Brasilian Dom Pedro II (täydellinen nimi: Pedro de Alcântara João Carlos Leopoldo Salvador Bibiano Francisco Xavier de Paula Leocádio Miguel Gabriel Rafael Gonzaga; Rio de Janeiro 2. joulukuuta 1825 - Pariisi 5. joulukuuta 1891), joka tunnettiin nimellä O Magnânimo (portugaliksi: O Magnânimo), oli Brasilian toinen ja viimeinen tosiasiallinen keisari. Hänen isänsä oli Pedro I ja äitinsä Itävallan arkkiherttuatar Maria Leopoldina. Pedro II nousi Brasilian valtaistuimelle isänsä luopuessa kruunusta vuonna 1831, jolloin hän oli vain viisi‑vuotias. Koska valtakuntaa hallitsi aluksi regentsiön aika, Pedro II:n henkilökohtainen hallintokausi alkoi vasta vuonna 1840, kun hänet julistettiin täysi‑ikäiseksi 14‑vuotiaana. Hänen pitkään kestänyt valtakautensa (virallisesti 1831–1889, henkilökohtainen hallinta 1840–1889) muovasi merkittävästi Brasilian poliittista, taloudellista ja kulttuurista kehitystä.
Pedro II oli Miguel I:n (isän puolelta) ja Napoleon Bonaparten (äidin puolelta) veljenpoika sekä Napoleon II:n, Franz Joseph I:n ja Meksikon keisarien Maximilian I:n serkku. Hän oli Maria da Glórian nuorin veli ja kuninkaiden Pedro V:n ja Luís I:n setä.
Hallintotapa ja modernisointi
Pedro II yhdisti kunnioitusta koskevan perinteen ja modernisaation edistämisen. Hän kannatti sääntöjä ja instituutioita, jotka toivat vakauden Brasiliaan pitkän regentsiön jälkeen. Hänen valtakautensa aikana panostettiin infrastruktuuriin (rautatiet, satamat), koulutukseen, tiede- ja kulttuurilaitoksiin sekä maatalouden ja teollisuuden kehittämiseen. Keisari itse oli korkeasti koulutettu, polyglotti ja tieteistä kiinnostunut; hän tuki esimerkiksi brasialaisen tiedeyhteisön perustamista ja oli innokas valokuvaaja ja kirjaston ystävä.
Sisä- ja ulkopolitiikka, sota
Merkittäviä tapahtumia Pedro II:n aikana olivat muun muassa Paraguayn sota (ns. Kolmoisliiton sota, 1864–1870), jossa Brasilia yhdessä Argentiinan ja Uruguayn kanssa voitti Paraguayn. Sota kasvatti Brasilian asevoimien merkitystä ja vaikutti maan alueelliseen asemaan. Pedro II pyrki pitämään tasapainoa monien poliittisten ryhmien välillä, mutta viimeisinä vuosikymmeninä yhteiskunnalliset ja taloudelliset jännitteet sekä armeijan kasvava vaikutusvalta heikensivät monarkian asemaa.
Abolitionismi ja perintö
Keisarin hallinnon viimeisten vuosien aikana Brasilia koki suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Orjuuden lakkauttaminen oli pitkä prosessi: ensin hyväksyttiin joukko rajoituksia ja vapautuksia, ja lopulta orjuus kumottiin kokonaan 13. toukokuuta 1888, kun keisarin tytär, prinsessa Isabel, toimi sijaisena ja allekirjoitti niin kutsutun Lei Áurean (Kultalain). Tämä lakimuutos ei kuitenkaan ratkaissut kaikkia yhteiskunnallisia seurauksia eikä estänyt monarkian heikkenemistä poliittisella tasolla.
Perhe ja yksityiselämä
Pedro II meni naimisiin Teresa Cristinan kanssa (Teresa Cristina di Borbone delle Due Sicilie). Perhe-elämä oli enemmän yksityinen kuin julkinen, ja keisari oli tunnettu lempeästä isyydestään sekä kiinnostuksestaan tiedettä ja kulttuuria kohtaan. Hänen aatelissukupolvensa ja laajat eurooppalaiset sukulaisuussuhteensa tekivät hänestä kansainvälisesti vaikuttavan valtiomiehen.
Kumous, lähtö maanpakoon ja kuolema
15. marraskuuta 1889 Brazilissa tapahtui sotilasvallankaappaus, jota johti kenraali Deodoro da Fonseca, ja tasavalta julistettiin. Pedro II ja hänen perheensä karkotettiin maasta ja he viettivät loppuelämänsä Euroopassa maanpaossa. Keisari kuoli Pariisissa 5. joulukuuta 1891. Hänen kuolemansa jälkeen hänen maineensa Brasilian kansan keskuudessa säilyi monissa piireissä arvostettuna; myöhemmin hänen jäännöksensä palautettiin Brasiliaan ja hänelle on annettu merkittävä paikka maan historiassa.
Perintö
Pedro II:n perintö on monitasoinen: hänet muistetaan valtiomiehenä, joka tuki modernisaatiota, koulutusta ja tiedettä, mutta myös hallitsijana, jonka ajan poliittiset muutokset johtivat monarkian kukistumiseen. Historiantutkimuksessa häntä pidetään laajalti yhtenä 1800‑luvun merkittävimmistä latinalaisamerikkalaisista hallitsijoista, ja hänen pitkä valtakautensa vaikutukset näkyvät Brasiliassa vielä nykypäivänä.
