Lisa Gerrard — Dead Can Dance -laulaja, Golden Globe -voittaja ja säveltäjä
Lisa Gerrard — Dead Can Dance -laulaja, Golden Globe -voittaja ja säveltäjä. Tunnettu eteerisestä äänestään ja Gladiaattorin musiikista yhdessä Hans Zimmerin kanssa.
Lisa Gerrard (s. 12. huhtikuuta 1961) on australialainen muusikko, laulaja ja säveltäjä, joka tuli tunnetuksi Dead Can Dance -yhtyeen jäsenenä entisen muusikkokumppaninsa Brendan Perryn kanssa. Hänet tunnetaan erityisesti syvästä, ilmeikkäästä alttoäänestään sekä tavasta käyttää omaa, ei-kielellistä laulutapaa (glossolalia/idiolektia), jonka ansiosta hänen laulunsa tuntuvat yli-kansallisilta ja ajattomilta.
Gerrard sai Golden Globe -palkinnon ja Oscar-ehdokkuuden vuoden 2000 Gladiaattori-elokuvan musiikista, jota hän teki yhdessä Hans Zimmerin kanssa. Tämä filmimusiikkiyhteistyö toi hänelle laajempaa kansainvälistä tunnettavuutta ja vahvisti asemaaansa yhtenä vaikutusvaltaisimmista nykyaikaisista ääniluojista.
Ura ja tärkeimmät yhteistyöt
Dead Can Dancein kautta Gerrard rakenteli uransa yhdistäen elementtejä keskiaikaisesta, maailmanmusiikillisesta, ambient- ja neoklassisesta estetiikasta. Yhtye julkaisi useita arvostettuja levyjä ja piti laajoja kiertueita, ja myöhemmin se on palannut myös yhteisprojekteihin ja uusiin julkaisuihin.
Gerrard on tehnyt laajasti yhteistyötä eri artistien ja elokuvantekijöiden kanssa sekä julkaissut myös soolo- ja yhteistyöalbumeja. Hänen äänensä ja sävellyksensä ovat olleet käytössä elokuvissa, teatterissa ja televisiossa, ja hän on toiminut inspiraationa monille nykymuusikoille.
Tyyli ja soitto
Gerrardin ääni on poikkeuksellisen tunnistettava: syvä, rikas ja intensiivinen. Hän yhdistää perinteisiä laulu- ja soitinmenetelmiä sekä oman improvisoidun, ei-kielellisen laulumuotonsa. Musiikissaan hän hyödyntää sekä länsimaisia että ei-länsimaisia soittimia ja tekstuureja, luoden usein meditatiivisen ja juuriin vetoavan tunnelman.
Palkinnot ja tunnustus
- Golden Globe -palkinto (yhteistyö Gladiator-elokuvan musiikista)
- Academy Award -ehdokkuus (Oscar-ehdokkuus) Gladiatorin musiikista (Hans Zimmerin kanssa)
- Laajaa kansainvälistä arvostusta kriitikoilta ja vaikuttavuudesta modernissa elokuva- ja maailmanmusiikissa
Valikoitu diskografia ja yhteistyöt
- Dead Can Dance – useita julkaisuja ja kiertueita (yhteistyö Brendan Perryn kanssa)
- Soolotyöt ja yhteistyölevyt, mm. The Mirror Pool (soolo, 1995) ja yhteistyöprojekti Duality (Pieter Bourke, 1998)
- Musiikkia elokuviin ja yhteistyötä tunnettujen säveltäjien kanssa, mm. Hans Zimmer (Gladiaattori)
Vaikutus ja perintö
Lisa Gerrardin ainutlaatuinen äänikuva ja sävellystapa ovat vaikuttaneet laajasti niin elokuva- kuin populaarimusiikkiin. Hänen työnsä on tuonut maailmanmusiikin ja neoklassisen ilmaisun laajemman yleisön tietoisuuteen, ja hänen ääntään kuullaan yhä usein lainauksina, esikuvana ja referenssinä nykymusiikissa.
Gerrard on pitänyt yksityiselämänsä suhteellisen erillään julkisuudesta, mutta hänen tuotantonsa ja yhteistyönsä jatkavat aktiivista vaikutusta musiikkikentällä.
Laulutaito
Gerrardilla on alttoäänen ääniala, joka ulottuu E3-F5. Hänen ääntään on kuvailtu rikkaaksi, syväksi, tummaksi, surumieliseksi ja ainutlaatuiseksi.
Hänellä on myös kyky ulottua ylöspäin dramaattiselle mezzosopraanoalueelle, josta esimerkkejä ovat kappaleet The Host of Seraphim, Elegy, Space Weaver, Come This Way ja One Perfect Sunrise.[] Gerrard esiintyy kuitenkin pääasiassa dramaattisella alttoäänialalla muissa kappaleissaan, Sanvean, Sacrifice, Largo ja Not Yet.
Gerrard laulaa monet lauluistaan, kuten Now We Are Free, Come Tenderness, Serenity, The Valley of the Moon, Tempest, Pilgrimage of Lost Children, Coming Home ja Sanvean, idioglossia (omalaatuinen kieli) käyttäen, jonka hän on kehittänyt kaksitoistavuotiaasta lähtien. []
Lisa Gerrard Pariisissa, Ranskassa 2009
Etsiä