Yhdysvallat

Maantiede ja ympäristö

Yhdysvaltain yhtenäisen alueen pinta-ala on 2 959 064 neliömailia (7 663 941 km2). Alaska, jonka Kanada erottaa yhtenäisestä Yhdysvalloista, on osavaltioista suurin, sillä sen pinta-ala on 663 268 neliömailia (1 717 856 km2). Havaiji, joka sijaitsee saaristossa Tyynenmeren keskiosassa, Pohjois-Amerikan lounaispuolella, on pinta-alaltaan 28 311 km2 (10 931 neliömailia).

Yhdysvallat on kokonaispinta-alaltaan (maa- ja vesialueet) maailman kolmanneksi tai neljänneksi suurin valtio, Venäjän ja Kanadan jälkeen ja hieman Kiinan ylä- tai alapuolella. Sijoitus vaihtelee sen mukaan, miten kaksi Kiinan ja Intian kiistelemää aluetta lasketaan ja miten Yhdysvaltojen kokonaispinta-ala mitataan: laskelmat vaihtelevat 3 676 486 neliömailin (9 522 055 km2) ja 3 717 813 neliömailin (9 629 091 km2) ja 3 794 101 neliömailin (9 826 676 km2) välillä. Pelkästään maapinta-alalla mitattuna Yhdysvallat on kooltaan kolmanneksi suurin Venäjän ja Kiinan jälkeen ja vain hieman Kanadan edellä.

Atlantin rannikon rannikkotasanko väistyy sisämaassa lehtipuuvaltaisten metsien ja Piedmontin kumpuilevien kukkuloiden tieltä. Appalakkivuoret erottavat itärannikon Suurista järvistä ja Keskilännen ruohikkoalueista. Mississippi-Missouri joki, maailman neljänneksi pisin joki, virtaa pääasiassa pohjois-eteläsuunnassa maan sydämen halki. Suurten tasankojen tasainen ja hedelmällinen preeria ulottuu länteen, ja kaakossa on vuoristoalue.

Suurten tasankojen länsireunalla sijaitsevat Kalliovuoret ulottuvat pohjoisesta etelään koko maan halki ja kohoavat Coloradossa yli 4 300 metrin korkeuteen. Kauempana lännessä ovat kallioinen Great Basin ja aavikot, kuten Chihuahua ja Mojave. Sierra Nevadan ja Cascaden vuoristot ovat lähellä Tyynenmeren rannikkoa, ja molemmat vuoristot ulottuvat yli 14 000 jalan korkeuteen.

Yhdysvallat on kooltaan ja maantieteelliseltä monimuotoisuudeltaan suuri, ja se kattaa useimmat ilmastotyypit. Sadannen pituuspiirin itäpuolella ilmasto vaihtelee pohjoisen kosteasta mannerilmastosta etelän kosteaan subtrooppiseen ilmastoon. Floridan eteläkärki on trooppinen, samoin Havaiji. Suuret tasangot 100. pituuspiirin länsipuolella ovat puolikuivia. Suuri osa läntisistä vuoristoista on alppimaisia. Great Basinin ilmasto on kuiva, lounaisosan ilmasto on aavikkoinen, Kalifornian rannikolla välimerellinen ja Oregonin ja Washingtonin rannikolla sekä Alaskan eteläosassa valtameri-ilmasto. Suurin osa Alaskasta on subarktista tai polaarista. Äärimmäiset sääolot eivät ole epätavallisia - Meksikonlahteen rajoittuvat osavaltiot ovat alttiita hurrikaaneille, ja suurin osa maailman tornadoista tapahtuu maan sisällä, pääasiassa Keskilännen tornadokujalla.

Yhdysvaltojen ekologiaa pidetään "megadiversiteettinä": noin 17 000 verisuonikasvilajia esiintyy Yhdysvaltojen ja Alaskan alueella, ja Havaijilla on yli 1800 kukkivaa kasvilajia, joista vain harvat esiintyvät mantereella. Yhdysvalloissa elää yli 400 nisäkäs-, 750 lintu- ja 500 matelija- ja sammakkoeläinlajia. Noin 91 000 hyönteislajia on kuvattu.

Vuoden 1973 uhanalaisia lajeja koskevalla lailla suojellaan uhanalaisia ja vaarantuneita lajeja ja niiden elinympäristöjä, joita Yhdysvaltain Fish and Wildlife Service valvoo. Kansallispuistoja on 58 ja muita liittovaltion hallinnoimia puistoja, metsiä ja erämaa-alueita satoja. Kaikkiaan hallitus omistaa 28,8 prosenttia maan maa-alasta. Suurin osa siitä on suojeltua, mutta osa on vuokrattu öljyn- ja kaasunporausta, kaivostoimintaa, puunkorjuuta tai karjankasvatusta varten. 2,4 prosenttia käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin.

Kaljupäämerikotka, Yhdysvaltojen kansallislintu vuodesta 1782 lähtien.

Historia

Amerikan alkuperäisasukkaat ja eurooppalaiset uudisasukkaat

Uskotaan, että Yhdysvaltojen mantereen alkuperäiskansat, mukaan lukien Alaskan alkuasukkaat, muuttivat tänne Aasiasta. He alkoivat saapua kaksitoista- tai neljäkymmentätuhatta vuotta sitten, ellei jo aikaisemmin. Jotkut, kuten kaakkoisen Mississippin esikolumbiaaninen kulttuuri, kehittivät kehittynyttä maanviljelyä, suurta rakentamista ja valtiotasoisia yhteisöjä. Amerikan alkuperäisväestö väheni eurooppalaisten saapumisen jälkeen, ja siihen oli erilaisia syitä, useimmiten tauteja, kuten isorokko ja tuhkarokko.

Vuonna 1492 genovalainen tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus saavutti Espanjan kruunun sopimuksella joitakin Karibian saaria ja otti ensimmäisen kerran yhteyttä alkuperäiskansoihin. Huhtikuun 2. päivänä 1513 espanjalainen valloittaja Juan Ponce de León laskeutui alueelle, jota hän kutsui Floridaksi, ja tämä oli ensimmäinen eurooppalainen saapuminen alueelle, josta tuli myöhemmin Yhdysvaltojen mantere. Espanjalaisia siirtokuntia alueella seurasivat nykyisten Lounais-Yhdysvaltojen siirtokunnat, jotka vetivät tuhansia ihmisiä Meksikon kautta. Ranskalaiset turkistarhaajat perustivat Uuden Ranskan etuvartioita Suurten järvien ympärille; lopulta Ranska lunasti itselleen suuren osan Pohjois-Amerikan sisämaasta aina Meksikonlahteen asti. Ensimmäiset menestyksekkäät englantilaiset siirtokunnat olivat Virginian siirtokunta Jamestownissa vuonna 1607 ja pyhiinvaeltajien Plymouthin siirtokunta vuonna 1620. Massachusetts Bayn siirtokunnan perustaminen vuonna 1628 johti muuttoaaltoon; vuoteen 1634 mennessä Uudessa Englannissa oli asunut noin 10 000 puritaania. Vuoden 1610-luvun lopun ja Amerikan vallankumouksen välisenä aikana Britannian Amerikan siirtokuntiin lähetettiin noin 50 000 vankia. Vuodesta 1614 alkaen hollantilaiset asuttivat Hudson-joen alajuoksua, mukaan lukien New Amsterdam Manhattanin saarella.

