Ferdinando II de' Medici (14. heinäkuuta 1610 - 23. toukokuuta 1670) oli Toscanan suurherttua vuosina 1621-1670. Hän oli Cosimo II de' Medicin ja Maria Maddalena Itävallan Maria de' Medicin vanhin lapsi. Hänen 49 vuotta kestäneen valtakautensa aikana Medicin pankki epäonnistui. Hän avioitui Vittoria della Roveren kanssa, jonka kanssa hän sai kaksi lasta: Cosimo III de' Medici, hänen myöhempi seuraajansa, ja Francesco Maria de' Medici, kirkon prinssi.
Varhaiset vuodet ja regentsi
Ferdinando peri suurherttuakunnan vain kymmenvuotiaana isänsä kuoltua, joten hänen hallintonsa alkua leimasi holhoustoimi. Alkuvuosina valtaa käytettiin läänin puolesta äitinsä Maria Maddalena Itävallan Marian ja isoäidin Kristiinan (Cristina di Lorena) johdolla sekä kehittyneen neuvoston tukemana, kunnes Ferdinando otti täyden vallan vartuttuaan.
Hallinto, talous ja ulkopolitiikka
Ferdinando II pyrki pitämään Toscanaa vakaana ja suhteellisen sotilaallisesti neutraalina maana eurooppalaisten valtapolitiikan myllerryksissä. Taloudellisesti valtakunta kärsi 1600-luvun alkupuolen kriiseistä: Medicin pankin merkitys oli jo vähentynyt ja 1629–1631 riehunut rutto sekä laajemmissa talousoloissa tapahtunut taantuma heikensivät kauppaa ja verotuloja. Ferdinando ei onnistunut palauttamaan Medicin taloudellista ylivaltaa, mutta hänen hallintonsa aikana pyrittiin ylläpitämään valtion instituutioita ja julkisia palveluja kohtalaisen rauhallisesti.
Tiede ja kulttuuri
Ferdinando II oli tunnettu kulttuurin ja tieteen suojelijana. Medici-suvun perinteistä suojelijaroolia jatkaen hän tuki taiteita, tiedettä ja kokeellista tutkimusta. Toscana oli 1600-luvulla yksi Euroopan tiedepolttopisteistä: Ferdinando ja hänen hoveissaan toimineet tutkijat tukivat kokeellista filosofiaa ja instrumenttien kehitystä. Hänen aikanaan Toscanaan kytkeytyivät muun muassa barometrin ja muiden tutkimusvälineiden kehitys sekä paikallisen tiedeyhteisön, kuten myöhemmin Accademia del Cimento -seuran toiminta. Myös taidekokoelmat karttuivat erityisesti vaimon, Vittoria della Roveren, kautta, joka toi Medici-kokoelmiin merkittäviä teoksia ja esineitä.
Perhe ja perintö
Vihkiminen Vittoria della Roveren kanssa lisäsi Medici-kotiin yhteyksiä muihin italialaisaristokraattisiin sukuhaaroihin ja toi suvulle perintöjä, jotka vahvistivat kulttuurista pääomaa vaikka taloudellinen tilanne pysyikin vaikeana. Ferdinandon ja Vittorian lapset olivat Cosimo III de' Medici, joka peri suurherttuakunnan, sekä Francesco Maria de' Medici, joka sai kirkollisen uran ja myöhemmin arvonimiä.
Kuolema ja merkitys
Ferdinando II kuoli 23. toukokuuta 1670. Hänen lähes viidenkymmenen vuoden hallintokautensa muistetaan ristiriitaisena: toisaalta se oli pitkä ja suhteellisen rauhallinen kausi, toisaalta se merkitsi Medicin poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan asteittaista heikkenemistä. Kuitenkin Ferdinandon suojelijakäsitys tieteestä ja taiteesta vaikutti siihen, että Firenze ja Toscana säilyttivät merkittävän aseman eurooppalaisessa kulttuuri- ja tiedemaailmassa vielä vuosikymmeniä hänen jälkeensä.