James Abram Garfield (19. marraskuuta 1831 - 19. syyskuuta 1881) oli yhdysvaltalainen poliitikko. Hän oli Yhdysvaltain 20. presidentti maaliskuusta syyskuuhun 1881. Ennen presidentiksi tuloaan hän oli Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen vuosina 1863-1881.

Hän oli toinen presidentti, joka salamurhattiin (tapettiin virassa ollessaan). Neljä kuukautta presidenttikautensa jälkeen, 2. heinäkuuta, Charles J. Guiteau ampui hänet. Haava ei ollut heti kohtalokas, mutta infektiot pahenivat, ja hän kuoli 19. syyskuuta 1881. Lähes puolet tuosta ajasta hän oli tuon laukauksen seurauksena vuodepotilaana.


 

Varhaiselämä ja koulutus

James A. Garfield syntyi köyhään perheeseen Orange-nimisessä kylässä Ohion osavaltiossa (nykyisin osa Moreland Hillsia). Hän oli itseoppinut nuoruudessaan, mutta pyrki koulutukseen työskennellen opettajana ja säästäen opintorahoja. Garfield opiskeli muun muassa Western Reserve Eclectic Instituteissä (myöhemmin Hiram College) ja valmistui Williams Collegen yliopistosta Massachusettsissa. Hän toimi opettajana, koulunjohtajana ja oli myös kääntynyt uskonnolliseen toimintaan, liittyen Disciples of Christ -kirkkoon, jolloin hän teki myös saarnamiehen töitä.

Ura – sota ja politiikka

Amerikan sisällissodan syttyessä Garfield liittyi Unionin joukkoihin. Hänet ylennettiin riviesimiehestä upseeriksi ja nousi sodan aikana korkeampiin tehtäviin, viimeksi vapaaehtoisjoukkojen maajoukkojen joukkojen päälliköksi (major general). Vuonna 1862 hänet valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, jossa hän palveli vuodesta 1863 aina presidentiksi valintaansa asti. Garfield oli republikaani, ja kongressissa hänet tunnettiin älykkäänä keskustelijana, koulutuksen puolestapuhujana ja uudistushenkisenä poliitikkona.

Presidenttikausi

Garfield valittiin presidentiksi vuoden 1880 vaaleissa ja hän astui virkaan 4. maaliskuuta 1881. Hänen presidenttikautensa jäi hyvin lyhyeksi, mutta hän ehti aloittaa toimia, jotka liittyivät muun muassa julkisen palvelun uudistukseen (civil service reform) ja korruption vastaisiin pyrkimyksiin. Garfield kannatti myös teitä, joilla pyrittiin sovittelevampaan lähestymistapaan sisällissodan jälkeisiin jakolinjoihin ja etsi tapoja parantaa liittovaltion hallinnon tehokkuutta.

Salamurha ja kuolema

2. heinäkuuta 1881 Garfield ammuttiin Washington D.C.:n Baltimore and Potomac -rautatieasemalla. Ampuja oli Charles J. Guiteau, joka väitti teolleen uskonnollisia ja poliittisia motiiveja ja toivoi saavansa konsulipaikan palkkioksi tuesta. Guiteau ampui Garfieldea kahdesti; toinen laukaus aiheutti vakavan vammautumisen. Vaikka ampuminen ei välittömästi tappanut presidenttiä, lääkintäkäytännöt tuona aikana olivat rajoittuneita: haavoja tutkittiin ja puhdistettiin usein ilman nykyistä antiseptiikkaa, mikä johti toistuviin infektiokomplikaatioihin.

Yksi tunnetuista yrityksistä auttaa Garfieldea oli Alexander Graham Bellin kehittämä metallinilmaisin, jolla pyrittiin löytämään luuhun tai kudoksiin jäänyttä luotia. Laite ei kuitenkaan onnistunut paikantamaan luotia käytännön häiriöiden (mm. sängyn metallirakenteiden) vuoksi. Presidentti kärsi pitkiä kuukausia heikentävästä infektiosta ja komplikaatioista ja kuoli 19. syyskuuta 1881. Varapresidentti Chester A. Arthur nousi presidentiksi Garfielden kuoleman jälkeen.

Seuraamukset ja perintö

Garfieldin salamurha vaikutti voimakkaasti julkiseen keskusteluun hallinnon avoimuudesta ja virkamiesten nimittämiskäytännöistä. Hänen kuolemansa vauhditti laajempia uudistuksia, ja muutaman vuoden kuluttua, vuonna 1883, hyväksyttiin Pendletonin palveluslaki, joka perusti osittaisen ammattimaisen julkisen palvelun pyrkimyksen perusteiden varmistamiseksi. Guiteau pidätettiin, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin seuraavana vuonna.

James A. Garfield muistetaan älykkäänä ja oppineena miehenä, joka tuli politiikkaan köyhistä oloista, palveli sotilaana ja kongressiedustajana ja pyrki edistämään julkisen hallinnon moraalia ja tehokkuutta. Hänen vaiheittain heikentynyt kuolemansa on myös esimerkki lääketieteen rajoituksista 1800-luvun lopulla ja johti myöhempään kiinnostukseen antiseptiikan ja vammojen hoitokäytäntöjen kehittämiseen.