Itsenäisyys ja laajentuminen

Amerikan siirtokuntien ja brittien väliset jännitteet 1760-luvun kapinakaudella ja 1770-luvun alussa johtivat Amerikan vapaussotaan, jota käytiin vuosina 1775-1781. Philadelphiassa kokoontunut Manner-Euroopan kongressi perusti 14. kesäkuuta 1775 Manner-Euroopan armeijan George Washingtonin komennossa. Kongressi ilmoitti, että "kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi" ja että heillä on "tietyt luonnolliset oikeudet", ja hyväksyi 4. heinäkuuta 1776 itsenäisyysjulistuksen, jonka oli laatinut pääasiassa Thomas Jefferson. Tätä päivää vietetään nyt joka vuosi Amerikan itsenäisyyspäivänä. Vuonna 1777 liittovaltiosopimuksella perustettiin heikko liittovaltion hallitus, joka toimi vuoteen 1789 asti.

Kun Britannia oli hävinnyt ranskalaisten avustamille amerikkalaisille joukoille, Iso-Britannia tunnusti Yhdysvaltojen itsenäisyyden ja osavaltioiden suvereniteetin Mississippi-joen länsipuolella sijaitsevilla amerikkalaisilla mailla. Vuonna 1787 järjestettiin perustuslakikokous, johon osallistuivat ne, jotka halusivat perustaa vahvan kansallisen hallituksen, jolla olisi verotusoikeus. Yhdysvaltain perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1788, ja uuden tasavallan ensimmäinen senaatti, edustajainhuone ja presidentti George Washington astuivat virkaansa vuonna 1789. Vuonna 1791 hyväksyttiin Bill of Rights, jossa kiellettiin henkilökohtaisten vapauksien rajoittaminen liittovaltion tasolla ja vahvistettiin erilaisia oikeussuojakeinoja.

Asenteet orjuutta kohtaan olivat muuttumassa; perustuslain pykälä suojasi Afrikan orjakauppaa vain vuoteen 1808 asti. Pohjoiset osavaltiot lopettivat orjuuden pysyvästi vuosien 1780 ja 1804 välisenä aikana, jolloin etelän orjavaltiot jäivät "erityisen instituution" puolustajiksi. Noin vuonna 1800 alkanut toinen suuri herätys teki evankelioimisesta voiman erilaisten yhteiskunnallisten uudistusliikkeiden, myös abolitionismin, taustalla.

Amerikkalaisten innokkuus laajentua länteen aiheutti pitkän intiaanisotien sarjan ja intiaanien poistopolitiikan, joka riisti alkuperäiskansoilta heidän maansa. Presidentti Thomas Jeffersonin vuonna 1803 tekemä Louisianan osto Ranskalta lunastetusta maasta lähes kaksinkertaisti maan koon. Vuoden 1812 sota, joka julistettiin Britanniaa vastaan erilaisten valitusten vuoksi ja joka käytiin tasapeliin, vahvisti Yhdysvaltojen nationalismia. Yhdysvaltain sotilaallisten hyökkäysten sarja Floridaan sai Espanjan luopumaan siitä ja muista Persianlahden rannikon alueista vuonna 1819. Yhdysvallat otti Teksasin tasavallan haltuunsa vuonna 1845. Manifest destiny -ajatus tuli suosituksi tänä aikana. Britannian kanssa vuonna 1846 tehty Oregonin sopimus johti siihen, että Yhdysvallat sai nykyisen Amerikan luoteisosan hallintaansa. Yhdysvaltain voitto Meksikon ja Amerikan sodassa johti vuonna 1848 Kalifornian ja suuren osan nykyisestä Amerikan lounaisosasta luovuttamiseen. Vuosien 1848-49 Kalifornian kultakuume kannusti entisestään länsimaiden siirtymiseen. Uudet rautatiet helpottivat uudisasukkaiden siirtymistä ja lisäsivät konflikteja intiaanien kanssa. Puolen vuosisadan aikana murhattiin jopa 40 miljoonaa amerikkalaista biisonia eli puhvelia nahkojen ja lihan vuoksi ja rautateiden leviämisen helpottamiseksi. Puhvelien, jotka olivat arvokkaita tasankojen intiaaneille, menetys aiheutti monien alkuperäiskansojen kulttuurien katoamisen lopullisesti.

Sisällissota ja teollistuminen

Orja- ja vapaiden osavaltioiden väliset jännitteet kasvoivat, kun osavaltion ja liittovaltion hallitusten välisestä suhteesta kiisteltiin ja orjuuden leviämisestä uusiin osavaltioihin syntyi väkivaltaisia konflikteja. Abraham Lincoln, enimmäkseen orjuuden vastaisen republikaanipuolueen ehdokas, valittiin presidentiksi vuonna 1860. Ennen hänen virkaanastumistaan seitsemän orjavaltiota julisti irtautumisensa - jota liittovaltion hallitus piti laittomana - ja muodosti Amerikan konfederaatiovaltiot. Kun konfederaatiot hyökkäsivät Sumterin linnakkeeseen, Yhdysvaltain sisällissota alkoi, ja neljä uutta orjavaltiota liittyi konfederaatioon. Lincolnin vapautusjulistus velvoitti unionin lopettamaan orjuuden. Unionin voitettua vuonna 1865 kolme Yhdysvaltain perustuslakiin tehtyä muutosta takasi orjina olleiden lähes neljän miljoonan afroamerikkalaisen vapauden, teki heistä kansalaisia ja antoi heille äänioikeuden. Sota ja sen ratkaiseminen johtivat liittovaltion vallan suureen kasvuun.

