U Nu (Thakin Nu, 26. toukokuuta 1907 – 14. helmikuuta 1995) oli Burman ensimmäinen pääministeri itsenäistymisen jälkeen. Hän toimi pääministerinä kolmessa eri jaksossa: 4. tammikuuta 1948–12. kesäkuuta 1956, uudelleen 28. helmikuuta 1957–28. lokakuuta 1958 ja lopuksi 4. huhtikuuta 1960–2. maaliskuuta 1962.
Burma itsenäistyi Britanniasta 4. tammikuuta 1948, ja Nusta tuli uuden valtion ensimmäinen pääministeri. Hän erosi tehtävästä vuonna 1956, jolloin Ba Swe johti hallitusta ennen Nua. Uusi paluu valtaan tapahtui kuitenkin pian, ja Nu hallitsi osin parlamentaarisen politiikan, osin sotilasvastaisen paineen puristuksessa ennen Ne Winin nousua.
Nu oli yksi Antifasistisen kansanvapausliiton (AFPFL) johtohahmoista vuosina 1942–1963. AFPFL jakautui 1950-luvulla kahteen valtaryhmään, joista NUn johtama ryhmä voitti vuoden 1960 vaalit ja palautti hänet pääministeriksi. Kenraali Ne Win toteutti vallankaappauksen 2. maaliskuuta 1962 ja otti hallinnan maassa. Seurauksena U Nu pidätettiin ja hänen poliittinen valtansa katkaistiin; Nu kuitenkin julisti yhä olevansa laillinen pääministeri.
Politiikassaan U Nu edisti parlamentaarista demokratiaa, sosiaalipoliittisia uudistuksia ja kulttuurillista yhtenäisyyttä. Hänen kaudellaan syntyi myös kiistaa, kun hän 1961 kannatti buddhalaisuuden asemaa valtionuskontona, mikä herätti vastustusta vähemmistöissä ja armeijassa. Vuodet vallan kahvassa päättyivät Ne Winin sotilasvallankaappaukseen, jonka jälkeen monia demokraattisia instituutioita lakkautettiin.
U Nu kirjoitti laajasti politiikasta, historiasta ja omasta elämästään. Häneltä ilmestyi muun muassa omaelämäkerta Ta-Tei Sanei Tha (Naughty Saturday-born), jonka Intiassa julkaisi Irrawaddy Publishing (U Maw Thiri) vuonna 1975 (Intiassa). Muita tunnettuja teoksia ovat The People Win Through (1951), Burma under the Japanese (1954), An Asian Speaks (1955) ja Burma Looks Ahead (1951).
Myöhemmin elämässään Nu vetäytyi ajoittain julkisuudesta ja ryhtyi useaan otteeseen buddhalaiseksi munkiksi. Vuoden 1988 demokratialiikkeen aikana hän osallistui jälleen politiikkaan ja yritti muodostaa oman siviilihallituksensa; tuolloin mainitaan Win Maungin toimineen presidenttinä hänen muodostamassaan ryhmittymässä. U Nu kuoli Yangonissa vuonna 1995 ja jäi muistoihin Burman ensimmäisenä pääministerinä, joka pyrki yhdistämään itsenäistyneen valtion demokraattisin keinoin.