Amerikan alkuperäisasukkaat ja eurooppalaiset uudisasukkaat
Uskotaan, että Yhdysvaltojen mantereen alkuperäiskansat, mukaan lukien Alaskan alkuasukkaat, muuttivat tänne Aasiasta. He alkoivat saapua kaksitoista- tai neljäkymmentätuhatta vuotta sitten, ellei jo aikaisemmin. Jotkut, kuten kaakkoisen Mississippin esikolumbiaaninen kulttuuri, kehittivät kehittynyttä maanviljelyä, suurta rakentamista ja valtiotasoisia yhteisöjä. Amerikan alkuperäisväestö väheni eurooppalaisten saapumisen jälkeen, ja siihen oli erilaisia syitä, useimmiten tauteja, kuten isorokko ja tuhkarokko.
Vuonna 1492 genovalainen tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus saavutti Espanjan kruunun sopimuksella joitakin Karibian saaria ja otti ensimmäisen kerran yhteyttä alkuperäiskansoihin. Huhtikuun 2. päivänä 1513 espanjalainen valloittaja Juan Ponce de León laskeutui alueelle, jota hän kutsui Floridaksi, ja tämä oli ensimmäinen eurooppalainen saapuminen alueelle, josta tuli myöhemmin Yhdysvaltojen mantere. Espanjalaisia siirtokuntia alueella seurasivat nykyisten Lounais-Yhdysvaltojen siirtokunnat, jotka vetivät tuhansia ihmisiä Meksikon kautta. Ranskalaiset turkistarhaajat perustivat Uuden Ranskan etuvartioita Suurten järvien ympärille; lopulta Ranska lunasti itselleen suuren osan Pohjois-Amerikan sisämaasta aina Meksikonlahteen asti. Ensimmäiset menestyksekkäät englantilaiset siirtokunnat olivat Virginian siirtokunta Jamestownissa vuonna 1607 ja pyhiinvaeltajien Plymouthin siirtokunta vuonna 1620. Massachusetts Bayn siirtokunnan perustaminen vuonna 1628 johti muuttoaaltoon; vuoteen 1634 mennessä Uudessa Englannissa oli asunut noin 10 000 puritaania. Vuoden 1610-luvun lopun ja Amerikan vallankumouksen välisenä aikana Britannian Amerikan siirtokuntiin lähetettiin noin 50 000 vankia. Vuodesta 1614 alkaen hollantilaiset asuttivat Hudson-joen alajuoksua, mukaan lukien New Amsterdam Manhattanin saarella.
Itsenäisyys ja laajentuminen
Amerikan siirtokuntien ja brittien väliset jännitteet 1760-luvun kapinakaudella ja 1770-luvun alussa johtivat Amerikan vapaussotaan, jota käytiin vuosina 1775-1781. Philadelphiassa kokoontunut Manner-Euroopan kongressi perusti 14. kesäkuuta 1775 Manner-Euroopan armeijan George Washingtonin komennossa. Kongressi ilmoitti, että "kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi" ja että heillä on "tietyt luonnolliset oikeudet", ja hyväksyi 4. heinäkuuta 1776 itsenäisyysjulistuksen, jonka oli laatinut pääasiassa Thomas Jefferson. Tätä päivää vietetään nyt joka vuosi Amerikan itsenäisyyspäivänä. Vuonna 1777 liittovaltiosopimuksella perustettiin heikko liittovaltion hallitus, joka toimi vuoteen 1789 asti.
Kun Britannia oli hävinnyt ranskalaisten avustamille amerikkalaisille joukoille, Iso-Britannia tunnusti Yhdysvaltojen itsenäisyyden ja osavaltioiden suvereniteetin Mississippi-joen länsipuolella sijaitsevilla amerikkalaisilla mailla. Vuonna 1787 järjestettiin perustuslakikokous, johon osallistuivat ne, jotka halusivat perustaa vahvan kansallisen hallituksen, jolla olisi verotusoikeus. Yhdysvaltain perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1788, ja uuden tasavallan ensimmäinen senaatti, edustajainhuone ja presidentti George Washington astuivat virkaansa vuonna 1789. Vuonna 1791 hyväksyttiin Bill of Rights, jossa kiellettiin henkilökohtaisten vapauksien rajoittaminen liittovaltion tasolla ja vahvistettiin erilaisia oikeussuojakeinoja.