Sodan jälkeen Abraham Lincolnin salamurha aiheutti jälleenrakennuksen, jossa laadittiin politiikkoja, joilla pyrittiin saamaan eteläiset osavaltiot takaisin ja jälleenrakentamaan ne ja turvaamaan vastikään vapautettujen orjien oikeudet. Vuoden 1876 kiistanalaisten presidentinvaalien ratkaiseminen vuoden 1877 kompromissilla päätti tämän aikakauden, ja Jim Crow -lait veivät pian monilta afroamerikkalaisilta äänioikeudet. Pohjoisessa kaupungistuminen ja ennennäkemätön maahanmuuttajien virta Etelä- ja Itä-Euroopasta saivat maan teollistumisen kasvamaan nopeasti. Vuoteen 1929 asti kestänyt maahanmuuttoaalto antoi työvoimaa ja muutti amerikkalaista kulttuuria. Myös korkeat verosuojat, kansallisen infrastruktuurin rakentaminen ja uudet pankkilait edistivät kasvua. Vuoden 1867 Alaskan osto Venäjältä viimeisteli maan mantereen laajenemisen. Wounded Kneen verilöyly vuonna 1890 oli intiaanisotien viimeinen suuri aseellinen konflikti. Vuonna 1893 Tyynenmeren Havaijin kuningaskunnan alkuperäiskansojen monarkia päättyi amerikkalaisten asukkaiden johtamassa salaisessa ja onnistuneessa suunnitelmassa; Yhdysvallat otti saariston haltuunsa vuonna 1898. Voitto Espanjan ja Amerikan sodassa samana vuonna osoitti, että Yhdysvallat oli maailmanvalta, ja johti Puerto Ricon, Guamin ja Filippiinien liittämiseen. Filippiinit itsenäistyi viisikymmentä vuotta myöhemmin; Puerto Rico ja Guam ovat edelleen Yhdysvaltojen alueita.

Ensimmäinen maailmansota, suuri lama ja toinen maailmansota.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Euroopassa vuonna 1914 Yhdysvallat ilmoitti olevansa puolueeton. Sen jälkeen amerikkalaiset sympatiseerasivat brittiläisiä ja ranskalaisia, vaikka monet kansalaiset, erityisesti irlantilaiset ja saksalaiset, vastustivat väliintuloa. Vuonna 1917 he liittyivät liittoutuneiden joukkoon, mikä lisäsi keskusvaltojen tappiota. Koska senaatti ei halunnut osallistua Euroopan asioihin, se ei hyväksynyt Versaillesin sopimusta (1919), jolla perustettiin Kansainliitto, ja sovelsi yksipuolista politiikkaa, joka lähenteli isolationismia. Vuonna 1920 naistenoikeusliike sai aikaan sen, että perustuslain muutos, jolla naisille myönnettiin äänioikeus, hyväksyttiin.

Suurimman osan 1920-lukua maa eli menestyksen aikaa, sillä se vähensi maksutaseen epätasapainoa ja hyötyi samalla teollisista maatiloista. Tämä Roaring Twenties -nimellä tunnettu ajanjakso päättyi vuoden 1929 Wall Streetin romahdukseen, joka käynnisti suuren laman. Kun Franklin D. Roosevelt valittiin presidentiksi vuonna 1932, hän reagoi New Deal -ohjelmalla, joka oli sarja politiikkoja, jotka lisäsivät valtion puuttumista talouteen. Vuosina 1920-1933 oli voimassa alkoholin kieltolaki. 1930-luvun pölykausi jätti jälkeensä monia köyhiä maanviljelijäyhteisöjä ja rohkaisi uutta muuttoaaltoa länsirannikolle.

Yhdysvallat, joka oli virallisesti puolueeton toisen maailmansodan alkuvaiheessa, alkoi maaliskuussa 1941 toimittaa tarvikkeita liittoutuneille Lend-Lease-ohjelman kautta. Joulukuun 7. päivänä 1941 maa liittyi liittoutuneiden taisteluun akselivaltoja vastaan Japanin hyökättyä Pearl Harboriin. Toinen maailmansota vauhditti taloutta tarjoamalla sijoituspääomaa ja työpaikkoja, mikä sai monet naiset siirtymään työmarkkinoille. Merkittävistä taistelijoista Yhdysvallat oli ainoa kansakunta, joka rikastui sodasta. Bretton Woodsissa ja Jaltassa käydyissä keskusteluissa luotiin uusi kansainvälisen järjestäytymisen järjestelmä, joka asetti maan ja Neuvostoliiton maailmanpolitiikan keskiöön. Kun toinen maailmansota Euroopassa päättyi vuonna 1945, San Franciscossa pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa laadittiin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja, joka tuli voimaan sodan jälkeen. Kehitettyään ensimmäisen ydinaseen hallitus päätti käyttää sitä japanilaisissa Hiroshiman ja Nagasakin kaupungeissa saman vuoden elokuussa. Japani antoi periksi 2. syyskuuta, jolloin sota päättyi.

Kylmän sodan ja kansalaisoikeuksien aikakausi

Kylmässä sodassa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat toisen maailmansodan jälkeen ja hallitsivat Euroopan sotilasasioita Naton ja Varsovan liiton kautta. Ensimmäinen tuki liberaalia demokratiaa ja kapitalismia, kun taas toinen kannatti kommunismia ja hallituksen suunnittelemaa taloutta. Molemmat tukivat useita diktatuureja ja osallistuivat valtakirjasotiin. Vuosina 1950-1953 Yhdysvaltain joukot taistelivat Korean sodassa Kiinan kommunistisia joukkoja vastaan. Neuvostoliiton katkaisemisesta ja kylmän sodan alkamisesta vuoteen 1957 asti Yhdysvalloissa kehittyi McCarthyismi, jota kutsutaan myös toiseksi punaiseksi peloksi. Valtio päästi valloilleen poliittisen huonon kohtelun aallon ja kommunisteja vastaan suunnatun ennakkoluulokampanjan, joka joidenkin kirjoittajien mukaan oli totalitaarisen valtion tapaista. Satoja ihmisiä pidätettiin, myös julkkiksia, ja 10 000-12 000 ihmistä menetti työpaikkansa. Väärinkäytökset loppuivat, kun tuomioistuimet julistivat ne perustuslain vastaisiksi.

Vuonna 1961 Neuvostoliiton ensimmäisen miehitetyn avaruusaluksen laukaisu sai presidentti John F. Kennedyn ehdottamaan maalle, että se lähettäisi ensimmäisenä "ihmisen Kuuhun", mikä toteutui vuonna 1969. Kennedy joutui myös jännittyneeseen ydinkonfliktiin Neuvostoliiton joukkojen kanssa Kuubassa, samalla kun talous kasvoi ja laajeni tasaisesti. Kasvava kansalaisoikeusliike, jota edustivat ja johtivat afroamerikkalaiset, kuten Rosa Parks, Martin Luther King Jr. ja James Bevel, käytti väkivallattomuutta segregaatiota ja syrjintää vastaan. Kennedyn murhan jälkeen vuonna 1963 presidentti Lyndon B. Johnsonin kaudella hyväksyttiin vuoden 1964 kansalaisoikeuslaki ja vuoden 1965 äänioikeuslaki. Johnson ja hänen seuraajansa Richard Nixon johtivat sisällissotaa Kaakkois-Aasiassa, joka avusti epäonnistunutta Vietnamin sotaa. Yleinen vastakulttuuriliike kasvoi, ja sen liikkeellepanevina voimina olivat sodan vastustaminen, musta nationalismi ja seksuaalinen vallankumous. Syntyi myös uusi feminististen liikkeiden aalto, jota johtivat Betty Friedan, Gloria Steinem ja muut naiset, jotka tavoittelivat poliittista, sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa.

