Marsalkka Manuel Deodoro da Fonseca (Alagoas City, 5. elokuuta 1827 - Rio de Janeiro, 23. elokuuta 1892) oli Brasilian tasavallan ensimmäinen presidentti. Hän nousi maan johtoon sen jälkeen, kun hän oli sotilasliikkeellä kukistanut keisari Pedro II:n ja osallistunut tasavallan julistamiseen 15. marraskuuta 1889.
Varhainen elämä ja sotilasura
Deodoro da Fonseca syntyi varakkaaseen perheeseen Alagoasin osavaltiossa ja aloitti nuorena uran keisarillisen armeijan palveluksessa. Hän nousi urallaan korkeisiin sotilasarvoihin ja osallistui merkittäviin 1800-luvun sotatoimiin, muun muassa Etelä-Amerikan sodankäynteihin (kuten Paraguayn sota). Sotilasura loi hänelle vaikutusvaltaisen asemansa armeijan piirissä, mikä myöhemmin mahdollisti johtavan roolin tasavallan perustamisessa.
Tasavallan julistus ja presidenttikausi
15. marraskuuta 1889 Deodoro johti sotilasvallankaappausta, joka päätti keisarikunnan ja johti Brasilian tasavallan synnyttämiseen. Vallankaappauksen jälkeen hänestä tuli aluksi väliaikainen hallituksen päämies ja myöhemmin valtionpäämies, kun uusi järjestys vakiinnutettiin. Hän johti maata vuosina 1889–1891, ja hänen kautensa aikana luotiin uusia hallinnollisia rakenteita ja alkoi siirtymä kohti siviilihallintoa, vaikka sotilasvaikutus oli edelleen vahva.
Kautensa loppuvaiheessa Deodoro teki kiistanalaisia päätöksiä, kuten yrityksen hajottaa kongressi ja julistaa poikkeustila, mikä aiheutti laajaa poliittista vastarintaa. Poliittisen paineen ja terveysongelmien vuoksi hän erosi virastaan 23. marraskuuta 1891. Varamies Floriano Peixoto seurasi häntä presidenttinä.
Perintö ja kuolema
Deodoro da Fonsecan perintö on kaksijakoinen: häntä muistetaan tasavallan perustajana ja sotilaallisena johtajana, mutta myös hänen autoritaariset piirteensä sekä hallinnon sekavuus ja riippuvuus armeijasta herättivät kritiikkiä. Hän vetäytyi poliittisista tehtävistä eronsa jälkeen ja kuoli Rio de Janeirossa 23. elokuuta 1892. Historiassa hänellä on keskeinen rooli Brasilian siirtymässä keisarikunnasta tasavaltaan.