Asenteet orjuutta kohtaan olivat muuttumassa; perustuslain pykälä suojasi Afrikan orjakauppaa vain vuoteen 1808 asti. Pohjoiset osavaltiot lopettivat orjuuden pysyvästi vuosien 1780 ja 1804 välisenä aikana, jolloin etelän orjavaltiot jäivät "erityisen instituution" puolustajiksi. Noin vuonna 1800 alkanut toinen suuri herätys teki evankelioimisesta voiman erilaisten yhteiskunnallisten uudistusliikkeiden, myös abolitionismin, taustalla.
Amerikkalaisten innokkuus laajentua länteen aiheutti pitkän intiaanisotien sarjan ja intiaanien poistopolitiikan, joka riisti alkuperäiskansoilta heidän maansa. Presidentti Thomas Jeffersonin vuonna 1803 tekemä Louisianan osto Ranskalta lunastetusta maasta lähes kaksinkertaisti maan koon. Vuoden 1812 sota, joka julistettiin Britanniaa vastaan erilaisten valitusten vuoksi ja joka käytiin tasapeliin, vahvisti Yhdysvaltojen nationalismia. Yhdysvaltain sotilaallisten hyökkäysten sarja Floridaan sai Espanjan luopumaan siitä ja muista Persianlahden rannikon alueista vuonna 1819. Yhdysvallat otti Teksasin tasavallan haltuunsa vuonna 1845. Manifest destiny -ajatus tuli suosituksi tänä aikana. Britannian kanssa vuonna 1846 tehty Oregonin sopimus johti siihen, että Yhdysvallat sai nykyisen Amerikan luoteisosan hallintaansa. Yhdysvaltain voitto Meksikon ja Amerikan sodassa johti vuonna 1848 Kalifornian ja suuren osan nykyisestä Amerikan lounaisosasta luovuttamiseen. Vuosien 1848-49 Kalifornian kultakuume kannusti entisestään länsimaiden siirtymiseen. Uudet rautatiet helpottivat uudisasukkaiden siirtymistä ja lisäsivät konflikteja intiaanien kanssa. Puolen vuosisadan aikana murhattiin jopa 40 miljoonaa amerikkalaista biisonia eli puhvelia nahkojen ja lihan vuoksi ja rautateiden leviämisen helpottamiseksi. Puhvelien, jotka olivat arvokkaita tasankojen intiaaneille, menetys aiheutti monien alkuperäiskansojen kulttuurien katoamisen lopullisesti.
Sisällissota ja teollistuminen
Orja- ja vapaiden osavaltioiden väliset jännitteet kasvoivat, kun osavaltion ja liittovaltion hallitusten välisestä suhteesta kiisteltiin ja orjuuden leviämisestä uusiin osavaltioihin syntyi väkivaltaisia konflikteja. Abraham Lincoln, enimmäkseen orjuuden vastaisen republikaanipuolueen ehdokas, valittiin presidentiksi vuonna 1860. Ennen hänen virkaanastumistaan seitsemän orjavaltiota julisti irtautumisensa - jota liittovaltion hallitus piti laittomana - ja muodosti Amerikan konfederaatiovaltiot. Kun konfederaatiot hyökkäsivät Sumterin linnakkeeseen, Yhdysvaltain sisällissota alkoi, ja neljä uutta orjavaltiota liittyi konfederaatioon. Lincolnin vapautusjulistus velvoitti unionin lopettamaan orjuuden. Unionin voitettua vuonna 1865 kolme Yhdysvaltain perustuslakiin tehtyä muutosta takasi orjina olleiden lähes neljän miljoonan afroamerikkalaisen vapauden, teki heistä kansalaisia ja antoi heille äänioikeuden. Sota ja sen ratkaiseminen johtivat liittovaltion vallan suureen kasvuun.