Vuonna 1974 Watergate-skandaalin seurauksena Nixonista tuli ensimmäinen presidentti, joka joutui eroamaan, jotta hänet ei erotettaisi syytteiden, kuten oikeuden estämisen ja vallan väärinkäytön, vuoksi, ja hänen seuraajakseen tuli varapresidentti Gerald Ford. Jimmy Carterin presidenttikautta 1970-luvulla leimasivat stagflaatio ja Iranin panttivankikriisi. Ronald Reaganin valinta presidentiksi vuonna 1980 ilmoitti Yhdysvaltain politiikan muutoksesta, joka näkyi merkittävinä muutoksina veroissa ja veromenoissa. Hänen toinen kautensa toi mukanaan Iran-Contra-jutun ja merkittävän diplomaattisen edistyksen Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliiton myöhempi romahdus päätti kylmän sodan.

Nykyaikainen historia

Presidentti George H. W. Bushin aikana maa otti maailmanlaajuisesti hallitsevan roolin, kuten Persianlahden sodassa (1991). Yhdysvaltain modernin historian pisin talouskasvu maaliskuusta 1991 maaliskuuhun 2001 ulottui Bill Clintonin presidenttikaudelle ja dotcom-kuplaan. Siviilioikeudenkäynti ja seksiskandaali johtivat hänen viraltapanoonsa vuonna 1998, vaikka hän onnistui saattamaan kautensa loppuun. Vuoden 2000 presidentinvaalit, yksi Yhdysvaltain historian kilpailluimmista, ratkaisi korkein oikeus: George W. Bushista, George H. W. Bushin pojasta, tuli presidentti, vaikka hän sai vähemmän ääniä kuin vastustajansa Al Gore.

Syyskuun 11. päivänä 2001 Al-Qaida-ryhmän terroristit hyökkäsivät New Yorkissa sijaitsevan World Trade Centerin kaksoistorneihin (jotka tuhoutuivat) ja Washingtonin lähellä sijaitsevaan Pentagoniin iskujen sarjassa, joka vaati lähes kolmen tuhannen ihmisen hengen. Vastauksena Bushin hallinto käynnisti "terrorismin vastaisen sodan". Vuoden 2001 lopussa Yhdysvaltain joukot hyökkäsivät Afganistaniin, kukistivat Taleban-hallituksen ja tuhosivat Al-Qaidan koulutusleirejä. Taleban-kapinalliset käyvät edelleen sissisotaa. Vuonna 2002 Bush alkoi ajaa Irakin hallinnon vaihtamista. Koska Naton tuki puuttui ja koska YK ei antanut selkeää määräystä sotilaallisesta väliintulosta, Bush järjesti halukkaiden liittouman. Liittouman joukot hyökkäsivät nopeasti Irakiin vuonna 2003 ja kukistivat diktaattori Saddam Husseinin patsaan. Seuraavana vuonna Bush valittiin uudelleen vaaleissa eniten ääniä saaneena presidenttinä.

Vuonna 2005 hirmumyrsky Katrina, joka oli lopulta maan historian kuolettavin luonnonkatastrofi, aiheutti suurta tuhoa Persianlahden rannikolla: New Orleansin kaupunki tuhoutui, ja 1833 ihmistä kuoli.

Marraskuun 4. päivänä 2008, maailmanlaajuisen taloudellisen taantuman aikana, Barack Obama valittiin presidentiksi ensimmäisenä afroamerikkalaisena virkaan astuneena. Toukokuussa 2011 amerikkalaiset erikoisjoukot onnistuivat tappamaan Pakistanissa piileskelevän Osama bin Ladenin. Seuraavana vuonna Barack Obama valittiin uudelleen. Toisella kaudellaan hän johti sotaa islamilaista valtiota vastaan ja palautti diplomaattisuhteet Kuubaan.

8. marraskuuta 2016 republikaanisen puolueen johtaja Donald Trump voitti epätavallisissa vaaleissa entisen presidentin Hillary Clintonin, jonka suunnitelmia poliittiset analyytikot ovat kuvailleet populistisiksi, protektionistisiksi ja nationalistisiksi ja joka astuu virkaansa 20. tammikuuta 2017.

Orlandossa 12. kesäkuuta 2016 Pulse-homodiskossa (51 kuollutta) ja Las Vegasissa 1. lokakuuta 2017 (60 kuollutta) tapahtuneet verilöylyt on listattu suurimmiksi verilöylyiksi maassa sitten syyskuun 11. päivän.

Presidentti Donald Trump ja hänen edeltäjänsä Barack Obama, ensimmäinen afroamerikkalainen presidentti.


Suuri pölypöly ympäröi New Yorkin kaupunkia sen jälkeen, kun kaksoistornit romahtivat syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskun jälkeen.


Richard Nixon poistuu Valkoisesta talosta erottuaan Watergate-skandaalin seurauksena 9. elokuuta 1974.


Bakerin räjähdys, osa operaatio Crossroadsia, Bikini-atollilla Mikronesiassa vuonna 1946.


Martin Luther King Jr. pitämässä maailmankuulua "Minulla on unelma" -puheensa vuonna 1963.


Yhdysvaltain armeijan sotilaita nousemassa maihin 6. kesäkuuta 1944 Omaha Beachilla (Ranska) toisen maailmansodan Normandian taistelussa.


Hylätty maatila Etelä-Dakotassa pölykauden aikana vuonna 1936.


Maahanmuuttajat laskeutuvat Ellis Islandille, New York, 1902.


Gettysburgin taistelu , Currierin ja Ivesin litografia, n. 1863.


Maalla tehtävät hankinnat päivämäärän mukaan.


Itsenäisyysjulistus , kirjoittanut John Trumbull, 1817-18.


Anasazien rakentama muinainen palatsi Mesa Verden kansallispuistossa, joka on Unescon maailmanperintökohde Coloradossa.

