Marguerite Louise d'Orléans (28. heinäkuuta 1645 - 17. syyskuuta 1721) oli Toscanan suurherttuatar suurherttua Cosimo III de' Medicin puolisona. Hän oli Orléansin herttuan Gaston de Francen tytär ja kasvatettu Ranskan hovissa, minkä vuoksi hänen käyttäytymisensä ja vaatimuksensa olivat usein ristiriidassa toscanalaisen hovin tapojen kanssa. Marguerite Louisen henkilökohtainen elämä oli myrskyisä: hän rakasti Lothringenin herttuaa Kaarle V:tä, halveksi aviomiestään ja oli jatkuvassa konfliktissa tämän perheen kanssa. Hän epäili perhettään jopa myrkytysyrityksistä ja solmi ajoittain sovintoja Medici-suvun kanssa vain jatkaakseen pian uudelleen riitoja ja vellovaa erimielisyyttä.
Cosimo III:sta tuli Toscanan suurherttua isänsä kuoltua vuonna 1670, mutta äitinsä Vittoria della Roveren ja muiden hovin vaikutusvaltaisten jäsenten vuoksi Marguerite Louisen poliittinen asema pysyi heikkona: häneltä kiellettiin pääsy salaisen neuvoston jäseneksi eikä hän saanut todellista valtaa. Koska Margueriten asema julkisissa asioissa oli rajattu, hän suuntautui osin perheeseen ja lasten kasvatukseen: hän huolehti erityisesti vanhimman poikansa, suurprinssi Ferdinandon (1663–1713), kasvatuksesta. Perheeseen kuului myös tytär Anna Maria Luisa (1667–1743), joka myöhemmin toimi valitsijattarena Palatinan ruhtinattarena ja jonka testamentillinen toimi turvasi suuren osan Mediceiden taidekokoelmista Firenzelle, sekä Gian Gastone (1671–1737), joka lopulta oli Toscanan viimeinen Medici-suurherttua.
Kesäkuussa 1675 Marguerite Louise sai luvan palata Ranskaan ja asua luostarissa Pariisissa. Vaikka sopimus muodollisesti kielsi häntä poistumasta luostarista, hän ei koskaan täysin sulkeutunut erakkoelämään: Marguerite Louise vieraili usein serkkunsa Ludvig XIV:n hovissa Versaillesissa ja piti yhteyksiä Ranskaan. Hänen elämäänsä leimasivat lukuisat skandaalit ja levottomuudet — muun muassa syytökset luostarin polttoyrityksestä, jota hänelle ja hänen seurapiirilleen välillä koettiin — sekä useat rakkaussuhteet ja läheissuhteet, joiden takia hän oli Ranskassa tunnettu ja samalla kiistanalainen hahmo. Vaikka hän oli erosta huolimatta teknisesti yhä naimisissa, Marguerite Louise eli suurimman osan elämästään erillään miehestään ja ylläpiti omaa julkista elämäänsä ja etujaan.
Perintö ja muisto: Marguerite Louise muistetaan ristiriitaisena ja väkevästi persoonana: nöyrän hovin tavat hylännyt prinsessa, joka ei sopeutunut Toscanan ankaraan ja konservatiiviseen ympäristöön. Hänen elämänsä valottaa 1600-luvun eurooppalaisen hovikulttuurin ristiriitoja — henkilökohtaisten intohimojen, poliittisen vallan ja perheen velvollisuuksien välillä. Marguerite Louisen muistot, kirjeet ja kertomukset tarjoavat tutkijoille arvokasta aineistoa hänen aikakaudestaan, ja hänen jälkeläisensä, erityisesti Anna Maria Luisa, varmistivat monin tavoin, että Mediceiden kulttuuriperintö säilyi Toscanassa myös suvun lopun lähestyessä. Marguerite Louise kuoli vuonna 1721, jättäen jälkeensä tarinan naisesta, jonka elämä oli täynnä skandaaleja, kapinoita ja vahvoja tunteita.
