Nuotit – mitä ovat painetut nuotit ja nuotinnos?

Opi painettujen nuottien ja nuotinnoksen erot: mitä ne tarkoittavat, miten osat järjestyvät ja miksi muusikot käyttävät erillisiä osia – selkeä opas soittajalle.

Nuotti voi tarkoittaa kahta asiaa: yksittäistä sävelmerkintää tai yleisemmin koko paperilla olevaa soitettavaa musiikkia eli nuottiaineistoa. Arkikielessä sanalla nuotit tarkoitetaan usein painettua nuottimateriaalia, jota muusikot käyttävät soittaessaan. Tässä tekstissä nuoteilla tarkoitetaan nimenomaan painettua nuottimateriaalia, kuten soittajan käsissä olevaa arkki- tai kirjapainosta: Nuotit, joita muusikot pitävät edessään soittaessaan, ovat painettuja nuotteja.

Mitä tarkoitetaan painetulla nuotilla ja nuotinnoksella?

Painettu nuotti on paperille (tai digitaalisesti tiedostoksi) asetettu musikaalinen merkintä, johon on kirjoitettu sävellyksen melodiat, rytmit, tahtilajit, dynamiikat, merkinnät ja mahdolliset tekstit. Painetun nuotin muoto voi olla:

• yksittäinen nuottiarkki yhdestä kappaleesta (esim. "Nuotinnos" tai single part),
• kokonainen teoksen osa, kuten pianon osa tai viulun osa,
• kokoelma kappaleita kirjamuodossa (nuottikirja),
• täysi partituuri (partituuri/score), joka näyttää kaikki stemmat rinnakkain esimerkiksi orkesterikappaleessa.

Nuotinnos-sanan käyttö vaihtelee: se voi tarkoittaa yksittäistä nuottiarkkia tai instrumenttiosaa (esim. "viuluosa"), mutta joskus sillä tarkoitetaan myös arrangementtia tai erityistä painosta/laatua (esimerkiksi toimittajan tekemää nuotinnosta).

Partituuri, osat ja käytännön järjestelyt

Sävellyksistä voi olla saatavilla sekä partituuri että erilliset osat (stemat). Partituuri näyttää kaikki instrumentit ja stemmat samassa painoksessa ja on tarkoitettu esimerkiksi kapellimestarille tai sovitusta työstävälle muusikolle. Osat puolestaan sisältävät vain yhden instrumentin tai laulun äänen, jotta soittaja näkee helposti oman osuutensa.

Esimerkiksi kappaleessa viululle ja pianolle pianon osa on kirjoitettu tavallisesti kahdelle nuottiviivalle (grand staff), jossa on sekä G-avain (ylempi viiva) että F-avain (alempi viiva). Pianon osa voi sisältää myös viulun melodian pienten ”cue”-nuottien muodossa, jotta pianisti näkee, miten osa liittyy viuluun. Viulistin oma osa puolestaan sisältää vain viulun soittaman stemman. Tämä helpottaa soittamista ja vähentää sivunvaihtojen tarvetta: viulistin olisi vaikea seurata koko pianopartituuria, koska se sisältäisi paljon ylimääräistä tekstiä ja vaatisi usein sivun kääntelyä kesken soiton.

Käytännön huomioita soittajalle

• Sivunvaihdot: Siksi erilliset osat ovat käytännöllisiä — soittajan ei tarvitse kääntää sivua kesken tärkeän kohdan. Jos sivunvaihto on väistämätön, osaan voidaan lisätä muutama lepomitta tai "page turn"-merkintä.
• Cue-nuotit: Pianon osaan voidaan painaa muiden instrumenttien teemoja pienempänä, jotta taktien ja fraasien yhteensovitus on helpompaa.
• Merkinnät: Painetut nuotit sisältävät yleensä myös tempo-, dynamiikka- ja artikulaatiomerkkauksia sekä mahdolliset esiintyjäohjeet (esim. pedaalimerkinnät pianolle).
• Editionit: Eri painokset (tai nuotinnokset) voivat poiketa toisistaan toimituksellisten valintojen vuoksi — nuotit saattavat sisältää toimittajan lisäyksiä, tekstejä tai korjauksia.

