Simon van der Meer – hollantilainen hiukkaskiihdytinfyysikko, Nobelpalkittu

Simon van der Meer — hollantilainen kiihdytinfyysikko, Nobelpalkittu CERN-työstään; ratkaiseva rooli W- ja Z-hiukkasten löytämisessä.

Tämä on hollantilainen nimi. Sukunimi on van der Meer, ei Meer.

Simon van der Meer (24. marraskuuta 1925 - 4. maaliskuuta 2011) oli hollantilainen hiukkaskiihdytinfyysikko. Hän sai Nobelin fysiikan palkinnon. Palkinnon sai myös toinen fyysikko Carlo Rubbia. Hän sai palkinnon CERN-hankkeessa tekemänsä työn ansiosta. Tämä johti W- ja Z-hiukkasten löytämiseen, jotka ovat kaksi tärkeintä asiaa materiassa.

Elämä ja ura

Simon van der Meer syntyi Alankomaissa ja opiskeli teknillisiä tieteitä. Hän työskenteli suurimman osan urastaan kansainvälisessä hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa CERNissä, jossa hänestä tuli tunnettu käytännönläheisyydestään ja kyvystään kehittää nerokkaita teknisiä ratkaisuja kokeellisten laitosten tarpeisiin. Van der Meer oli luonteeltaan pidättyvä ja harvoin esiintyi julkisuudessa, mutta hänen työnsä vaikutus näkyi voimakkaasti modernissa hiukkasfysiikassa.

Tieteelliset saavutukset

Van der Meerin merkittävin tieteellinen panos oli stokastinen jäähdytys (stochastic cooling) -menetelmän kehittäminen. Tämä tekniikka pienentää hiukkasjoukon niin sanottua vaihe-avaruuden leveyttä eli säteen hajontaa mittaamalla hiukkasten poikkeamat ja antamalla korjaussignaaleja, jolloin tiheämmät ja hallitummat hiukkasparvet voidaan muodostaa. Stokastinen jäähdytys mahdollisti tehokkaan antiprotoneja keräävän varaston rakentamisen ja sitä kautta riittävän intensiivisten antiprotonipinojen tuottamisen törmäyskokeita varten.

Yhdessä Carlo Rubbian ja muiden kanssa van der Meerin tekniset ratkaisut ja antiprotonien keräysjärjestelmä tekivät mahdolliseksi muuttaa Super Proton Synchrotron (SPS) -kiihdyttimen protoni‑antiprotoni‑törmäyttimeksi. Tämän ansiosta löydettiin W- ja Z‑bosonit, jotka välittävät heikon vuorovaikutuksen ja ovat keskeisiä standardimallin rakenteessa.

Palkinnot ja perintö

Simon van der Meerille myönnettiin Nobelin fysiikan palkinto vuonna 1984 yhdessä Carlo Rubbian kanssa tunnustuksena heidän ratkaisevista panoksistaan korkeaenergisten hiukkastörmäysten mahdollistamiseksi ja siten W‑ ja Z‑hiukkasten löytämiseksi. Hänen kehittämänsä menetelmät, erityisesti stokastinen jäähdytys, ovat jääneet pysyväksi osaksi hiukkaskiihdytintekniikkaa ja vaikuttaneet merkittävästi siihen, miten nykyiset ja myöhemmät kokeet on suunniteltu.

Merkitys

• Stokastinen jäähdytys mahdollisti intensiiviset antiprotonilähteet ja protoni‑antiprotoni‑törmäykset.
• W- ja Z‑hiukkasten löytäminen vahvisti heikon vuorovaikutuksen teorian osana hiukkasfysiikan standardimallia.
• Van der Meerin lähestymistapa yhdisti insinööritaidon ja teoreettisen ymmärryksen, ja se on toiminut esikuvana monille myöhemmille kehittäjille ja tutkijoille alalla.

Vaikka Simon van der Meer oli vähäpuheinen ja vetäytyvä henkilö, hänen tekniset innovaationsa ja käytännön saavutuksensa jättivät pysyvän jäljen hiukkasfysiikkaan ja kiihdytintekniikkaan.

Hae kirjaimella