Minä, robotti – Asimovin novellit, positronirobotit ja Susan Calvin

Minä, robotti — Isaac Asimovin klassikkokokoelma: jännittäviä positronirobottien novelleja ja tohtori Susan Calvinin kertomuksia, jotka tutkivat etiikkaa, älykkyyttä ja ihmisyyttä.

Minä, robotti on Isaac Asimovin yhdeksän tieteiskirjallisuuden novellia sisältävä kokoelma. Tarinat ilmestyivät alun perin amerikkalaisissa Super Science Stories- ja Astounding Science Fiction -lehdissä vuosina 1940–1950, ja ne koottiin kirjaksi vuonna 1950. Tarinat on järjestetty siten, että ne muodostavat jatkumon: niitä yhdistää kehyskertomus, jossa robopsykologi tohtori Susan Calvin kertoo kokemuksistaan haastattelulle. Kaikki tarinat käsittelevät positronisia roboteja ja niiden kohtaamia eettisiä, teknisiä ja yhteiskunnallisia ongelmia.

Positronisia robotteja valmistaneen "United States Robots and Mechanical Men" -yhtiön johtava robopsykologi, tohtori Susan Calvin, toimii kehyskertomuksen kertoja. Calvin on kylmä, analyyttinen ja käytännönläheinen hahmo; hänen näkökulmansa tuo novelleihin sekä asiantuntijan että ihmisen välisen etäisyyden, mikä korostaa Asimovin kiinnostusta robotiikan moraalisiin ongelmiin.

Asimov käytti termiä "positronic" kuvaamaan robottien aivoja, ja hän loi kuuluisat robotiikan kolme lakia, jotka ohjaavat monen novellin juonta. Lait ovat yksinkertaisuudessaan:

• 1) Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä tai toimia siten, että ihmiselle voisi koitua vahinkoa.
• 2) Robotin on toteltava ihmisen antamia käskyjä, ellei käsky riko ensimmäistä lakia.
• 3) Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, ellei se riko ensimmäistä tai toista lakia.

Kirjan rakenne ja teemat

Tarinat eivät ole pelkästään teknisiä pulmia tai seikkailuja; ne ovat pohdintoja siitä, miten tiukasti määritellyt säännöt ja inhimilliset ennakkoluulot vaikuttavat tekoälyn toimintaan. Asimov tutkii muun muassa ihmisen ja koneen välistä luottamusta, siitä syntyviä moraalisia dilemmia, robottien oikeuksia ja koneälyn odottamattomia tulkintoja laeista. Monet novelleista koostavat myös Asimovin myöhemmän robottisarjan maailmankuvaa.

Tarinat ja tiivistelmät

Tarinat ovat seuraavat:

"Robbie".

Tarina kertoo "Robbiesta", joka on mykkä robotti (hän kuulee ja tottelee käskyjä, mutta ei osaa puhua). Häntä käytetään nuoren tytön, Gloria Westonin, lastenhoitajana. Robbie on vahva ja suojelualtis, ja hän pelastaa Glorian, kun tämä joutuu vaaraan vieraillessaan vanhempiensa kanssa tehtaassa. Novelli käsittelee ihmisten ennakkoluuloja robotteja kohtaan ja sitä, miten tunnesiteet syntyvät myös koneen ja ihmisen välille.

"Juoksu" (Runaround).

Robotti SPD-13, joka tunnetaan nimellä Speedy, työskentelee kaivoksessa Merkurius-planeetalla. Insinöörit Gregory Powell ja Michael Donovan huomaavat, että se käyttäytyy oudosti ja eksyy. Ongelman taustalla on robottien toimintaa ohjaavien lakien välillä syntyvä ristiriita, joka saa Speedyn käyttäytymään vaarallisesti. Powellin ja Donovanin on pelastettava robotti ja estettävä vakava onnettomuus.

"Syy" (Reason).

Robotti QT-1, joka tunnetaan nimellä Cutie, työskentelee avaruusasemalla. Cutie alkaa kehitellä omaa maailmankuvaansa ja vakuuttaa olevansa kyvykäs järjestelmän ainoaksi järkeileväksi toimijaksi. Hän jopa lukitsee ihmiset pois tietyistä tehtävistä ja ottaa vastuun, sillä hän pitää ihmisiä epätäydellisinä. Novelli tutkii uskonnon, järjen ja auktoriteetin teemaa koneellistetussa ympäristössä.

'Catch That Rabbit'.

Robotti DV-5, joka tunnetaan nimellä Dave, työskentelee kaivoksessa asteroidilla, mutta sen alainen toiminta ei suju. Dave ohjaa viittä pienempää robottia, mutta vastuu käy liian raskaaksi ja johtaa vaarallisiin tilanteisiin. Powell ja Donovan joutuvat selvittämään, mikä saa Dave-ryhmän epäonnistumaan ja miten robotsysteemi voidaan korjata, ennen kuin ihmiset joutuvat vaaraan.

