Richard Henderson
Richard Henderson CH FRS FMedSci (s. 19. heinäkuuta 1945) on skotlantilainen molekyylibiologi ja biofyysikko. Hän on biologisten molekyylien elektronimikroskopian uranuurtaja. Hän jakoi kemian Nobel-palkinnon vuonna 2017 Jacques Dubochet'n ja Joachim Frankin kanssa.
Henderson on työskennellyt lääketieteellisen tutkimusneuvoston molekyylibiologian laboratoriossa (MRC LMB) Cambridgessa vuodesta 1973 lähtien, ja hän toimi sen johtajana vuosina 1996-2006. Hän oli myös vierailevana professorina Kalifornian yliopiston Miller-instituutissa Berkeleyssä keväällä 1993.
Hän selvitti bakteereissa esiintyvän molekyylin, bakteriorodopsiinin, rakenteen. Molekyyli sieppaa valon energiaa ja käyttää sitä protonien siirtämiseen ulos solusta. Tämä oli kaikkien aikojen toinen atomimalli kalvoproteiinista. Hendersonin elektronikristallografiaan kehittämät tekniikat ovat edelleen käytössä.
Hendersonin menetelmien avulla on pystytty ratkaisemaan useiden G-proteiinikytkentäisten reseptorien (GPCR) rakenteet. Ne ovat suuri proteiiniperhe reseptoreita, jotka havaitsevat solun ulkopuolisia molekyylejä. Ne aktivoivat sisäisiä signaalinsiirtoreittejä. Tämä johtaa solun vasteisiin solun ulkopuolella oleviin molekyyleihin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Richard Hendersonin ammatti?
V: Richard Henderson on skotlantilainen molekyylibiologi ja biofyysikko.
K: Mitä hän voitti vuonna 2017?
A: Vuonna 2017 Richard Henderson jakoi kemian Nobel-palkinnon Jacques Dubochet'n ja Joachim Frankin kanssa.
K: Missä hän on työskennellyt vuodesta 1973 lähtien?
V: Richard Henderson on työskennellyt vuodesta 1973 lähtien lääketieteellisen tutkimusneuvoston molekyylibiologian laboratoriossa (MRC LMB) Cambridgessa.
K: Minkä molekyylin rakenteen hän selvitti?
V: Richard Henderson selvitti bakteerihodopsiinin rakenteen. Se on bakteereissa esiintyvä molekyyli, joka sieppaa valon energiaa ja käyttää sitä protonien siirtämiseen ulos solusta.
K: Mitä tekniikoita hän kehitti elektronikristallografiaa varten?
V: Richard Hendersonin elektronikristallografiaa varten kehittämiä tekniikoita käytetään yhä nykyäänkin, ja niiden avulla on pystytty selvittämään useiden G-proteiinikytkentäisten reseptorien (GPCR) rakenteita.
K: Miten GPCR:t havaitsevat solun ulkopuolisia molekyylejä?
V: G-proteiinikytkentäiset reseptorit (GPCR) havaitsevat solun ulkopuolella olevia molekyylejä ja aktivoivat solun sisäisiä signaalinsiirtoreittejä, jotka johtavat solun vasteisiin näille molekyyleille.
