Cry-Baby on John Watersin kirjoittama ja ohjaama amerikkalainen romanttinen teinimusikaali vuodelta 1990. Sen pääosassa Johnny Depp esittää 1950-luvun teinikapinallinen "Cry-Baby" Wade Walkeria, ja mukana on myös laaja näyttelijäkaarti, johon kuuluvat Amy Locane, Iggy Pop, Traci Lords, Ricki Lake, Kim McGuire, David Nelson, Susan Tyrrell ja Patty Hearst. Elokuva ei saavuttanut suuria katsojalukuja alkuperäisessä julkaisussaan, mutta siitä on sittemmin tullut kulttiklassikko ja siitä on tehty samanniminen Broadway-musikaali, joka oli ehdolla neljään Tony-palkintoon. John Watersin tyyli yhdistää elokuvassa satiiria, camp-estetiikkaa ja vilpitöntä ihailua 1950-luvun populaarikulttuuria kohtaan, mikä erottaa sen perinteisistä teinimusikaaleista.
Juoni lyhyesti
Elokuvan keskiössä on nuori pari: roistoihin lukeutuva Wade "Cry-Baby" Walker ja paremman perheen kasvatukseen kuuluva Allison Vernon-Williams. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1954 Baltimoressa, Marylandissa, jossa kaupungin nuoret jakautuvat kahteen alakulttuuriin — kapinallisiin "verhoihin" (drapes) ja sääntöjä noudattaviin "neliöihin" (squares). Wade ja Allisonin välinen romanssi rikkoo niitä odotuksia ja sääntöjä, joita yhteisö pitää pyhinä, ja se aiheuttaa kuohunnan, kateutta ja avoimen vihamielisyyden. Elokuva seuraa, miten pari kamppailee ulkopuolisuuden, moraalisen paniikin ja yhteiskunnan ennakkoluulojen keskellä pysyäkseen yhdessä.
Näyttelijät ja hahmot
Elokuvan vahva ja monipuolinen ensemble tuo esiin Watersin usein leikkisän ja provosoivan tyylin. Pääosien lisäksi elokuvassa esiintyy useita tunnistettavia sivuhahmoja, joista yksi ikonisimmista on Kim McGuiren esittämä "Hatchet-Face". Kokonaisuudessaan ensemble pitää sisällään sekä elokuvamaailmasta tuttuja kasvoja että alansa ulkopuolelta tulevia, mikä lisää elokuvan eklektistä luonnetta.
Tuotanto ja kuvauspaikat
Osa elokuvan tapahtumista sijoittuu nyt suljettuun Enchanted Forest -huvipuistoon Ellicott Cityssä, Marylandissa. Muut kuvauspaikat olivat alueen historiallisia kyliä ja pikkukaupunkeja, kuten Reisterstown, Jessup, Milford Mill ja Sykesville, jotka antoivat autenttista 1950-luvun pikkukaupunkitunnelmaa. John Watersin usein paikallisesta kulttuurista ammentava lähestymistapa näkyy paikkavalinnoissa ja lavastuksessa.
Musiikki, tyyli ja teemat
Elokuva on selkeästi teinimusikaalien (erityisesti Grease) parodia, mutta se toimii myös kunnianosoituksena 1950-luvun rock'n'rollille ja doo-wop-tyylille. Musikaaliosuudet ovat tahallisen yliampuvia ja koreografiat mukailevat ajan populaarikulttuuria, kuitenkin Watersin oman, ironisen sävyn läpäisemänä. Keskeisiä teemoja ovat nuorten kapina, sosiaalinen luokittelu, conformismi ja se, miten kaupunki reagoi poikkeavuuteen.
Vastaanotto ja perintö
Julkaisuvaiheessa elokuva sai vaihtelevia arvosteluja ja kaupallinen menestys oli vaatimaton, mutta sen omaperäinen tyyli ja energinen estetiikka rakensivat hitaasti yhä laajemman fanikunnan. Sittemmin elokuvasta on tullut kestosuosikki vaihtoehtoisessa ja indie-yleisössä: sitä on esitetty usein myöhäis-illan näytöksissä, fanitapahtumissa ja retrospektiiveissä. Elokuvan muuntautuminen Broadway-musikaaliksi ja sen saama tunnustus — ehdokkuudet neljään Tony-palkintoon — korostavat sen pitkäkestoista vaikutusta populaarikulttuuriin. Lisäksi rooli vahvisti Johnny Deppin asemaa nousevana tähtenä.
Miksi katsoa Cry-Baby?
- Se tarjoaa omaperäisen, humoristisen ja visuaalisesti näyttävän tulkinnan 1950-luvun nuorisokulttuurista.
- John Watersin omaleimainen ohjaustyyli yhdistää satiirin ja lämminhenkisen kertomuksen.
- Elokuvassa on tarttuvia musikaalinumeroita ja värikkäitä hahmoja, jotka jäävät helposti mieleen.
- Se on tärkeä osa 1990-luvun vaihtoehtoisen kulttuurin elokuvaperintöä ja kulttiklassikkona kiinnostava katsaus genreparodiaan.
Cry-Baby onkin yhtä lailla viihdyttävä ajankuvaus, tyylikoe ja kulttuurinen muistutus siitä, miten alakulttuurit, rakkaus ja kapina voivat ravistella paikoilleen jämähtäneitä normeja.