Damien Steven Hirst (s. 7. kesäkuuta 1965) on englantilainen nykytaiteilija, joka nousi kuuluisuuteen osana Young British Artists (YBA) -liikettä 1990-luvulla. Hirst syntyi Bristolissa ja varttui Leedsissä, ja hän opiskeli taidetta Goldsmithsissä Lontoossa, missä hän oli keskeinen järjestäjä opiskelijoiden näyttelystä Freeze (1988). Hänen yhteistyösuhteensa merkkimiehenä tunnetun taidekeräilijän Charles Saatchin kanssa toi hänelle näkyvyyttä 1990-luvulla, mutta kaksikon välit rakoilivat ja he lopettivat ystävyytensä vuonna 2003. Hirstin kaupallinen menestys ja julkinen profiili ovat olleet huomattavia: vuonna 2010 Sunday Times arvioi hänen varallisuudekseen 215 miljoonaa puntaa, ja hänen asemansa on usein nähty Yhdistyneen kuningaskunnan rikkaimpien elävien taiteilijoiden joukossa.
Taide ja keskeiset teemat
Kuolema, katoavaisuus ja tieteen ja uskon symboliikka ovat toistuvia teemoja Hirstin tuotannossa. Hän tuli laajemman yleisön tietoisuuteen teossarjalla, jossa kuolleita eläimiä säilytettiin formaldehydissä läpinäkyvissä vitriineissä. Näihin teoksiin kuuluivat mm. lammas, lehmä ja hai; tunnetuin esimerkki on The Physical Impossibility of Death in the Mind of Someone Living, jossa tiikerihai oli upotettu formaldehydiin. Hirst on myös näyttänyt suuria teoksia, joissa eläimet on halkaistu osiin, kuten teoksessa Mother and Child (Divided), ja hänen tuotantoonsa kuuluu laaja kirjo muitakin muotoja ja materiaaleja.
Hirstin tuotantoon kuuluvat myös niin kutsutut "pyörömaalaukset" (spin paintings), jotka syntyvät pyörivällä kankaalla, sekä laajat sarjat "spot-maalauksia" (spot paintings) — sarjat värillisiä, tasaisesti sijoitettuja ympyröitä. Nämä teokset on usein toteutettu suuren studio-organisaation avulla, ja Hirstin avustajat ovat tekijätiimin keskeisiä osia. Tämä on herättänyt keskustelua tekijyydestä ja käsityöperäisyydestä taiteessa: kuinka paljon tekijän idea ja konsepti määrittävät teoksen, ja kuinka paljon fyysinen toteutus vaikuttaa arvoon.
Myynti, liiketoiminta ja julkinen näyttäytyminen
Hirst tunnetaan myös poikkeuksellisista myyntiratkaisuistaan ja kaupallisesta lähestymistavastaan. Syyskuussa 2008 Hirst myi kaikki näyttelyn teokset yhdellä huutokaupalla Sotheby'sissa — elävänä taiteilijana toimiminen näin oli ennenkuulumatonta. Huutokauppa, nimeltään "Beautiful Inside My Head Forever", tuotti noin 111 miljoonaa puntaa (noin 198 miljoonaa dollaria), mikä rikkoi ennätyksiä ja herätti laajaa keskustelua taiteen markkinoista. Hirstin aiempi oma ennätys hajosi, ja ennen tätä hän oli tunnettu myös yksittäisistä spektaakkelimaisista teoksista, kuten 18 karaatin kullan ja sarvien sekä kavioiden koristamasta teoksesta The Golden Calf (Kultainen vasikka), joka oli säilötty formaldehydiin.
Yksi Hirstin tunnetuimpia julkisia teoksia on korukivillä verhoiltu kallonveistos For the Love of God (2007), joka herätti keskustelua sekä estetiikasta että rahasta taiteen taustalla. Hirst on myös kehittänyt teosten kaupallistamista eri tavoin, mukaan lukien sarjat, jäljennökset ja tuotantolähtöinen studiojournalismi, mikä on vaikuttanut siihen, miten nykytaidetta ja taiteilijan brändiä ymmärretään.
Kiistat ja kritiikki
Hirstin tuotanto on ollut erityisen kiistanalaista. Häntä on kritisoitu eläinten käytöstä taiteessa ja eläintensuojelullisista näkökulmista, erityisesti konservoinnin ja säilyvyyden ongelmista suolaliuoksissa. Joistakin Hirstin teoksista on myös esitetty väitteitä siitä, että ne olisivat syntyneet apuna käytettyjen mallien tai muiden teosten selkeän lainaamisen kautta.
Vuodesta 1999 alkaen joidenkin Hirstin teosten on väitetty olevan plagiaatteja. Yksi tunnettu tapaus koski veistosta Hymn, jonka väitettiin perustuvan läheisesti lastenlelun muotokieleen. Lelun alkuperäinen luoja haastoi Hirstin oikeuteen, ja tapaus sovittiin tuomioistuimen ulkopuolella. Lisäksi Hirstin tapana käyttää avustajiaan ja tuottaa toistuvia sarjatuotantoja on kritisoitu — toiset näkevät sen teollisena taiteellisena strategiana, toiset taas osoituksena työprosessin etääntymisestä perinteisestä "käsintehdystä" taiteesta.
Kriitikoilta Hirst on saanut sekä kiitosta että moitteita: häntä arvostetaan kyvystä herättää vahvoja tunteita ja tuoda riitaisat aiheet keskusteluun, mutta hänen toimintatapansa ja teosten kaupallistaminen ovat pitkään jakaneet mielipiteitä taidekentällä ja yleisössä.
Vaikutus ja perintö
Damien Hirst on yksi 1990-luvun ja 2000-luvun näkyvimmistä brittiläisistä taiteilijoista. Hänen työnsä ovat vaikuttaneet siihen, miten nykytaiteen rajoja ja kaupallisuutta tarkastellaan, ja hän on ollut keskeinen hahmo keskusteluissa tekijyydestä, esineellisestä estetiikasta sekä taiteen ja bisneksen välisestä suhteesta. Vaikka hänen teoksensa herättävät usein kiivasta keskustelua, Hirst on onnistunut säilyttämään asemansa globaalisti tunnettuja ja vaikutusvaltaisia nykytaiteilijoita edustavana tekijänä.