Muita käytännön ja nykyaikaisia seikkoja

Nykyään painetun nuotin rinnalla käytetään paljon digitaalisia nuotteja (PDF, tablet-laitteet ja nuotinnusohjelmat). Myös musiikin julkaisut voivat sisältää eri versioita samaan teokseen, kuten nuotit eri kokoonpanoille, helpotetut melodiat tai vaihtoehtoiset stemmat (ossia). Painetun musiikin ja nuottien termit sekoittuvat usein: painettu musiikki kattaa laajemmin kaiken julkaistun nuottiaineiston, kun taas nuotit voidaan ymmärtää sekä yksittäiseksi nuottiarkiksi että koko julkaistuksi teokseksi.

Yhteenvetona: painetut nuotit ovat konkreettisia nuottijulkaisuja (yksittäisiä arkkeja tai kirjoja), ja nuotinnos viittaa yleensä yksittäiseen osaan, arrangementtiin tai tiettyyn painokseen. Erilliset osat tekevät soittamisesta käytännöllisempää, kun taas partituuri antaa kokonaiskuvan teoksen rakenteesta ja stemmojen suhteesta toisiinsa.

Pisteet

Partituuri on useille soittimille kirjoitetun kappaleen painettu nuotti. Kunkin soittimen nuotit (osat) kirjoitetaan päällekkäin erillisiin nuottiviivoihin. Kapellimestari näkee partituurista, mitä kunkin instrumentin pitäisi soittaa ja miten se sopii yhteen. Kullakin soittajalla on edessään vain oma partituurinsa (nuotit, jotka kyseinen soittaja soittaa). Jos soittajalla on aika ajoin pitkä jakso, jolloin hän ei soita (eli hänellä on taukolohko), kustantaja saattaa painaa, yleensä pienemmällä kirjasinkoolla, osan musiikista, jota jokin toinen soitin (yleensä melodiaa soittava soitin) soittaa, jotta soittaja tietäisi, mitä kuunnella, ennen kuin hän alkaa soittaa. Näitä pienempiä nuotteja kutsutaan nimellä cues, koska se antaa soittajalle vihjeen tai vihjeen siitä, että hän aloittaa pian soittamisen).

Tyypit

• Orkesteripartituurissa tai kokonaispartituurissa näkyy tarkalleen, mitä kaikki orkesterin soittimet soittavat. Jos teoksessa käytetään suurta orkesteria, jossa on monia eri soittimia, sivun on oltava hyvin pitkä. Kapellimestari käyttää partituuria voidakseen nähdä, mitkä soittimet soittavat milloin. Kapellimestari antaa merkin orkesterin jäsenille (tai orkesterin osille), kun he alkavat soittaa. Kapellimestarit tekevät tietysti paljon muutakin (tempo, dynamiikka, tulkinta jne.), mutta useimmat kapellimestarit käyttävät partituuria harjoitellessaan orkesteria tai orkesterin esiintyessä.
• Pienoispartituuri, "opintopartituuri" tai taskupartituuri on kuin orkesteripartituuri, mutta paljon pienempi. Se ei ole tarpeeksi suuri, jotta kapellimestari voisi johtaa siitä, koska painos on liian pieni, mutta se riittää opiskeluun, ja se on paljon halvempi kuin suuri orkesteripartituuri.
• Vokaalipartituuri tai pianopartituuri on kuorolle ja laulajille tarkoitetun teoksen (esim. oopperan) nuotti, jossa kaikki instrumenttiosuudet on painettu kahdelle nuottiviivalle, jotta se voidaan soittaa pianolla. Joitakin nuotteja on tietenkin jätettävä pois, jotta se voidaan soittaa vain kahdella kädellä.
• Lyhyt partituuri tarkoittaa partituuria, jossa orkesterikappale on kirjoitettu vain kolmelle tai neljälle nuottiviivalle. Se on jotain pianopartituurin ja kokonaispartituurin väliltä. Säveltäjä voi kirjoittaa teoksen lyhyen partituurin säveltäessään ja kirjoittaa orkesteripartituurin myöhemmin. Lyhytpartituuria ei yleensä julkaista, vaan se on vain työkopio teoksen säveltämisen aikana.

