Elihu Root
Elihu Root (s. 15. helmikuuta 1845 - kuoli 7. helmikuuta 1937) oli yhdysvaltalainen lakimies ja poliitikko. Root toimi Yhdysvaltain ulkoministerinä presidentti Theodore Rooseveltin alaisuudessa ja Yhdysvaltain sotaministerinä presidentti Rooseveltin ja presidentti William McKinleyn alaisuudessa. Myöhemmin hän oli Yhdysvaltain senaattori New Yorkista vuoteen 1915 asti. Vuonna 1912 hän sai Nobelin rauhanpalkinnon työstään Kansainvälisen tuomioistuimen kehittämiseksi, tuomioistuimen, jossa maat voisivat ratkaista oikeudellisia kiistoja.
Varhainen elämä
Root syntyi Clintonissa, New Yorkissa vuonna 1845. Hänen isänsä Oren Root oli matematiikan professori Hamilton Collegessa. Elihu opiskeli Hamilton Collegessa ja valmistui vuonna 1864. Hän opetti liikuntatunteja Roomissa, New Yorkissa, muutaman vuoden ajan ennen kuin hän opiskeli lakia New Yorkin yliopistossa New Yorkissa.
Ura
Oikeustieteellisen koulun jälkeen Root alkoi työskennellä asianajajana. Hänen asiakkaisiinsa kuului muun muassa tuleva presidentti Chester A. Arthur. Kun Arthurista tuli Yhdysvaltain presidentti James A. Garfieldin murhan jälkeen, hän palkkasi Rootin New Yorkin osavaltion syyttäjäksi.
Presidentti William McKinleyn ja presidentti Theodore Rooseveltin aikana Root toimi Yhdysvaltain sotaministerinä vuosina 1899-1904. Sotaministerinä toimiessaan Root teki West Pointin sotilasakatemiasta suuremman. Virkansa lopetettuaan hän työskenteli jälleen asianajajana.
Presidentti Roosevelt pyysi Rootia palaamaan virkaansa vuonna 1905 Yhdysvaltain ulkoministerin John Hayn kuoleman jälkeen.
