Simon van der Meer
Tämä on hollantilainen nimi. Sukunimi on van der Meer, ei Meer.
Simon van der Meer (24. marraskuuta 1925 - 4. maaliskuuta 2011) oli hollantilainen hiukkaskiihdytinfyysikko. Hän sai Nobelin fysiikan palkinnon. Palkinnon sai myös toinen fyysikko Carlo Rubbia. Hän sai palkinnon CERN-hankkeessa tekemänsä työn ansiosta. Tämä johti W- ja Z-hiukkasten löytämiseen, jotka ovat kaksi tärkeintä asiaa materiassa.
Elämäkerta
Simon van der Meer oli yksi neljästä lapsesta. Hän kasvoi Haagissa, Alankomaissa. Hänen isänsä oli koulunopettaja, ja hänen äitinsä oli kotoisin opettajaperheestä. Hän kävi koulua kaupungin lukiossa. Hän valmistui vuonna 1943, kun Saksan armeija hallitsi Alankomaita. Vuonna 1945 van der Meer meni Delftin teknilliseen yliopistoon. Siellä hän suoritti insinöörin tutkinnon vuonna 1952. Hän siirtyi CERNiin vuonna 1956, ja hän työskenteli siellä eläkkeelle siirtymiseen asti vuonna 1990.
Vuonna 1966 van der Meer oli ystäviensä kanssa hiihtämässä Sveitsin vuoristossa ja tapasi Catharina M. Koopmanin, josta tuli hänen vaimonsa. He saivat kaksi lasta - Estherin (syntynyt 1968) ja Mathijsin (syntynyt 1970).
Tieteellinen työ
Valmistuttuaan insinööriksi vuonna 1952 Simon van der Meer työskenteli Philipsin tutkimuslaboratoriossa Eindhovenissa. Siellä hän työskenteli pääasiassa elektronimikroskooppien suurjännitelaitteiden ja elektroniikan parissa. Vuonna 1956 hän siirtyi CERNiin, joka oli tuolloin uusi. Kun hän aloitti CERNissä, hänen työnsä liittyi pääasiassa tekniseen suunnitteluun ja virtalähteisiin. CERNissä työskennellessään hän keksi stokastisen jäähdytyksen idean, joka johti W- ja Z-bosonien löytämiseen. Vuonna 1984 van der Meer ja Carlo Rubbia saivat fysiikan Nobel-palkinnon projektin parissa tekemästään työstä.
Aiheeseen liittyvät sivut
- W- ja Z-bosonit
- Nobel-palkinto
- CERN
