Satyajit Ray ( Shottojit Rae ) (2. toukokuuta 1921 – 23. huhtikuuta 1992) oli bengalilainen intialainen elokuvaohjaaja, joka on laajalti tunnustettu yhdeksi 1900-luvun suurimmista elokuvantekijöistä. Hän syntyi Kolkatan kaupungissa merkittävässä taiteen ja kirjallisuuden perheessä. Ray opiskeli Presidency Collegessa ja myöhemmin Visva-Bharatin yliopistossa. Alun perin hän työskenteli kaupallisena taiteilijana ja graafikkona, mutta kiinnostus elokuvaan heräsi tavattuaan ranskalaisen ohjaajan Jean Renoirin ja nähtyään Lontoossa italialaisen neorealismin klassikon Polkupyörävarkaat (Vittorio De Sica).
Elokuvat ja uran alku
Ray ohjasi uransa aikana kolmekymmentäseitsemän elokuvaa, joihin kuuluu pitkä- ja lyhytelokuvia sekä dokumentteja ja lyhytelokuvia. Hänen läpimurtoelokuvansa Pather Panchali (1955) perustui Bibhutibhushan Bandyopadhyayn samannimiseen romaaniin ja voitti useita kansainvälisiä palkintoja – muun muassa Cannesin elokuvajuhlien palkinnon parhaasta inhimillisestä dokumentista. Tämä elokuva yhdessä Aparajiton ja Apur Sansarin kanssa muodostavat kuuluisan Apu-trilogian, joka seurasi päähenkilö Apun elämää lapsuudesta aikuisuuteen.
Tyylivalinnat ja yhteistyökumppanit
Rayn elokuville on tyypillistä syvä inhimillinen lämpö, tarkka henkilöhahmojen kuvaus ja taloudellinen, elokuvallinen kerronta. Hän otti vaikutteita italialaisesta neorealismista ja eurooppalaisesta modernismista, mutta kehitti omaäänisen visuaalisen ja dramaturgisen tyylin. Ray suunnitteli usein myös elokuviensa visuaalisen ilmeen: hän vastasi käsikirjoituksesta, castingista, musiikista (usein yhteistyössä säveltäjien kanssa), kuvauslinjauksista, taiteellisesta ohjauksesta ja montaasista. Merkittävä pitkäaikainen yhteistyökumppani oli kuvaaja Subrata Mitra, joka teki teknisiä kokeiluja, kuten bounce lighting -valon käytön, ja auttoi muovaamaan elokuvien tunnelmaa.
Muu tuotanto ja luova työ
Ray ei ollut vain ohjaaja: hän oli myös fiktiivinen kirjailija ja kirjoitti muun muassa lastenromaanisarjat ja rikoskirjat, joista tunnetuimpia ovat etsivä Feluda -tarinat ja tiedemies Professor Shonku -kertomukset. Hän toimi myös kustantajana, kuvittajana ja graafisena suunnittelijana sekä arvostettuna elokuvakriitikkona. Ray suunnitteli usein elokuviensa otsikko- ja mainosmateriaalia itse, ja hän oli tunnettu myös leikkauksellisesta otteestaan ja tarkasta esteettisestä maustaan.
Palkinnot ja perintö
Pather Panchali toi Raylle kansainvälistä tunnustusta, ja hänen töitään on palkittu useilla maailmanmaineisilla foorumeilla. Hän sai uransa päätteeksi arvostetun Oscar-palkinnon (kunniapalkinto) vuonna 1992. Rayn vaikutus näkyy sittemmin lukuisissa kansainvälisissä elokuvissa ja ohjaajissa: hän on esikuva monille myöhemmille tekijöille, ja hänen realistinen, ihmislähtöinen elokuvakerrontansa on edelleen opintokirjallisuuden ja retrospektiivien aiheena.
Ray kuoli 23. huhtikuuta 1992 Kotkassa (Kolkata) jättäen jälkeensä rikkaan ja monipuolisen tuotannon, joka vaikuttaa sekä intialaiseen että maailmanelokuvaan. Hänen töitään arvostetaan yhä niiden tarinakertojan lahjakkuuden, visuaalisen eleganssin ja syvän ihmisymmärryksen vuoksi.