James A. Garfield | yhdysvaltalainen poliitikko

Varhainen elämä

Garfield syntyi Orange Townshipissa, nykyisessä Moreland Hillsissä Ohiossa. Hänen isänsä kuoli vuonna 1833, kun James Abram oli 18 kuukauden ikäinen. Hän kasvoi äitinsä ja setänsä hoivissa.

Koulutus

Orange Townshipissa Garfield kävi koulua, joka oli Orangen kaupungin koulujen edeltäjä. Vuosina 1851-1854 hän kävi Western Reserve Eclectic Institutea (myöhemmin Hiram College) Hiramissa, Ohiossa. Sen jälkeen hän siirtyi Williams Collegeen Williamstowniin, Massachusettsiin, jossa hän oli Delta Upsilon -yhdistyksen veli. Hän valmistui vuonna 1856 erinomaisena opiskelijana, joka nautti kaikista aineista paitsi kemiasta. Sen jälkeen hän opetti Eclectic Institutessa. Hän toimi klassisten kielten opettajana lukuvuonna 1856-1857, ja hänestä tuli instituutin rehtori vuosina 1857-1860.

Henkilökohtainen elämä

Marraskuun 11. päivänä 1858 hän avioitui Lucretia Rudolphin kanssa. He saivat seitsemän lasta (viisi poikaa ja kaksi tytärtä): Garfield (1860-63), Harry A. Garfield (1863-1942), James R. Garfield (1865-1950), Mary Garfield (1867-1947), Irvin M. Garfield (1870-1951), Abram Garfield (1872-1958) ja Edward Garfield (1874-76). Yksi pojista, James Rudolph Garfield, seurasi häntä politiikkaan ja hänestä tuli presidentti Theodore Rooseveltin sisäministeri. Garfield osasi kirjoittaa kreikkaa vasemmalla ja latinaa oikealla kädellä samanaikaisesti.

Ura

Garfield päätti, että akateeminen elämä ei ollut häntä varten, ja opiskeli yksityisesti lakia. Hänet hyväksyttiin Ohiossa asianajajaksi vuonna 1860. Jo ennen asianajajaksi hyväksymistä hän ryhtyi politiikkaan. Hänet valittiin Ohion osavaltion senaattoriksi vuonna 1859, ja hän toimi tehtävässään vuoteen 1861 asti. Hän oli republikaani koko poliittisen elämänsä ajan. Hän oli kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa ja taisteli Shilohin taistelussa ja Chattanoogan kampanjassa.

Salamurha

Garfieldista tuli presidentti 4. maaliskuuta 1881, ja hänet ammuttiin Washingtonissa 2. heinäkuuta. Charles J. Guiteau ampui Garfieldia selkään noin kello 9.30 aamulla. Guiteau auttoi Garfieldia presidenttikampanjassa ja pyysi sitten työtä, kun Garfield voitti, mutta presidentti kieltäytyi. Hän oli alle neljä kuukautta Yhdysvaltain 20. presidenttinä. Garfield kuoli yksitoista viikkoa myöhemmin 19. syyskuuta 1881, 49-vuotiaana. Yhdysvaltain edustajainhuoneen 31. puhemies James G. Blaine oli Garfieldin vierellä, kun hänet ammuttiin alas. Tuohon aikaan ei ollut tavallista, että Yhdysvaltain presidentillä oli henkivartijoita, vaikka Lincolnilla olikin suojelus sisällissodan aikana.

Varapresidentti Chester A. Arthurista tuli presidentti Garfieldin kuoltua. Guiteaua syytettiin murhasta, ja monet uskoivat, että hänet todettaisiin syyttömäksi, koska hän oli mielisairas. Hänet todettiinkin syylliseksi ja hirtettiin murhasta, ja hän luki runon ennen hirsipuuhun astumistaan. Nykyään uskotaan, että Garfield kuoli itse asiassa lääkäreiden takia, jotka työnsivät sormensa Garfieldin haavoihin häntä hoitaessaan ja aiheuttivat pahan tulehduksen. Puhelimen keksijä Alexander Graham Bell yritti paikallistaa luodin alkeellisella metallinpaljastimella, mutta epäonnistui, koska sänky oli vuorattu teräslangalla (jota hän ei tiennyt). Garfieldin ollessa vielä elossa uutiset hänen tilastaan lähetettiin koko maahan lennättimellä, mikä oli uutta.

Vuonna 2013 julkaistussa lääketieteellisen lehden artikkelissa Garfieldin salamurhaa ja kuolemaa koskevat historialliset tiedot on kyseenalaistettu, ja uuden väitteen mukaan presidentti Garfieldin tilan heikkeneminen heinäkuun lopusta 1881 lähtien johtui siitä, että hänen lääkärinsä vahingossa loukkasivat ja tekivät reiän hänen virtsarakkoonsa, minkä seurauksena presidentti Garfield sai kolekystiitin.