Hallitus

Yhdysvallat on liittotasavalta. Yhdysvaltojen liittovaltion hallitus on perustettu perustuslailla. Hallituksessa on kolme hallinnonalaa. Ne ovat toimeenpanovalta, lainsäädäntövalta ja oikeuslaitos. Osavaltioiden hallitukset ja liittovaltion hallitus toimivat hyvin samalla tavalla. Kullakin osavaltiolla on oma toimeenpano-, lainsäädäntö- ja oikeuslaitoshaaransa. Osavaltion hallituksen toimeenpanevaa elintä johtaa presidentin sijasta kuvernööri.

Toimeenpaneva elin

Toimeenpaneva hallinto on se osa hallitusta, joka valvoo lain noudattamista. Yhdysvaltain vaalikollegion jäsenet valitsevat presidentin, joka on toimeenpanovallan johtaja sekä asevoimien johtaja. Presidentti voi käyttää veto-oikeuttaan kongressin hyväksymään lakiesitykseen, jolloin siitä ei tule lakia. Presidentti voi myös antaa "toimeenpanomääräyksiä" varmistaakseen, että ihmiset noudattavat lakia.

Presidentti vastaa monista ministeriöistä, jotka valvovat suurta osaa hallituksen päivittäisistä toimista. Esimerkiksi kauppaministeriö laatii kauppaa koskevia sääntöjä. Presidentti valitsee näiden osastojen johtajat ja nimittää myös liittovaltion tuomareita. Senaatin, joka on osa lainsäädäntövaltaa, on kuitenkin hyväksyttävä kaikki presidentin valitsemat henkilöt. Presidentti voi toimia kaksi nelivuotiskautta.

Lainsäädäntöelin

Lainsäädäntöelin tekee lakeja. Lainsäädäntöalaa kutsutaan Yhdysvaltojen kongressiksi. Kongressi on jaettu kahteen "taloon".

Yksi edustajainhuone on edustajainhuone. Kukin edustaja valitaan äänestäjien toimesta tietyllä alueella osavaltiossa. Osavaltion edustajien määrä perustuu siihen, kuinka monta ihmistä osavaltiossa asuu. Edustajien toimikausi on kaksivuotinen. Nykyään edustajia on yhteensä 435. Edustajainhuoneen johtaja on edustajainhuoneen puhemies.

Toinen talo on senaatti. Senaatissa kutakin osavaltiota edustaa tasapuolisesti kaksi senaattoria. Koska osavaltioita on 50, senaattoreita on 100. Presidentin tekemät sopimukset tai virkamiesten nimitykset tarvitsevat senaatin hyväksynnän. Senaattorien toimikausi kestää kuusi vuotta. Yhdysvaltain varapresidentti toimii senaatin puheenjohtajana. Käytännössä varapresidentti on yleensä poissa senaatista, ja senaattori toimii senaatin president pro tempore eli väliaikaisena presidenttinä.

Edustajat ja senaattorit tekevät lakiehdotuksia, joita kutsutaan "lakiehdotuksiksi", omissa taloissaan. Lakiehdotuksesta voidaan äänestää heti koko talossa, tai se voidaan ensin antaa pienen ryhmän, niin sanotun komitean käsiteltäväksi, joka voi suositella lakiehdotusta koko talon äänestettäväksi. Jos toinen edustajainhuone äänestää lakiehdotuksen puolesta, lakiehdotus lähetetään toiseen edustajainhuoneeseen; jos molemmat edustajainhuoneet äänestävät sen puolesta, se lähetetään presidentille, joka voi allekirjoittaa lakiehdotuksen tai käyttää veto-oikeuttaan. Jos presidentti käyttää veto-oikeuttaan, lakiehdotus lähetetään takaisin kongressiin. Jos kongressi äänestää uudelleen ja hyväksyy lakiehdotuksen vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä, lakiehdotuksesta tulee laki, jota presidentti ei voi veto-oikeudellaan estää.

Amerikkalaisessa liittovaltiojärjestelmässä kongressi ei voi säätää lakeja, jotka ohjaavat suoraan osavaltioita, vaan kongressi voi käyttää lupausta liittovaltion varoista tai erityisiä olosuhteita, kuten kansallisia hätätilanteita, rohkaistakseen osavaltioita noudattamaan liittovaltion lakeja. Tämä järjestelmä on sekä monimutkainen että ainutlaatuinen.

Oikeuslaitos

Oikeuslaitos on se osa hallitusta, joka tulkitsee, mitä laki tarkoittaa. Tuomioistuinlaitoksen muodostavat korkein oikeus ja monet alemmat tuomioistuimet. Jos korkein oikeus päättää, että laki ei ole perustuslain sallima, lakia sanotaan "kumotuksi", eikä se ole enää voimassa oleva laki.

Korkein oikeus koostuu yhdeksästä tuomarista, joita kutsutaan tuomareiksi ja jotka presidentti nimittää ja senaatti vahvistaa. Yksi näistä tuomareista, niin sanottu päällikkötuomari, johtaa tuomioistuinta. Korkeimman oikeuden tuomari on virassaan, kunnes hän kuolee tai eroaa (eroaa kesken toimikauden). Kun näin tapahtuu, presidentti nimittää jonkun uuden henkilön eronneen tuomarin tilalle. Jos senaatti hyväksyy valinnan, henkilöstä tulee tuomari. Jos senaatti ei hyväksy presidentin valintaa, presidentin on nimitettävä joku muu.

Kuuluiset oikeustapaukset, kuten Marbury vastaan Madison (joka ratkaistiin vuonna 1803), ovat vakiinnuttaneet sen, että korkein oikeus on Yhdysvaltain perustuslain ylin tulkitsija ja että sillä on valta kumota kaikki sen kanssa ristiriidassa olevat lait.

Yhdysvaltain kongressin kongressin kotipaikkana toimivan Yhdysvaltain Capitolin länsipuolella.

Politiikka

Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, viidestä territoriosta ja yhdestä piirikunnasta (Washington D.C.). Osavaltiot voivat säätää lakeja osavaltionsa sisäisistä asioista, mutta liittovaltion laki koskee asioita, jotka koskevat useampaa kuin yhtä osavaltiota tai muita maita. Jos liittovaltion hallitus säätää joillakin alueilla lakeja, joissa sanotaan eri asioita kuin osavaltioiden laeissa, ihmisten on noudatettava liittovaltion lakia, koska osavaltion laki ei ole enää laki. Kullakin osavaltiolla on oma perustuslaki, joka eroaa liittovaltion (kansallisesta) perustuslaista. Kukin niistä on kuin liittovaltion perustuslaki, koska niissä sanotaan, miten kunkin osavaltion hallitus on muodostettu, mutta joissakin puhutaan myös tietyistä laeista.