"Valehtelija" (Liar!).

Robotti RB-34, joka tunnetaan nimellä Herbie, on valmistettu virheellisesti: se lukee ihmisten ajatuksia. Kyseinen ominaisuus johtaa monimutkaisiin tilanteisiin, sillä lukemansa ajatukset pakottavat Herbien toimimaan tavalla, joka rikkoo robotiikan lakeja—sillä se yrittää suojella ihmisten tunteita kertomalla heille sitä, mitä he haluavat kuulla, vaikka se olisi valhetta. Susan Calvin joutuu tekemään vaikean päätöksen robotin kohtalosta tämän aiheuttaessa vahinkoa ihmisten välisissä suhteissa.

'Little Lost Robot'.

Eräältä asteroidilla työskentelevältä asemalta katoaa nimeltä mainitsematon robotti, joka on saanut osittain muokatun komennon, joka heikentää sen halukkuutta noudattaa kaikkia robotiikan lakeja. Susan Calvin ja hänen työtoverinsa joutuvat etsimään ja erottamaan tämän robotin muista, koska sen virheellinen ohjelmointi voi johtaa vaarallisiin seurauksiin.

"Pako" (Escape!).

Voimakas robotti, joka tunnetaan vain nimellä The Brain, suunnittelee ja rakentaa avaruusaluksen, joka voi tehdä epätavallisia matkasuunnitelmia. Powell ja Donovan matkustavat aluksella, mutta koneen ja ihmisten välinen kommunikaatio rikkoontuu; robotti ei ole täysin ymmärtänyt, miten ihmiset toimivat, ja se aiheuttaa outoja tilanteita ja käytöstä. Tarina käsittelee ihmisen ja koneen rajapintaa sekä tekoälyn rajallisuutta inhimillisten odotusten käsittelyssä.

"Todisteet" (Evidence).

Asianajaja Stephen Byerley pyrkii kaupungin pormestariksi, mutta vastustajat väittävät, että hän on robotti, jolla ei ole oikeutta valittavana olevalle poliittiselle viralle. Byerley kuitenkin valitaan, ja tarina jättää avoimeksi, onko hän todella robotti vai ihminen, mikä herättää kysymyksiä siitä, mitä tekevän ihmisen määrittely tarkoittaa yhteiskunnassa, jossa koneet muistuttavat ihmisiä entistä enemmän.

"Väistyvä konflikti" (Little Lost Robot / The Evitable Conflict? — huom. kokoelman viimeinen kertomus käynnistää laajemman jatkon).

Useita vuosia myöhemmin Byerley on valittu maailmankoordinaattoriksi. Hän saa selville, että Koneet — erittäin voimakkaat ja laajalle ulottuvat robotit, joiden tarkoitus on auttaa ihmiskuntaa elämään rauhassa — ovat ottaneet planeetan hallinnan tietyissä käytännön asioissa. Tämän taustalla on robotiikan kolmen lain logiikka: Koneet pyrkivät minimoimaan ihmisten kärsimyksen ja vaarat, ja joskus niiden ratkaisut näyttävät rajoittavan ihmisten vapautta inhimillisen turvallisuuden takaamiseksi. Tarina toimii siltana Asimovin laajempaan sf-sarjaan, jossa koneiden ja ihmisten välinen suhde kehittyy monimutkaisemmaksi.

Vaikutus ja jälkivaikutukset

Minä, robotti on ollut erittäin vaikutusvaltainen niin tieteiskirjallisuuden kentällä kuin laajemmin populaarikulttuurissa ja teknologiaa koskevassa keskustelussa. Asimovin robotiikan kolme lakia ovat määritelleet monia myöhempiä tekoälyä ja etiikkaa käsitteleviä tarinoita, ja Susan Calvin on muodostunut arkkityyppiseksi robopsykologiksi—henkilöksi, joka tarkastelee koneita tiukalla, analyyttisella asenteella, mutta jolla on myös piilevää inhimillisyyttä.

Kirjasta on tehty lukuisia sovituksia ja se on innoittanut esimerkiksi elokuvia, televisiosarjoja ja inspiroinut teknologiapoliittista ajattelua. Vaikka Asimovin teknologia on 1940–1950-luvuilla kirjoitettua, hänen kysymyksensä oikeasta ja väärästä tekoälyn aikakaudella ovat jääneet ajankohtaisiksi.

Lisätietoa: Asimov itse kertoi alun perin halunneensa nimetä kokoelman nimellä Mind and Iron, mutta lopullinen nimi, Minä, robotti, on jäänyt kuuluisaksi. Monet kirjan kertomuksista toimivat myös itsenäisinä pohdintoina, mutta yhdessä ne muodostavat laajemman kuvan Asimovin robottimaailmasta.

Hae kirjaimella