Natsi-Saksa

Historia

Natsit nousivat valtaan vuonna 1933 ja tekivät vallastaan absoluuttisen "valtuutuslailla" ja kansanäänestyksellä. He keskittivät Saksan ja korvasivat paikallisen itsehallinnon. He laajensivat omaa "Schutzstaffeliaan" ja antoivat sen paikallispoliisin valvontaan ja perustivat "Gestapon" poliittisten vihollisten löytämiseksi ja tuhoamiseksi. He kielsivät juutalaisilta välittömästi tärkeät työpaikat ja rajoittivat heitä pian muillakin tavoin. Muutaman vuoden kuluttua he rakensivat asevoimat paljon Versaillesin sopimuksen rajoja pidemmälle.

Toinen maailmansota: 1939-1945

Saksan joukot hyökkäsivät Puolaan 1. syyskuuta 1939, mikä aloitti toisen maailmansodan. Hitlerin armeija, jolla oli yli miljoona sotilasta, valtasi Puolan helposti ja menetti noin 59 000 sotilasta. heidän maataan vastaan hyökkäsi myös Neuvostoliitto idästä. Puola menetti yli 900 000 sotilasta.

Lokakuun 12. päivänä 1939 Hitler lähetti Yhdistyneelle kuningaskunnalle kirjeen, jossa hän lupasi rauhaa. Britit jatkoivat sotaa.

Hitler valloitti Ranskan Ranskan taistelussa. Sitten hän lähetti Luftwaffen hyökkäämään Englantiin. Winston Churchill, Yhdistyneen kuningaskunnan nykyinen pääministeri, ei antautunut. Britannian taistelu kesti heinäkuusta lokakuuhun 1940. Kun se epäonnistui, Hitler määräsi Lontoon joukkopommituksen. Sekin epäonnistui, ja Hitler päätti suunnata itään rotusotaansa slaavien ja juutalaisten tuhoamiseksi. Tämä antoi Britannialle aikaa saada valta takaisin.

Vuonna 1941 Hitler määräsi "Operaatio Barbarossan". Se kesti 22. kesäkuuta 1941 - 5. joulukuuta 1941. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin oli heikentänyt armeijaansa suurilla puhdistuksillaan, jotka olivat tappaneet monia venäläisiä upseereita ennen sotaa.

Operaatio Barbarossan aikana kuoli paljon enemmän neuvostosotilaita kuin saksalaisia. Stalingradissa kuoli kuitenkin noin miljoona sotilasta kummaltakin puolelta. Neuvostoliitto pystyi korvaamaan tappionsa, mutta Saksa ei.

Stalingradin jälkeen saksalaiset menettivät vauhtinsa. Neuvostoliittolaiset oppivat pitkistä sotaretkistä, taistelivat paremmin ja saivat monia uusia aseita erittäin tehokkaista tehtaista. Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto taistelivat yhdessä ja punnersivat pienempää Saksan armeijaa vastaan. Toukokuussa 1945 he valtasivat Berliinin ja voittivat sodan.

Monet ihmiset sodan kaikilta puolilta kuolivat taistellessaan Euroopassa, mukaan lukien:

• Noin miljoona saksalaista sotilasta.
• Noin miljoona ranskalaista, brittiläistä ja amerikkalaista sotilasta.

Taistellessaan Neuvostoliitossa:

• Noin 5 miljoonaa saksalaista sotilasta ja muiden fasistimaiden sotilaita kuoli.
• Noin 7 miljoonaa neuvostosotilasta kuoli taistellessaan niitä vastaan.
• Noin 2 miljoonaa neuvostosotilasta kuoli natsien keskitysleireillä ja sotavankileireillä nälkään, tauteihin, jäätymiseen ja teloituksiin.
• Noin 10-15 miljoonaa neuvostosiviiliä kuoli nälänhädässä, teloituksissa ja holokaustissa.

Liittoutuneiden vallattua Saksan Neuvostoliitto perusti Saksan demokraattisen tasavallan. Se oli sosialistinen valtio, joka noudatti kommunismia. Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat ja Ranska perustivat lännessä Saksan liittotasavallan. Se oli demokraattinen valtio.

Kristityt

Kun natsit valtasivat Saksan, suurin osa maan asukkaista oli kristittyjä. Natsit halusivat muuttaa ihmisten ajattelutapaa, eivätkä he pitäneet kristillisistä kirkoista. He seurasivat tarkasti pappeja ja usein pidättivät tai rankaisivat heitä. Vuoteen 1940 mennessä papit kaikkialta natsien valtakunnasta suljettiin yhdessä Dachaun keskitysleirille.