Liittovaltion ja useimpien osavaltioiden hallituksia hallitsevat kaksi poliittista puoluetta: republikaanit ja demokraatit. On olemassa monia pienempiä puolueita, joista suurimmat ovat Libertarian Party ja Green Party. Ihmiset auttavat poliittisissa kampanjoissa, joista he pitävät. He yrittävät taivutella poliitikkoja auttamaan heitä; tätä kutsutaan lobbaamiseksi. Kaikki amerikkalaiset saavat tehdä näitä asioita, mutta joillakin on enemmän rahaa kuin toisilla ja he käyttävät sitä enemmän kuin toiset, tai he osallistuvat politiikkaan muilla tavoin enemmän. Joidenkin mielestä tämä on ongelma, ja he lobbaavat sääntöjen laatimista sen muuttamiseksi.

Vuodesta 2017 lähtien presidentti on ollut republikaani, ja myös kongressi on republikaanien hallinnassa, joten republikaaneilla on enemmän valtaa liittovaltion hallituksessa. Edelleen on monia vaikutusvaltaisia demokraatteja, jotka voivat yrittää estää republikaaneja tekemästä asioita, joiden he uskovat olevan haitaksi maalle. Myöskään vallassa olevan puolueen jäsenet eivät aina ole samaa mieltä siitä, mitä pitäisi tehdä. Jos tarpeeksi moni päättää äänestää republikaaneja vastaan seuraavissa vaaleissa, he menettävät vallan. Yhdysvaltojen kaltaisessa tasavallassa mikään puolue ei voi tehdä mitä haluaa. Kaikkien poliitikkojen on kiisteltävä, tehtävä kompromisseja ja solmittava sopimuksia toistensa kanssa saadakseen asioita aikaan. Heidän on vastattava kansalle ja otettava vastuu virheistään.

Yhdysvaltojen suuri kulttuurinen, taloudellinen ja sotilaallinen vaikutusvalta on tehnyt Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta tai suhteista muihin maihin aiheen Yhdysvaltojen ja monien muiden maiden politiikassa.

Yhdysvaltojen poliittinen järjestelmä

Poliittiset jakolinjat

Valtiot

Yhdysvallat valloitti ja osti ajan mittaan uusia maita, ja se kasvoi alkuperäisistä 13 siirtomaasta idässä nykyiseen 50 osavaltioon, joista 48 on yhdistetty toisiinsa ja muodostavat yhtenäiset Yhdysvallat. Näihin osavaltioihin, joita kutsutaan "alemmaksi 48 osavaltioksi", pääsee maanteitse ilman, että tarvitsee ylittää rajaa toiseen maahan. Ne ulottuvat Atlantin itäpuolelta Tyynenmeren länsipuolelle. On kaksi muuta osavaltiota, jotka eivät kuulu 48 alempaan osavaltioon. Alaskaan pääsee kulkemalla Brittiläisen Kolumbian ja Yukonin kautta, jotka molemmat ovat osa Kanadaa. Havaiji sijaitsee keskellä Tyyntä valtamerta.

Washington, D.C. , maan pääkaupunki, on liittovaltion alue, joka jaettiin Marylandin ja Virginian osavaltioista vuonna 1791. Se ei kuulu mihinkään Yhdysvaltain osavaltioon, vaan se oli aiemmin neliön muotoinen, ja Potomac-joen länsipuolinen maa kuului Virginialle ja joen itäpuolinen maa Marylandille. Vuonna 1846 Virginia otti takaisin oman osuutensa maasta. Jotkut Washington DC:ssä asuvat ihmiset haluavat, että siitä tulisi osavaltio tai että Maryland ottaisi maansa takaisin, jotta he saisivat äänioikeuden kongressissa.

Alueet ja alueet

Yhdysvallat koostuu kuudestatoista maasta, jotka eivät ole osavaltioita, ja monet niistä ovat siirtomaa-alueita. Yhdelläkään niistä ei ole maarajoja muun Yhdysvaltojen kanssa. Ihmiset asuvat viidessä näistä paikoista, jotka ovat tosiasiallisesti amerikkalaisia:

• Puerto Rico
• Amerikan Samoa
• Guam
• Yhdysvaltain Neitsytsaaret
• Pohjois-Mariaanit

Filippiinit oli Yhdysvaltojen hallussa. Palau, Mikronesianliittovaltio ja muut Tyynenmeren saarivaltiot olivat Yhdysvaltojen hallinnassa Yhdistyneiden Kansakuntien "trustialueina". Kaikki nämä alueet ovat itsenäistyneet: Filippiinit vuonna 1946, Palau vuonna 1947 ja Mikronesia vuonna 1986.

Yhdysvaltain asevoimilla on tukikohtia monissa maissa, ja Yhdysvaltain laivaston tukikohta Guantanamo Bayssä vuokrattiin Kuubasta sen jälkeen, kun maassa oli kommunistinen vallankumous.

Maakunnat ja kaupungit

Kaikki osavaltiot on jaettu hallinnollisiinalajaostoihin. Useimpia niistä kutsutaan piirikunniksi, mutta Louisianassa käytetään sanaa "parish" ja Alaskassa sanaa "borough".

Yhdysvalloissa on monia kaupunkeja. Jokaisessa osavaltiossa on yksi kaupunki, joka on osavaltion pääkaupunki, jossa osavaltion hallitus kokoontuu ja jossa kuvernööri työskentelee. Tämä kaupunki ei aina ole osavaltionsa suurin. Esimerkiksi New Yorkin osavaltiossa sijaitseva New York City on kaupunki, jossa asuu eniten ihmisiä, mutta osavaltion pääkaupunki on Albany. Muita suuria kaupunkeja ovat Los Angeles Kaliforniassa, Chicago Illinoisissa, Seattle Washingtonissa, Miami Floridassa, Indianapolis Indianassa, Las Vegas Nevadassa, Houston ja Dallas Texasissa, Philadelphia ja Pittsburgh Pennsylvaniassa, Boston Massachusettsissa, Denver Coloradossa, St. Louis Missourissa ja Detroit Michiganissa.

Ulkosuhteet ja sotilaallinen

Yhdysvalloilla on suuri vaikutusvalta globaalissa taloudessa, politiikassa ja armeijassa. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja YK:n päämaja sijaitsee New Yorkissa. Se on G7- ja G20-maiden sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön jäsen. Lähes kaikilla mailla on suurlähetystö Washingtonissa, D.C.:ssä, ja monilla mailla on konsulaatteja eri puolilla maata. Samoin lähes kaikilla mailla on amerikkalaisia diplomaattisia edustustoja. Iranilla, Pohjois-Korealla, Bhutanilla ja Taiwanilla ei kuitenkaan ole virallisia diplomaattisuhteita Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloilla on "erityissuhteet" Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja vahvat siteet Kanadaan, Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Japaniin, Etelä-Koreaan ja Israeliin.

