Max Planck
Max Karl Ernst Ludwig Planck (23. huhtikuuta 1858 Kiel - 4. lokakuuta 1947 Göttingen) oli saksalainen fyysikko. Hän löysi kvanttimekaniikan. Hän sai Nobelin fysiikan palkinnon.
Life
Planck oli lähtöisin vanhanaikaisesta, älykkäästä perheestä. Hänen isoisoisänsä ja isoisoisänsä olivat molemmat teologian professoreita Göttingenissä, hänen isänsä oli oikeustieteen professori Kielissä ja Münchenissä ja hänen isänsisänsä oli tuomari.
Planck syntyi Kielissä Holsteinissa Johann Julius Wilhelm Planckin ja hänen toisen vaimonsa Emma Patzigin lapsena. Hänet kastettiin nimellä Karl Ernst Ludwig Marx Planck; hänen etunimistään ensisijaiseksi nimeksi oli merkitty Marx (nykyään käyttämätön muunnos Markus-nimestä tai ehkä yksinkertaisesti virhe Max-nimestä, joka on itse asiassa lyhenne Maximilian-nimestä). Kymmenvuotiaana hän kuitenkin allekirjoitti nimensä Max, ja käytti sitä koko loppuelämänsä ajan.
Hän oli perheen kuudes lapsi, vaikka kaksi hänen sisaruksistaan oli peräisin hänen isänsä ensimmäisestä avioliitosta. Hänen varhaisimpiin muistoihinsa kuului preussilaisten ja itävaltalaisten joukkojen marssi Kieliin Tanskan ja Preussin sodan aikana vuonna 1864. Vuonna 1867 perhe muutti Müncheniin, ja Planck kirjoittautui Maximiliansin lukioon, jossa hän joutui nuoresta kiinnostuneen matemaatikon Hermann Müllerin holhoukseen, joka opetti hänelle matematiikan lisäksi tähtitiedettä ja mekaniikkaa. Mülleriltä Planck oppi ensimmäisen kerran energian säilymisperiaatteen. Planck valmistui varhain, 17-vuotiaana. Näin Planck tuli ensimmäisen kerran kosketuksiin fysiikan alan kanssa.
Max Planckin allekirjoitus kymmenvuotiaana.
