Brentwood, Washington D.C. — kaupunginosa ja Brentwoodin kartanon historia

Brentwood, Washington D.C.:n kiehtova historia ja Brentwoodin kartanon tarina 1800-luvulta — omistajat, kuva-arkistot, arkkitehtimyytti ja kaupunginosan kehittyminen.

Brentwood on Washingtonin koillisosassa sijaitseva kaupunginosa, joka on saanut nimensä alueella sijainneesta Brentwoodin kartanosta. Kartanon rakennutti vuonna 1817 Washingtonin ensimmäinen pormestari Robert Brent Florida Avenuen ja 6th Street NE:n kulmaan. Hän rakennutti talon häälahjaksi tyttärelleen Eleanorille ja kongressiedustaja Joseph Pearsonille sekä lahjoitti heille kartanon ja sitä ympäröineen laajan maatilan. Pearson osti myöhemmin lisämaata ja laajensi kartanoa entisestään. Alun perin Brentwood-niminen kiinteistö oli huomattavasti laajempi kuin nykyinen kaupunginosa.

Brentwoodin kartano ja lähteet

Kartanosta on kuvia ja kuvailevia tietoja useissa lähteissä; merkittäviä mainintoja löytyy James W. Gooden teoksesta "Capital Losses: A Cultural History of Washington's Destroyed Buildings" sekä Washingtonin historiallisen seuran kokoelmista. Edward Sisson, joka on kartanon omistaneen perheen jälkeläinen, on julkaissut verkossa kokoelmia maalauksista, piirustuksista, valokuvista ja historiallisista tiedoista kartanosta. Frick Art Reference Library -kirjastosta (http://www.frick.org/) löytyy piirustuksia ja maalauksia, ja verkkoarkistot sisältävät myös pienempiä piirroksia ja kuvauksia, muun muassa George Alfred Townsendin kirjassa "Washington Outside and Inside" (1873, s. 620), jonka voi löytää mm. "google-kirjana".

Arkkitehti ja rakenne

On esitetty, että Benjamin Latrobe (joka osallistui mm. Yhdysvaltain Capitolin suunnitteluun) olisi voinut olla mukana Brentwoodin talon suunnittelussa, mutta Latroben elämäntilanne ja dokumentaation puutteet tuona ajanjaksona tekevät varman yhteyden osoittamisesta vaikeaa.

Pattersonin ja Winslow'n perheet

Presidentti Ulysses S. Grantin hallinnon (1869–1877) aikana Brentwoodista tuli seurapiirielämän keskus. Elizabeth (Eliza) Worthington Patterson (Joseph Pearsonin tytär) ja hänen miehensä Carlile Pollock Patterson järjestivät kartanolla paljon juhlia. Pattersonilla oli yhteyksiä korkeisiin sotilaspiireihin: hänen lankoaan David Dixon Porter oli Yhdysvaltain laivaston korkea-arvoinen amiraali, ja Pattersonin veli Thomas H. Patterson toimi Washingtonin laivastotukikohdan komentajana ennen siirtymistään Aasian laivaston komentajaksi. Patterson Street, N.E. on todennäköisesti nimetty Pattersonin perheen mukaan.

C. P. Patterson (merivoimien upseeri, myöhemmin hallintovirkamies) ei halunnut tai pystynyt muuttamaan laajaa maatalous- ja metsätilaa kaupunkimaisemmaksi. Pattersonin kuoltua vuonna 1881 perheen taloudelliset vaikeudet kärjistyivät. Kongressi hyväksyi 6. kesäkuuta 1884 yksityislain (edustajainhuoneen lakiehdotus N:o 4689), joka vapautti alueelle kertyneistä District of Columbian kiinteistöveroista, mutta presidentti Chester A. Arthur jätti lain allekirjoittamatta ja antoi sen mennä voimaan pidättämällä sitä kymmenen päivää; hän suositteli, että vastaava korvaus tulisi maksaa kansallisesta valtionkassasta piirikunnan sijaan.

