British Transport Commission, sittemmin British Railways, käytti moottorin tehoa luokittelemaan uuden pääradan dieselveturikalustonsa vuoden 1955 modernisointisuunnitelman jälkeen. Luokat vaihtelivat tyypistä 1 tyyppiin 5, ja ne on lueteltu jäljempänä.

 

Dieselveturiluokat 1–5 (tehopohjainen jako)

Jaottelu perustui veto- tai moottoritehoon, yleensä ilmoitettuna brake horsepower (bhp) -yksikössä. Raja-arvot olivat likimääräisiä ja toimivat pääasiallisena ohjenuorana eri veturityyppien käyttötarkoituksille (kevyt työ, sekajunaliikenne, suorituskykyiset päätehtävät jne.). Alla on kunkin luokan tyypilliset tehoalueet, käyttötarkoitus ja muutamia tunnettuja esimerkkejä.

  • Tyyppi 1 – noin 0–1 000 bhp (noin 0–746 kW)
    • Käyttötarkoitus: kevyt paikallis- ja tavaraliikenne, varsin usein vaihtotyö ja lyhyet raskaat ajot.
    • Esimerkkejä: Class 20 (noin 1 000 bhp).
  • Tyyppi 2 – noin 1 001–1 499 bhp (noin 747–1 119 kW)
    • Käyttötarkoitus: sekoitetut tehtävät, alue- ja paikallisjunat sekä kevyemmät tavarajunat.
    • Esimerkkejä: erilaisia 1 100–1 500 bhp -luokan malleja, joita käytettiin laajalti alueellisissa tehtävissä.
  • Tyyppi 3 – noin 1 500–1 999 bhp (noin 1 119–1 491 kW)
    • Käyttötarkoitus: raskaampi sekaliikenne, pidemmät lähijunat ja tavaraliikenne vaativammilla osuuksilla.
    • Esimerkkejä: Class 37 (noin 1 750 bhp) on tyypillinen tyyppi 3 -veturi.
  • Tyyppi 4 – noin 2 000–2 999 bhp (noin 1 491–2 238 kW)
    • Käyttötarkoitus: pitkän matkan päätehtävät, raskaammat matkustaja- ja tavarajunat; yleisiä pääreittien vetureita.
    • Esimerkkejä: Class 47 (noin 2 750 bhp) edustaa usein tyyppi 4 -luokkaa.
  • Tyyppi 5 – noin 3 000 bhp ja yli (yli noin 2 238 kW)
    • Käyttötarkoitus: suuritehoiset veturit nopeisiin ja painaviin päätehtäviin, kuten express-junaliikenne.
    • Esimerkkejä: Class 55 "Deltic" (noin 3 300 bhp) on tunnettu tyyppi 5 -veturi.

Lisätiedot ja kehitys

  • Luokitus otettiin käyttöön osana vuoden 1955 modernisointisuunnitelmaa, jonka tavoitteena oli korvata höyryveturit diesel- ja sähkökalustolla ja yhdenmukaistaa kaluston hallintaa.
  • Rajat olivat suuntaa-antavia: jotkin veturimallit sijoittuivat lähelle luokkien rajoja tai muokattiin eri tehoisiksi, joten poikkeuksia esiintyi.
  • Myöhemmin British Rail otti käyttöön TOPS-järjestelmän, joka toi mukanaan yksityiskohtaisemman luokitus- ja numerointitavan, mutta tyyppijako (Type 1–5) säilyi käytännön termistössä ja teknisessä kuvauksessa.