Sodan jälkeen Abraham Lincolnin salamurha aiheutti jälleenrakennuksen, jossa laadittiin politiikkoja, joilla pyrittiin saamaan eteläiset osavaltiot takaisin ja jälleenrakentamaan ne ja turvaamaan vastikään vapautettujen orjien oikeudet. Vuoden 1876 kiistanalaisten presidentinvaalien ratkaiseminen vuoden 1877 kompromissilla päätti tämän aikakauden, ja Jim Crow -lait veivät pian monilta afroamerikkalaisilta äänioikeudet. Pohjoisessa kaupungistuminen ja ennennäkemätön maahanmuuttajien virta Etelä- ja Itä-Euroopasta saivat maan teollistumisen kasvamaan nopeasti. Vuoteen 1929 asti kestänyt maahanmuuttoaalto antoi työvoimaa ja muutti amerikkalaista kulttuuria. Myös korkeat verosuojat, kansallisen infrastruktuurin rakentaminen ja uudet pankkilait edistivät kasvua. Vuoden 1867 Alaskan osto Venäjältä viimeisteli maan mantereen laajenemisen. Wounded Kneen verilöyly vuonna 1890 oli intiaanisotien viimeinen suuri aseellinen konflikti. Vuonna 1893 Tyynenmeren Havaijin kuningaskunnan alkuperäiskansojen monarkia päättyi amerikkalaisten asukkaiden johtamassa salaisessa ja onnistuneessa suunnitelmassa; Yhdysvallat otti saariston haltuunsa vuonna 1898. Voitto Espanjan ja Amerikan sodassa samana vuonna osoitti, että Yhdysvallat oli maailmanvalta, ja johti Puerto Ricon, Guamin ja Filippiinien liittämiseen. Filippiinit itsenäistyi viisikymmentä vuotta myöhemmin; Puerto Rico ja Guam ovat edelleen Yhdysvaltojen alueita.
Ensimmäinen maailmansota, suuri lama ja toinen maailmansota.
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Euroopassa vuonna 1914 Yhdysvallat ilmoitti olevansa puolueeton. Sen jälkeen amerikkalaiset sympatiseerasivat brittiläisiä ja ranskalaisia, vaikka monet kansalaiset, erityisesti irlantilaiset ja saksalaiset, vastustivat väliintuloa. Vuonna 1917 he liittyivät liittoutuneiden joukkoon, mikä lisäsi keskusvaltojen tappiota. Koska senaatti ei halunnut osallistua Euroopan asioihin, se ei hyväksynyt Versaillesin sopimusta (1919), jolla perustettiin Kansainliitto, ja sovelsi yksipuolista politiikkaa, joka lähenteli isolationismia. Vuonna 1920 naistenoikeusliike sai aikaan sen, että perustuslain muutos, jolla naisille myönnettiin äänioikeus, hyväksyttiin.
Suurimman osan 1920-lukua maa eli menestyksen aikaa, sillä se vähensi maksutaseen epätasapainoa ja hyötyi samalla teollisista maatiloista. Tämä Roaring Twenties -nimellä tunnettu ajanjakso päättyi vuoden 1929 Wall Streetin romahdukseen, joka käynnisti suuren laman. Kun Franklin D. Roosevelt valittiin presidentiksi vuonna 1932, hän reagoi New Deal -ohjelmalla, joka oli sarja politiikkoja, jotka lisäsivät valtion puuttumista talouteen. Vuosina 1920-1933 oli voimassa alkoholin kieltolaki. 1930-luvun pölykausi jätti jälkeensä monia köyhiä maanviljelijäyhteisöjä ja rohkaisi uutta muuttoaaltoa länsirannikolle.