Standardi pisteytystilausmuoto

Orkesteripartituurissa instrumenttirivit painetaan yleensä seuraavassa järjestyksessä:

• puupuhaltimet huipulla (huilu, oboe, klarinetti, fagotti, saksofoni ja muut erityiset puupuhaltimet),
• vaskitorvi (käyrätorvi, trumpetti, pasuuna ja matala vaskitorvi, kuten tuuba),
• lyömäsoittimet (klaves, tamburiini, bassorumpu, ksylofoni jne.),
• jouset (viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso),

Jos kappaleessa on kuoro tai yksinlaulajia, heidän osuutensa on kirjoitettu lähelle alareunaa, jousien yläpuolelle. Tahtiviivat yhdistävät yleensä kunkin perheen sävelet. Näin soittimet on helpompi löytää kuin jos ne olisi piirretty koko sivun pituudelta. Kokenut kapellimestari tuntee partituurijärjestyksen riittävän hyvin tutkiakseen partituuria ja nähdäkseen hyvin nopeasti, mikä soitin soittaa tiettyä osaa, vaikka soittimien nimiä ei olisikaan. Alla on esimerkki tavallisen orkesteripartituurin partituurijärjestyksestä sellaisena kuin se on lueteltu nuottiviivojen vieressä.

Orkesterimuoto

• Piccolo
• Huilu
• Alttohuilu*
• Oboe
• Cor Anglais*
• Klarinetti Es tai A*
• Klarinetti Bb
• Bassoklarinetti Bb
• Alttosaksofoni Eb*
• Fagotti
• Kontrafagotit
• Horn in F
• Trumpetit Bb
• Pasuunat
• Bassosarvipuhallin
• Eufonium*
• Tuba
• Timpani
• Muut lyömäsoittimet (triangeli, agogokellot, tam-tam glockenspiel, ksylofoni, vibrafoni, putkikellot, tenorirumpu, bassorumpu)
• Muut instrumentit
• Harppu
• Piano & koskettimet
• Kuoro (SATB)
• Viulu 1
• Viulu 2
• Viola
• Cello
• Basso

*Merkitsee ei-standardisoittimen, näitä soittimia käytetään, koska säveltäjä haluaa soinnin vain yhtyeessä.

Konserttiorkesterin formaatti

Bändipartituurissa soittimet luetellaan eri tavalla. Alla on esimerkki tavanomaisen bändipartituurin partituurijärjestyksestä siten kuin se luetellaan nuottiviivojen rinnalla.

• Huilu
• Oboe
• Fagotti
• Klarinetti Bb
• Alttoklarinetti*
• Bassoklarinetti Bb
• Alttosaksofoni Es
• Tenorisaksofoni Bb
• Baritonisaksofoni Es
• Trumpetti Bb
• Horn in F
• Pasuuna
• Bassosarvipuhallin*
• Baritoni/Eufonium
• Tuba
• Sävelletyt lyömäsoittimet
• Unpitched Percussion

*Merkitsee ei-standardisoittimen, näitä soittimia käytetään, koska säveltäjä haluaa soinnin vain yhtyeessä.

Kapellimestarin partituuri

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä nuotit ovat?

K: Miten nuotit eroavat painetusta nuotista?

K: Voiko nuotteja julkaista eri muodoissa?

K: Miten muusikot soittavat yhdessä, kun mukana on eri soittimia?

Kysymys: Mistä pianisti tietää, mitä viulu soittaa, kun he soittavat yhdessä?

Kysymys: Voiko viulisti soittaa nuotista, jossa on molemmat osat?

K: Miksi viulistin voisi joskus joutua katsomaan piano-osaa?

Hae kirjaimella