Hitlerin tukemat natsijohtajat, kuten Martin Bormann, Joseph Goebbels, Heinrich Himmler ja AlfredRosenberg, halusivat lopulta tuhota kristinuskon. Himmlerillä ja Rosenbergillä oli pakanallisia ajatuksia. Toiset, kuten Bormann, olivat ateisteja. Hitler itse vihasi kristinuskoa, mutta hän tiesi, että sillä oli merkitystä Saksan politiikassa ja kulttuurissa. Tämän vuoksi hän yleensä sanoi haluavansa odottaa sodan jälkeistä aikaa päästäkseen eroon kirkoista.

Natsit kohtelivat kristillisiä kirkkoja huonosti, mutta pienempiä uskonnollisia ryhmiä, kuten juutalaisia ja Jehovan todistajia, kohdeltiin paljon huonommin. Natsit yrittivät tappaa kaikki Euroopan juutalaiset. He lähettivät muiden uskontojen edustajia, kuten Jehovan todistajia, keskitysleireille ja kuolemanleireille. Natsien kampanjaa kirkkoja vastaan kutsuttiin Kirchenkampfiksi.

Natsit yrittivät ottaa haltuunsa Saksan protestanttiset kirkot kokoamalla ne yhteen natsiystävälliseksi kansalliskirkoksi. Jotkut protestantit kannattivat ajatusta. Kun natsit kuitenkin yrittivät muuttaa Raamattua siten, että Jeesus ei ollut juutalainen, ryhmä pastoreita perusti tunnustavan kirkon. Tunnustava kirkko ei tukenut natsien ajatuksia uskonnon kontrolloimisesta tai Raamatun muuttamisesta. Natsit tekivät kirkosta laittoman ja pidättivät satoja sen pastoreita.

Hitler ei pitänyt katolisesta kirkosta ja oli huolissaan sen vaikutuksesta Saksan politiikkaan. Vuonna 1933 hänen uusi hallituksensa allekirjoitti sopimuksen (valtakunnankonkordaatti) Vatikaanin kanssa. Sopimuksessa luvattiin, että katolilaiset saisivat valvoa omaa kirkkoaan, mutta papit eivät saisi harjoittaa politiikkaa. Sen jälkeen Hitler kuitenkin sulki kaikki katoliset järjestöt, jotka eivät olleet kirkkoja - kuten katoliset poliittiset puolueet, nuorisoryhmät, ammattiliitot ja sanomalehdet. Hän murhasi joitakin näiden ryhmien johtajia ja sulki lopulta kaikki katoliset koulut. Sitten natsit alkoivat hyökätä pappien ja nunnien kimppuun ja pidättivät monia heistä. Paavi Pius XI protestoi voimakkaasti Mit brennender Sorge -kirjeessä (paavin enkyylissä vuodelta 1937), jossa sanottiin, että rasismin kaltaiset natsiajatukset olivat pahoja ja että natsit vainosivat kirkkoa.

Monet saksalaiset olivat vihaisia siitä, että hallitus sekaantui heidän kirkkoihinsa, mutta toiset eivät välittäneet siitä niinkään. Muutamat yrittivät estää hallitusta tappamasta uskonnollisia vähemmistöjä, kuten juutalaisia. Kirkon johtajat yrittivät estää natseja puuttumasta heidän uskontoonsa. Koska kirkot säilyttivät jonkinlaisen riippumattomuuden valtiosta, ne saattoivat julkisesti olla eri mieltä joistakin hallituksen politiikoista. Esimerkiksi katolinen piispa August von Galen ja protestanttinen piispa Theophil Wurm vastustivat natsien ohjelmaa, jonka mukaan vammaisia ja sairaita ihmisiä tapettiin. Jotkut uskonnolliset johtajat, kuten Martin Niemöller, puhuivat ihmisoikeuksien puolesta Saksassa. Useita pappeja ja pastoreita teloitettiin, koska he auttoivat vuonna 1944 Hitlerin kukistamiseen tähtäävässä juonessa, muun muassa pastori Dietrich Bonhoeffer ja Fr. Alfred Delp SJ.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Adolf Hitler
• Toinen maailmansota
• Holokausti
• Holokaustin uhrit