Pattersonin vävy, luutnantti Francis Winslow (II) USN, erosi merivoimista vuonna 1889 ja ryhtyi jakamaan, vuokraamaan, kehittämään ja myymään kiinteistön osia. Hänellä oli menestystä ja kiinteistöasioihin liittyvät riidat venyivät pitkälle: mm. kiista maan vuokrauksen uusimisesta rautatieyhtiölle eteni korkeimpaan oikeuteen asti (Francis Winslow v. Baltimore & Ohio RR Co., 188 U.S. 646 (1903)). Winslow toimi myös hallituksen tutkijana osterialan kysymyksissä ja johti tutkimusretkiä mm. Nicaraguassa kanavavaihtoehtoja selvittäen.

1900-luku: palokuvat, sotilasteltta ja teollistuminen

Francis Winslow'n (II) kuolema vuonna 1908 johti perheen hallinnon muuttumiseen. Vuonna 1917, sadan vuoden jälkeen kartanon rakentamisesta, tyhjillään ollut Brentwoodin kartano tuhoutui palossa. Tontista muodostettiin ensimmäisen maailmansodan aikainen armeijan leiri, Camp Meigs; kolme Winslow'n poikaa palveli sodassa ja saattoi majoittua leirissä omalla perheen maalla. Palon jälkeen osia kiinteistöstä purettiin, ja 1919 osittain palanut talo purettiin lopullisesti. Myöhemmin osa alueesta toimi Hechinger Co:n puutavaratehtaana, joka oli merkittävä liike Washingtonissa vuosikymmeniä.

Union Market ja Winslow (III)

1920-luvulla Francis Winslow (III) otti haltuunsa osan Patterson/Winslow'n maa-alueesta ja kehitti aluetta merkittävästi. Hänen tärkein saavutuksensa oli Union Market (aiemmin Florida Avenue Market) – suurten elintarvikkeiden ja tuotteiden tukkumarkkinoiden keskus, joka on toiminut vuosikymmeniä kaupungin tärkeänä tukkujakaumana. Union Marketin kehityshistoriasta ja valokuvista on koottu tutkimus, esim. District of Columbian suunnitteluasiakirja, Florida Avenue Market Study (julkaistu 24.4.2007), osoitteessa http://www.anc6a.org/FLaveMarketStudy.pdf. 2010-luvulla ja sen jälkeen Union Market on kokenut voimakkaan uudistumisen: alueelle on noussut ravintoloita, tapahtumatiloja ja pienyrityksiä, mikä on muuttanut sitä osin eläväksi kaupalliseksi ja kulttuuriseksi keskukseksi.

Pakkolunastus, oikeuskiistat ja alueen hajoaminen

1940-luvun alussa District of Columbia pakkolunasti suuren osan Pattersonin maata (tunnetaan nimellä "square 710"), alueelle suunniteltiin mm. alkoholi-, tupakka- ja ampuma-aseviraston (ATF) toimitiloja osoitteeseen 200 Florida Avenue, N.E. Winslow (III) kantoi oikeutta pakkolunastuksen korvauksen riittämättömyydestä ja voitti tuomion suuremmasta korvauksesta, mutta kaupungin rahatilanne ja käytännön maksut vaikeuttivat asian loppuun saattamista. Henkilökohtaiset tragediat – Winslow'n nuoren tyttären kuolema auto-onnettomuudessa (1946) ja hänen oma syöpäkuolemansa (1948) – vaikuttivat perheen kykyyn hoitaa kiinteistöasioita jatkossa. Winslow'n veljen Cameronin ajama myyntien sarja 1950–1960-luvuilla lopulta hajotti Robert Brentin vuosikymmeniä aiemmin kokoaman maaomaisuuden.