Presidentti on maan asevoimien ylipäällikkö ja nimittää niiden johtajat, puolustusministerin ja esikuntapäälliköt. Yhdysvaltain puolustusministeriö hallinnoi asevoimia, joihin kuuluvat armeija, merijalkaväki, laivasto ja ilmavoimat. Rannikkovartiostoa hallinnoi rauhan aikana turvallisuusministeriö ja sota-aikana merivoimien ministeriö. Vuonna 2008 asevoimissa oli 1,4 miljoonaa aktiivipalveluksessa olevaa henkilöä sekä useita satoja tuhansia reservissä ja kansalliskaartissa, eli yhteensä 2,3 miljoonaa sotilasta. Puolustusministeriö työllisti myös noin 700 000 siviilihenkilöä, lukuun ottamatta alihankkijoita.

Yhdysvaltojen sotilasbudjetti vuonna 2011 oli yli 700 miljardia dollaria, mikä on 41 prosenttia maailman sotilasmenoista ja vastaa 14 seuraavaksi suurimman maan sotilasmenoja yhteensä. Se oli 4,7 prosenttia BKT:stä, mikä oli toiseksi korkein osuus 15 suurimman sotilasmenojen maksajan joukossa Saudi-Arabian jälkeen. Yhdysvaltojen puolustusmenot suhteessa BKT:hen olivat CIA:n mukaan vuonna 2012 maailmanlaajuisesti 23. sijalla. Puolustusministeriön ehdotettu perusbudjetti vuodelle 2012, 553 miljardia dollaria, oli 4,2 prosentin lisäys vuoteen 2011 verrattuna; Irakin ja Afganistanin sotilasoperaatioita varten ehdotettiin 118 miljardin dollarin lisäystä. Viimeiset Irakissa palvelleet amerikkalaiset joukot lähtivät joulukuussa 2011; Irakin sodan aikana kuoli 4 484 sotilasta. Afganistanissa palveli huhtikuussa 2012 noin 90 000 Yhdysvaltain sotilasta; 8. marraskuuta 2013 mennessä Afganistanin sodassa oli kuollut 2 285 sotilasta.

Lentotukialus USS Abraham Lincoln.


Britannian ulkoministeri William Hague ja Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton, toukokuu 2010.

Talous

Yhdysvalloissa on kapitalistinen talous. Maassa on runsaasti mineraalivaroja, ja siellä on paljon kulta-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Maanviljelyn ansiosta maa on muun muassa maissin, vehnän, sokerin ja tupakan huipputuottajien joukossa. Asuminen tuottaa noin 15 prosenttia Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta (BKT)Amerikka tuottaa autoja, lentokoneita ja elektroniikkaa. Noin 3/4 amerikkalaisista työskentelee palvelualalla.

Demografiset tiedot

Historiallinen väestö
Väestölaskenta	Pop.		%±
1790	3,929,000		- —
1800	5,308,000		35.1%
1810	7,240,000		36.4%
1820	9,638,000		33.1%
1830	12,866,000		33.5%
1840	17,063,000		32.6%
1850	23,192,000		35.9%
1860	31,443,321		35.6%
1870	38,558,371		22.6%
1880	50,189,209		30.2%
1890	62,979,766		25.5%
1900	76,212,168		21.0%
1910	92,228,531		21.0%
1920	106,021,568		15.0%
1930	123,202,660		16.2%
1940	132,164,569		7.3%
1950	151,325,798		14.5%
1960	179,323,175		18.5%
1970	203,211,926		13.3%
1980	226,545,805		11.5%
1990	248,709,873		9.8%
2000	281,421,906		13.2%
2010	308,745,538		9.7%

Amerikan yhdysvalloissa on ihmisiä, joilla on monia erilaisia rotuja ja etnisiä taustoja. 80 prosenttia Yhdysvaltojen asukkaista on eurooppalaisten maahanmuuttajien jälkeläisiä. Monet ihmiset ovat lähtöisin Saksasta, Englannista, Skotlannista, Irlannista, Afrikasta ja Italiasta. 13 prosenttia Yhdysvaltojen asukkaista on afroamerikkalaisia. Useimmat heistä polveutuvat Amerikkaan tuoduista afrikkalaisista orjista. Aasialais-amerikkalaisia on vain 5 prosenttia Amerikan väestöstä, mutta heidän osuutensa länsirannikolla on suurempi. Esimerkiksi Kaliforniassa aasialaisamerikkalaiset muodostavat 13 prosenttia osavaltion väestöstä. Latinalaisamerikkalaiset eli latinalaisperäiset muodostavat 15 prosenttia kansasta. Alkuperäiskansat, joita kutsutaan alkuperäisamerikkalaisiksi, Amerikan intiaaneiksi tai intiaaneiksi, ja inuiitit (eskimot) ovat hyvin pieni ryhmä.

11 prosenttia Yhdysvaltojen väestöstä on syntynyt ulkomailla. 18 prosenttia puhuu kotona muuta kieltä kuin englantia. 25-vuotiaista ja sitä vanhemmista 80 prosenttia on suorittanut lukion, ja 25 prosentilla on vähintään kandidaatin tutkinto.

Vuoden 2000 väestönlaskennassa laskettiin itse ilmoitettu syntyperä. Sen mukaan 43 miljoonaa saksalais-amerikkalaista, 30,5 miljoonaa irlantilais-amerikkalaista, 24,9 miljoonaa afroamerikkalaista, 24,5 miljoonaa englantilais-amerikkalaista ja 18,4 miljoonaa meksikolais-amerikkalaista.

Raha

Yhdysvaltojen yhteiskuntarakenne on laaja. Tämä tarkoittaa, että jotkut amerikkalaiset ovat paljon, paljon rikkaampia kuin toiset. Amerikkalaisen keskitulo (mediaani) oli 37 000 dollaria vuodessa vuonna 2002. Rikkaimmalla yhdellä prosentilla amerikkalaisista on kuitenkin yhtä paljon rahaa kuin köyhimmällä 90 prosentilla. 51 prosentilla kaikista kotitalouksista on tietokone ja 41 prosentilla Internet-yhteys vuonna 2000, ja vuonna 2004 luku oli kasvanut 75 prosenttiin. Lisäksi 67,9 prosenttia amerikkalaisista perheistä omisti kotinsa vuonna 2002. Yhdysvalloissa on 200 miljoonaa autoa, kaksi jokaista kolmea amerikkalaista kohti. Velka on kasvanut yli 21 000 000 000 000 000 dollariin.

