Tiikerihai (Galeocerdo cuvier) on rekviemissiohaiden laji, ja se on ainoa Galeocerdo-suvun jäsen. Se on yksi suurimmista tunnetuista hailajeista. Se saavuttaa jopa 5,5 metrin pituuden ja painaa yli 900 kiloa. Tiikerihai esiintyy kaikkialla maailman lauhkeissa ja trooppisissa rannikkovesissä Välimerta lukuun ottamatta, ja sen tiedetään uivan jopa 350 metrin syvyydessä. Tiikerihait syövät pääasiassa luisia kaloja, rauskuja, kalmareita, äyriäisiä, hylkeitä ja delfiinejä. Tiikerihai on perheensä ainoa laji, joka on ovoviviparinen ja synnyttää 10-82 poikasta kerrallaan.
Ulkonäkö ja koko
Tiikerihain tunnusmerkkeihin kuuluu leveä ja lyhyt kuono sekä pystysuunnassa liikkuvat, vaakasuorat tummentumat rungon sivuilla, jotka muistuttavat tiikerin raitoja – tästä lajin nimi juontuu. Nuoremmilla yksilöillä raidat näkyvät selkeämmin, iän myötä ne usein haalistuvat. Hammasrivi on voimakas ja sahalaitainen, sopiva suurten ja kovan kuoren omaavien saaliiden käsittelyyn. Kasvua voi tulla yli viiden metrin pituuteen ja paino voi ylittää 900 kg, vaikka useimmat yksilöt ovat tätä pienempiä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Tiikerihai on laajalle levinnyt laji: sitä tavataan lämpimissä ja lauhkeissa rannikkovesissä ympäri maailmaa. Se suosii rannikkoalueita, riuttoja, laguuneja ja jokisuistoja, mutta voi myös uida avomerelle ja syvempiin vesikerroksiin. Tiikerihaita on havaittu jopa noin 350 metrin syvyydessä, ja ne liikkuvat usein laajoilla alueilla saalistus- ja lisääntymismatkoillaan.
Ravinto ja saalistus
Tiikerihai on opportunistinen ja monipuolinen saalistaja, joka käyttää hyväkseen laajaa ruokavalikoimaa. Ravintoon kuuluvat muun muassa:
- Luiset kalat ja muut pienemmät kalalajit
- Rauskat ja muut pohjakalat
- Kalmareita ja muita pääjalkaisia
- Äyriäisiä ja kovakuorisia saaliita
- Hylkeitä, delfiinejä ja muita merinisäkkäitä
- Merikilpikonnia, lintujen poikasia, haaskaa ja toisinaan ihmisten jätteitä tai kalastustarvikkeita
Tiikerihai hyödyntää hajuaistia, näköä ja kosketusherkkyyttä saaliin löytämisessä. Se voi tarkkailla ja maistella tutkittavaa kohdetta ennen lopullista hyökkäystä, minkä vuoksi se on välillä kiinnostunut myös ihmisten jättämistä esineistä.
Lisääntyminen
Tiikerihai on ovoviviparinen, eli munat kehittyvät emän kohdussa ja poikaset kuoriutuvat ennen syntymää. Pentueen koko vaihtelee laajasti; raportoidut määrät ovat tyypillisesti välillä 10–82 poikasta. Tiikerihain kantavuusaika on pitkä, noin 14–16 kuukautta, ja syntyvät poikaset ovat itsenäisiä heti syntyessään. Sukukypsyys saavutetaan useimmiten vasta useiden vuosien iässä (naaraat usein myöhemmin kuin koiraat).
Käyttäytyminen ja ihmisten kohtaamiset
Tiikerihai on pääosin yksineläjä ja aktiivisimmillaan hämärän ja yön aikaan. Se on utelias ja vähintään satunnaisesti vaaraton ihmiselle, mutta kuuluu lajeihin, jotka ovat osallisina useissa vahinkoihin johtaneissa tappeluissa tai hyökkäyksissä. Tiikerihaita pidetään usein yhtenä lajeista, joiden hyökkäykset ihmisiin ovat yleisimpiä, mutta useimmat kohtaamiset eivät johda vakaviin seurauksiin. Turvallisuutta vesillä lisää se, ettei lähestyä haimoja, nousta vedestä haavoittuneena tai uida lähellä kalastusta tai eläinjätteitä.
Uhanalaisuus ja uhkat
Tiikerihai kohtaa ihmisen aiheuttamia uhkia, kuten:
- suuri troolikalastus ja sivusaalis
- suora pyydystäminen lihaan, ruotoihin ja rasvaan perustuvalle kaupalle
- elinympäristöjen heikkeneminen, saastuminen ja häiriöt rannikkoalueilla
Monin paikoin lajille on asetettu suojatoimia ja sen populaatiokehitystä seurataan. IUCN-luokituksessa tiikerihaita on aiemmin arvioitu lähellä uhkaa (Near Threatened) -tasolle, mutta luokitus voi muuttua alueittain ja uusien arvioiden myötä.
Miten suojella tiikerihaita
Suojelutoimet keskittyvät muun muassa kalastuksen hallintaan, sivusaaliin vähentämiseen, suojelualueiden perustamiseen ja kansainväliseen kaupan sääntelyyn. Myös yleisön tiedottaminen ja paikallisten yhteisöjen osallistaminen ovat tärkeitä, jotta ihmiset oppivat vähentämään haitallisia kohtaamisia ja arvostamaan näitä meriekosysteemien suuria saalistajia.
Tiikerihai on kiehtova ja tärkeä osa meriympäristöjä: sen rooli huippupetoeläimenä vaikuttaa muun muassa saalispopulaatioihin ja ekosysteemin tasapainoon. Tuntemus lajin biologiasta ja turvallisesta käyttäytymisestä veden äärellä auttaa sekä ihmisiä että lajin säilymistä tulevaisuudessa.