Yhdysvallat, joka oli virallisesti puolueeton toisen maailmansodan alkuvaiheessa, alkoi maaliskuussa 1941 toimittaa tarvikkeita liittoutuneille Lend-Lease-ohjelman kautta. Joulukuun 7. päivänä 1941 maa liittyi liittoutuneiden taisteluun akselivaltoja vastaan Japanin hyökättyä Pearl Harboriin. Toinen maailmansota vauhditti taloutta tarjoamalla sijoituspääomaa ja työpaikkoja, mikä sai monet naiset siirtymään työmarkkinoille. Merkittävistä taistelijoista Yhdysvallat oli ainoa kansakunta, joka rikastui sodasta. Bretton Woodsissa ja Jaltassa käydyissä keskusteluissa luotiin uusi kansainvälisen järjestäytymisen järjestelmä, joka asetti maan ja Neuvostoliiton maailmanpolitiikan keskiöön. Kun toinen maailmansota Euroopassa päättyi vuonna 1945, San Franciscossa pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa laadittiin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja, joka tuli voimaan sodan jälkeen. Kehitettyään ensimmäisen ydinaseen hallitus päätti käyttää sitä japanilaisissa Hiroshiman ja Nagasakin kaupungeissa saman vuoden elokuussa. Japani antoi periksi 2. syyskuuta, jolloin sota päättyi.
Kylmän sodan ja kansalaisoikeuksien aikakausi
Kylmässä sodassa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat toisen maailmansodan jälkeen ja hallitsivat Euroopan sotilasasioita Naton ja Varsovan liiton kautta. Ensimmäinen tuki liberaalia demokratiaa ja kapitalismia, kun taas toinen kannatti kommunismia ja hallituksen suunnittelemaa taloutta. Molemmat tukivat useita diktatuureja ja osallistuivat valtakirjasotiin. Vuosina 1950-1953 Yhdysvaltain joukot taistelivat Korean sodassa Kiinan kommunistisia joukkoja vastaan. Neuvostoliiton katkaisemisesta ja kylmän sodan alkamisesta vuoteen 1957 asti Yhdysvalloissa kehittyi McCarthyismi, jota kutsutaan myös toiseksi punaiseksi peloksi. Valtio päästi valloilleen poliittisen huonon kohtelun aallon ja kommunisteja vastaan suunnatun ennakkoluulokampanjan, joka joidenkin kirjoittajien mukaan oli totalitaarisen valtion tapaista. Satoja ihmisiä pidätettiin, myös julkkiksia, ja 10 000-12 000 ihmistä menetti työpaikkansa. Väärinkäytökset loppuivat, kun tuomioistuimet julistivat ne perustuslain vastaisiksi.
Vuonna 1961 Neuvostoliiton ensimmäisen miehitetyn avaruusaluksen laukaisu sai presidentti John F. Kennedyn ehdottamaan maalle, että se lähettäisi ensimmäisenä "ihmisen Kuuhun", mikä toteutui vuonna 1969. Kennedy joutui myös jännittyneeseen ydinkonfliktiin Neuvostoliiton joukkojen kanssa Kuubassa, samalla kun talous kasvoi ja laajeni tasaisesti. Kasvava kansalaisoikeusliike, jota edustivat ja johtivat afroamerikkalaiset, kuten Rosa Parks, Martin Luther King Jr. ja James Bevel, käytti väkivallattomuutta segregaatiota ja syrjintää vastaan. Kennedyn murhan jälkeen vuonna 1963 presidentti Lyndon B. Johnsonin kaudella hyväksyttiin vuoden 1964 kansalaisoikeuslaki ja vuoden 1965 äänioikeuslaki. Johnson ja hänen seuraajansa Richard Nixon johtivat sisällissotaa Kaakkois-Aasiassa, joka avusti epäonnistunutta Vietnamin sotaa. Yleinen vastakulttuuriliike kasvoi, ja sen liikkeellepanevina voimina olivat sodan vastustaminen, musta nationalismi ja seksuaalinen vallankumous. Syntyi myös uusi feminististen liikkeiden aalto, jota johtivat Betty Friedan, Gloria Steinem ja muut naiset, jotka tavoittelivat poliittista, sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa.
