Vuoden 1961 Stanley Cup -finaalissa kohtasivat Detroit Red Wings ja Chicago Blackhawks. Finaalit pelattiin Original Six -ajan kenties kovimpien joukkueiden välillä, ja sarja päättyi Chicago Blackhawksin voittoon 4–2 paras seitsemästä -sarjassa.
Chicago ei ollut pelannut Stanley Cup -finaalissa sitten vuoden 1944, ja joukkueen aikaisemmat mestaruudet olivat vuosilta 1934 ja 1938. Detroit puolestaan oli viimeksi finaalissa vuonna 1956. Blackhawks nappasi sarjasta kolmannen Stanley Cupinsa, mikä oli merkittävä saavutus organisaatiolle.
Keskeiset tekijät ja pelaajat
Chicagoa johti valmentaja Rudy Pilous, ja joukkueen menestyksen kulmakiviä olivat tiivis puolustuspeli sekä maalivahti Glenn Hallin luotettavat otteet. Joukkueessa olivat myös tulevat tähdet kuten Pierre Pilote ja Stan Mikita, joiden panos oli tärkeä sekä pudotuspeleissä että finaalisarjassa. Detroitin riveissä puolestaan oli kokemusta ja laatua, mutta Chicago oli sarjassa kokonaisuudessaan vahvempi.
Merkitys ja jälkivaikutus
Chicago Blackhawksin voitto vuonna 1961 jäi pitkäksi aikaa seurahistorian viimeiseksi Stanley Cup -mestaruudeksi: seura ei voittanut cupia uudestaan ennen vuotta 2010, eli 49 vuoden odotus päättyi vasta vuosikymmenien jälkeen. Voitto 1961 muistetaan tärkeänä hetkenä Blackhawksin historiassa ja esimerkkinä Original Six -ajan tiukasta ja fyysisestä jääkiekosta.