkua ja kauppaa sekä tuki kauppakomppanioita, mikä johti Tanskan kasvavaan osallisuuteen kauppaan Euroopan ulkopuolella. Hänen aikanaan perustettiin mm. Tanskan Itä-Intian kauppakomppania, ja tanskalaiset perustivat kauppapaikkoja Intiaan (mm. Tranquebar/Tharangambadiin 1600-luvun alkupuolella). Näillä toimilla pyrittiin turvaamaan haluttuja kauppareittejä ja tulonlähteitä kuningaskunnalle.
Perintö ja arvostus
Kristian IV kuoli 28. helmikuuta 1648. Häntä seurasi valtaistuimella Frederik III. Kristian muistetaan aktiivisena rakentajakuninkaana, joka jätti jälkeensä monia arkkitehtonisia ja kaupunkiuudistuksellisia saavutuksia. Samalla hänen pitkä valtakautensa sisälsi useita sotilaallisia epäonnistumisia, jotka vähensivät Tanskan valta-asemaa Pohjoismaissa 1600-luvun puoliväliin tultaessa. Hänen monipuolinen ja pitkäaikainen hallintonsa on edelleen keskeinen osa Tanskan ja Norjan varhaismodernia historiaa.