Vuonna 1974 Watergate-skandaalin seurauksena Nixonista tuli ensimmäinen presidentti, joka joutui eroamaan, jotta hänet ei erotettaisi syytteiden, kuten oikeuden estämisen ja vallan väärinkäytön, vuoksi, ja hänen seuraajakseen tuli varapresidentti Gerald Ford. Jimmy Carterin presidenttikautta 1970-luvulla leimasivat stagflaatio ja Iranin panttivankikriisi. Ronald Reaganin valinta presidentiksi vuonna 1980 ilmoitti Yhdysvaltain politiikan muutoksesta, joka näkyi merkittävinä muutoksina veroissa ja veromenoissa. Hänen toinen kautensa toi mukanaan Iran-Contra-jutun ja merkittävän diplomaattisen edistyksen Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliiton myöhempi romahdus päätti kylmän sodan.
Nykyaikainen historia
Presidentti George H. W. Bushin aikana maa otti maailmanlaajuisesti hallitsevan roolin, kuten Persianlahden sodassa (1991). Yhdysvaltain modernin historian pisin talouskasvu maaliskuusta 1991 maaliskuuhun 2001 ulottui Bill Clintonin presidenttikaudelle ja dotcom-kuplaan. Siviilioikeudenkäynti ja seksiskandaali johtivat hänen viraltapanoonsa vuonna 1998, vaikka hän onnistui saattamaan kautensa loppuun. Vuoden 2000 presidentinvaalit, yksi Yhdysvaltain historian kilpailluimmista, ratkaisi korkein oikeus: George W. Bushista, George H. W. Bushin pojasta, tuli presidentti, vaikka hän sai vähemmän ääniä kuin vastustajansa Al Gore.
Syyskuun 11. päivänä 2001 Al-Qaida-ryhmän terroristit hyökkäsivät New Yorkissa sijaitsevan World Trade Centerin kaksoistorneihin (jotka tuhoutuivat) ja Washingtonin lähellä sijaitsevaan Pentagoniin iskujen sarjassa, joka vaati lähes kolmen tuhannen ihmisen hengen. Vastauksena Bushin hallinto käynnisti "terrorismin vastaisen sodan". Vuoden 2001 lopussa Yhdysvaltain joukot hyökkäsivät Afganistaniin, kukistivat Taleban-hallituksen ja tuhosivat Al-Qaidan koulutusleirejä. Taleban-kapinalliset käyvät edelleen sissisotaa. Vuonna 2002 Bush alkoi ajaa Irakin hallinnon vaihtamista. Koska Naton tuki puuttui ja koska YK ei antanut selkeää määräystä sotilaallisesta väliintulosta, Bush järjesti halukkaiden liittouman. Liittouman joukot hyökkäsivät nopeasti Irakiin vuonna 2003 ja kukistivat diktaattori Saddam Husseinin patsaan. Seuraavana vuonna Bush valittiin uudelleen vaaleissa eniten ääniä saaneena presidenttinä.
Vuonna 2005 hirmumyrsky Katrina, joka oli lopulta maan historian kuolettavin luonnonkatastrofi, aiheutti suurta tuhoa Persianlahden rannikolla: New Orleansin kaupunki tuhoutui, ja 1833 ihmistä kuoli.
Marraskuun 4. päivänä 2008, maailmanlaajuisen taloudellisen taantuman aikana, Barack Obama valittiin presidentiksi ensimmäisenä afroamerikkalaisena virkaan astuneena. Toukokuussa 2011 amerikkalaiset erikoisjoukot onnistuivat tappamaan Pakistanissa piileskelevän Osama bin Ladenin. Seuraavana vuonna Barack Obama valittiin uudelleen. Toisella kaudellaan hän johti sotaa islamilaista valtiota vastaan ja palautti diplomaattisuhteet Kuubaan.
8. marraskuuta 2016 republikaanisen puolueen johtaja Donald Trump voitti epätavallisissa vaaleissa entisen presidentin Hillary Clintonin, jonka suunnitelmia poliittiset analyytikot ovat kuvailleet populistisiksi, protektionistisiksi ja nationalistisiksi ja joka astuu virkaansa 20. tammikuuta 2017.
Orlandossa 12. kesäkuuta 2016 Pulse-homodiskossa (51 kuollutta) ja Las Vegasissa 1. lokakuuta 2017 (60 kuollutta) tapahtuneet verilöylyt on listattu suurimmiksi verilöylyiksi maassa sitten syyskuun 11. päivän.