Gallaudet University ja paikallisia legendoja

Osan alkuperäisestä Brentwoodin maasta omisti tai sai myöhemmin Gallaudet-yliopisto, joka on tunnettu kuurojen ja kuulovammaisten opetuksesta. Gallaudetin asuntolan Cogswell Hallin sanotaan olevan rakennettu vanhan Brentwoodin kartanon paikalle. Paikallisiin legendoihin kuuluu myös tarinoita kummituksista; esimerkiksi Washingtonin kummitustarinoita käsittelevällä verkkosivustolla http://members.aol.com/waniehol/DCplaces.html on kerrottu opiskelijoiden havainnoista Cogswell Hallissa (peittojen liikkuminen, herätyskellojen soiminen, outo tunne tirkistämisestä jne.). Nämä kertomukset ovat osa paikallista suullista perinnettä.

Kaupunginosa nykyaikana: rajat, palvelut ja liikenneyhteydet

Brentwoodin nykyiset rajat (jonka muoto on lähellä puolisuunnikkaan muotoa) ovat hieman erilaiset kuin alkuperäisen Pearsonin ja Brentin omistaman Brent-kiinteistön rajat. Aluetta rajaavat etelässä New York Avenue, idässä Montana Avenue, pohjoisessa Rhode Island Avenue NE ja lännessä Washingtonin metron punaisen linjan ja Amtrakin Koillisväylän raiteet. Aluetta palvelee Rhode Island Ave–Brentwoodin metroasema. Poliittisesti Brentwood kuuluu Ward 5 -vaalipiiriin.

Alueella sijaitsee merkittäviä julkisia ja työpaikkainfrastruktuureja: Washingtonin pääpostitoimisto (joka toimi postin lajittelulaitoksena vuoden 2001 pernaruttohyökkäysten yhteydessä, jolloin saastuneita kirjeitä kulki myös kahdelle Yhdysvaltain senaatin jäsenelle) ja suuri Washington Metropolitan Area Transportation Authorityn (WMATA) pikaraitiotien huoltolaitos. Postitoimisto, joka myöhemmin nimettiin Joseph Curseen Jr:n ja Thomas Morris Jr:n mukaan (molemmat postityöntekijöitä, jotka kuolivat pernaruton seurauksena), suljettiin 21. lokakuuta 2001 pernaruttoaltistumisen vuoksi ja avattiin uudelleen 21. joulukuuta 2003. Aluetta palvelee myös New York Avenuen metrorail-asema.

Uudistuminen ja nykyinen luonne

Viime vuosikymmeninä Brentwood ja sen lähialueet ovat kokeneet merkittäviä muutoksia: perinteisten teollisuus- ja tukkualueiden rinnalle on noussut uusia liiketoimintoja, erityisesti Union Marketin ympäristöön syntyneitä ravintoloita, kauppoja ja tapahtumatiloja. Alueella on yhä sekä asuin- että teollista/ kaupallista toimintaa, ja kehitys jatkuu vaiheittain hyödyntäen kaupungin sijaintia ja liikenneyhteyksiä.

Muistiinpanot ja lähteet

Tärkeät lähteet ja dokumentit Brentwoodin historiasta mainitaan yllä; niihin kuuluvat mm. James W. Goode, Edward Sissonin kokoelmat, Frick Art Reference Libraryn aineistot sekä George Alfred Townsendin ja District of Columbian suunnitteluasiakirjat. Osa tiedoista perustuu perhearkistoihin, paikallisiin lehtiartikkeleihin ja oikeudenkäyntipäätöksiin (esim. Francis Winslow v. Baltimore & Ohio RR Co.), ja paikallinen suullinen perimätieto täsmentää kertomusta lisää.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Brentwoodin kartano?

K: Kuka suunnitteli Brentwoodin kartanon?

K: Kuka omisti kartanon presidentti Ulysses S. Grantin hallinnon aikana?

K: Mitä kiinteistölle tapahtui C.P. Pattersonin kuoleman jälkeen vuonna 1881?

Kysymys: Kuka johti kiinteistön muuttamista kaupunkimaiseksi osaksi D.C:tä?

K: Milloin Brentwood Mansion paloi?

Hae kirjaimella