Sarveiskalvo on silmän etuosa ja sen pinnallinen, kirkas läpinäkyvä osa. Se peittää iiriksen, pupillin ja silmäkammion. Sarveiskalvo on erikoistunut kudos: siinä ei ole verisuonia, mutta siinä kulkee runsaasti herkkiä hermoja — hermokuidut ovat pääosin myelinoimattomia korneaalisesti (myeliinitupet ovat kauempana). Sarveiskalvo ja linssi taittavat valoa niin, että kuva osuu verkkokalvolle. Sarveiskalvo vastaa noin kaksi kolmasosaa silmän kokonaisesta taittovoimasta (noin 40–45 dioptria), joten sen muoto ja kirkkaus vaikuttavat voimakkaasti näköön.

Sarveiskalvon rakenne ja kerrokset

Sarveiskalvo koostuu useista erillisistä kerroksista, joilla on eri tehtävät:

  • Epithelium (pinta) – ohut, monikerroksinen epiteeli (muutamia solukerroksia), joka suojaa ja uusiutuu nopeasti vaurioista. Epiteeli ylläpitää kosteutta yhdessä kyynelten kanssa.
  • Bowmanin lamelli – ohut, tiivis kerros epiteelin alla, joka antaa mekaanista tukea. Vaikuttaa arpeutumiseen, jos vaurio on syvä.
  • Stroma – paksuin osa (noin 90 % sarveiskalvon paksuudesta), koostuu säännöllisesti järjestäytyneistä kollageenilamelleista. Stroma määrää suuren osan sarveiskalvon läpinäkyvyydestä ja kestävyydestä.
  • Dua-kerros (Duan kerros) – vuonna 2013 kuvattu erittäin ohut, posteriorinen kerros, jonka löytyminen herätti keskustelua sarveiskalvorakenteen yksityiskohdista. Se on ohut mutta mekaanisesti vahva ja erotettavissa joidenkin tutkimusten mukaan takimmaisesta stromasta.
  • Descemetin kalvo (Descemetin kalvo) – joustava basaalikalvo stroman takana, joka toimii endoteelin tukena.
  • Endoteeli – yksikerroksinen solupeite sisäpinnalla, joka pumppaa nestettä stromasta ja ylläpitää sarveiskalvon optimikosteutta ja läpinäkyvyyttä. Endoteelin solut eivät juurikaan jakaudu, joten niiden vaurio johtaa pysyvään toimintahäiriöön.

Toiminta ja fysiologia

Sarveiskalvon läpinäkyvyys perustuu kollageenisäikeiden säännölliseen järjestykseen ja endoteelin pumpputoimintaan, joka pitää stromaa hieman kuivana. Sarveiskalvo saa ravintonsa ja hapen kyyneltalteen pinnasta ja silmän takaa tulevasta kammionesteestä; reuna-alueella (limbus) on verisuonia, jotka tukevat aineenvaihduntaa. Sarveiskalvo on kehon kivuliain alue: runsas sensorinen hermotus (n. ophthalmicus, trigeminuksen haaroista) aiheuttaa voimakkaan kipureaktion, räpytys- ja kyynelreaktion vaurion tai ärsytyksen yhteydessä.

Vaikutus näköön ja korjaustoimenpiteet

Koska sarveiskalvo hoitaa suurimman osan pinta-korjauksesta valolle, sen kurvatur muuttaa silmän refraktiota. Sarveiskalvon muokkausta käytetään taittovirheiden korjaukseen mm. PRK- ja LASIK-kirurgiassa. Kun endoteeli tai muut kerrokset vaurioituvat, voidaan käyttää erilaisia kerroksellisia tai läpitunkevia siirrännäisiä (esim. keratoplasty, DMEK, DSAEK), joissa vain vaurioitunut osa korvataan.

Vammat, sairaudet ja hoito

  • Keratitis (sarveiskalvon tulehdus) — voi olla bakteeri-, virus- (esim. herpes), sieni- tai amoebaperäinen; voi johtaa haavaamiin ja arpeutumiseen.
  • Keratokonus — degeneratiivinen tilanne, jossa sarveiskalvo ohenee ja pullistuu kartiomaisesti, aiheuttaen hajataittoisuutta ja heikentynyttä näköä.
  • Endoteelidystrofiat (esim. Fuchsin dystrofia) — endoteelin toiminnan heikkeneminen johtaa turvotukseen ja näön huonontumiseen.
  • Kuiva silmä ja kyynelfilmin häiriöt voivat aiheuttaa pinnan epätasaisuutta, kipua ja näön vaihtelua.
  • Traumat ja vierasesineet — pinnalliset vauriot paranevat usein nopeasti, mutta syvät repeämät tai infektiot voivat vaatia kirurgista hoitoa.

Parantuminen ja ehkäisy

Pintavauriot (epiteeli) paranevat yleensä nopeasti ja ilman arpea. Jos vaurio ulottuu stromaan, paraneminen voi johtaa arpeutumiseen ja pysyvään näön muutokseen. Hyvä käsihygienia, kontaktien asianmukainen hoito ja suojalasien käyttö työssä ja liikunnassa vähentävät infektio- ja vammariskiä. Pitkittyneissä tai toistuvissa ongelmissa silmälääkäri arvioi hoitotarpeen (antibiootit, tulehduskipulääkkeet, leikkaus tai siirto).

Duan kerros on äskettäin löydetty sarveiskalvon kerros. Se kuvattiin kesäkuussa 2013. Se on kuudes sarveiskalvon kerros, joka on löydetty. Ohuudestaan huolimatta kerros on hyvin vahva, eikä ilma pääse sen läpi. Sen merkitys klinikassa ja anatomisena yksikkönä on herättänyt keskustelua, mutta se on lisännyt ymmärrystä sarveiskalvon monimutkaisesta rakenteesta.