Uskonto

Yhdysvalloissa on monia eri uskontoja. Tilastollisesti suurin uskonto on kristinusko, johon kuuluvat esimerkiksi katolisuus, protestantismi ja mormonismi. Muita uskontoja ovat hindulaisuus, islam, juutalaisuus, unitaarinen universalismi, wicca, druidius, baha'i, raelismi, zarathustralaisuus, taolaisuus ja jainismi. Yhdysvalloissa perustettuja uskontoja ovat muun muassa Eckankar, satanismi ja skientologia. Amerikan alkuperäisväestön uskonnoissa on erilaisia animistisia uskomuksia.

Yhdysvallat on yksi läntisen maailman uskonnollisimmista maista, ja useimmat amerikkalaiset uskovat Jumalaan. Kristittyjen määrä Yhdysvalloissa on vähentynyt. Vuonna 1990 86,2 prosenttia kutsui itseään kristityksi ja 78,4 prosenttia vuonna 2007. Muita ovat juutalaisuus (2,3 %), islam (0,8 %), buddhalaisuus (0,7 %), hindulaisuus (0,4 %) ja unitaarinen universalismi (0,3 %). Uskonnottomia on 16,1 prosenttia. Niiden, jotka sanovat kuuluvansa johonkin uskontokuntaan, ja niiden, jotka ovat kyseisen uskonnon uskonnollisen yhteisön jäseniä, välillä on suuri ero.

Nuoret epäilevät enemmän Jumalan, jumalien tai jumalattarien olemassaoloa. Yhdysvaltain uskonnottomien keskuudessa on deistejä, humanisteja, ignosofeja, ateisteja ja agnostikkoja.

Kieli

Kielet (2017)
Englanti (vain)	239 miljoonaa
Espanjan	41 miljoonaa
Kiinalainen	3,5 miljoonaa
Tagalog	1,7 miljoonaa
Vietnamilainen	1,5 miljoonaa
Arabia	1,2 miljoonaa
Ranskan	1,2 miljoonaa
Korean	1,1 miljoonaa
Venäläinen	0,94 miljoonaa
Saksan	0,92 miljoonaa

Englanti (amerikanenglanti) on tosiasiallinen kansalliskieli. Vaikka liittovaltion tasolla ei ole virallista kieltä, joissakin laeissa - kuten Yhdysvaltain kansalaisuusvaatimuksissa - englantia standardoidaan. Vuonna 2010 noin 230 miljoonaa ihmistä eli 80 prosenttia vähintään viisivuotiaista puhui kotona vain englantia. Toiseksi yleisin kieli on espanja, jota puhuu kotona 12 prosenttia väestöstä, ja se on yleisimmin opetettu toinen kieli. Jotkut amerikkalaiset kannattavat sitä, että englannista tehtäisiin maan virallinen kieli, kuten ainakin kahdessakymmenessäkahdeksassa osavaltiossa on tehty. Sekä havaijin kieli että englanti ovat osavaltion lain mukaan virallisia kieliä Havaijilla.

Vaikka kummallakaan ei ole virallista kieltä, New Mexicossa on lakeja, joissa säädetään sekä englannin että espanjan kielen käytöstä, kuten Louisianassakin on säädetty englannin ja ranskan kielen käytöstä. Muissa osavaltioissa, kuten Kaliforniassa, on määrätty julkaisemaan espanjankieliset versiot tietyistä hallituksen asiakirjoista, kuten tuomioistuinlomakkeista. Monilla lainkäyttöalueilla, joilla on paljon muita kuin englantia puhuvia, tuotetaan viranomaisaineistoa, erityisesti äänestystietoja, kyseisillä alueilla yleisimmin puhutuilla kielillä.

Useat saaristoalueet tunnustavat virallisesti äidinkielensä englannin ohella: Amerikan Samoa tunnustaa samoan ja Guam chamorron kielen, Pohjois-Mariaanit karoliinin kielen ja chamorron kielen, ja Puerto Rico tunnustaa espanjan virallisena kielenä, ja sitä puhutaan siellä enemmän kuin englantia.

Koulutus

Useimmissa osavaltioissa lasten on osallistuttava koulunkäyntiin kuudesta tai seitsemästä ikävuodesta alkaen (yleensä lastentarhasta tai ensimmäiseltä luokalta) siihen asti, kun he täyttävät kahdeksantoista vuotta (yleensä kahdestoista luokka, lukion päättyminen); joissakin osavaltioissa oppilaat voivat jättää koulun kuudentoista tai seitsemäntoista vuoden iässä. Noin 12 prosenttia lapsista opiskelee kirkollisissa tai ei-uskonnollisissa yksityiskouluissa. Hieman yli 2 prosenttia lapsista saa kotiopetusta.

Kulttuuri

Amerikkalainen populaarikulttuuri leviää moniin paikkoihin maailmassa. Sillä on suuri vaikutus suurimpaan osaan maailmaa, erityisesti länsimaihin. Amerikkalaista musiikkia kuulee kaikkialla maailmassa, ja amerikkalaisia elokuvia ja televisio-ohjelmia voi nähdä useimmissa maissa.

Liittovaltion vapaapäivät

Päivämäärä	Nimi	Kuvaus
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä	Juhlii vuoden alkua
Tammikuun 3. maanantai	Martin Luther King Jr. Päivä	Kunnianosoitus afroamerikkalaiselle kansalaisoikeusjohtajalle, tohtori Martin Luther Kingille Jr.
3. maanantai helmikuussa	Presidentin päivä	Kunnioittaa kaikkia Yhdysvaltain presidenttejä, mutta erityisesti George Washingtonia (s. 22. helmikuuta) ja Abraham Lincolnia (s. 12. helmikuuta).
Toukokuun viimeinen maanantai	Muistopäivä	Kunnianosoitus henkensä antaneille sotilaille, myös perinteinen kesän aloituspäivä.
4. heinäkuuta	Itsenäisyyspäivä	Juhlii itsenäisyysjulistusta; tunnetaan myös nimellä "heinäkuun neljäs päivä".
1. maanantai syyskuussa	Työn päivä	Juhlistetaan työntekijöiden saavutuksia ja vietetään perinteistä kesän päättymistä.
2. maanantai lokakuussa	Kolumbuksen päivä	Kunnianosoitus Kristoffer Kolumbukselle, miehelle, joka löysi Amerikan Euroopalle (ei vietetä joissakin osavaltioissa, kuten Montanassa).
11. marraskuuta	Veteraanien päivä	Kunnianosoitus kaikille sotilashenkilöille (entisille ja nykyisille).
4. torstai marraskuussa	Kiitospäivä	Syksyn sadonkorjuu ja merkitsee perinteistä "lomakauden" alkua.
25. joulukuuta	Joulu	Juhlii Jeesuksen Kristuksen syntymää (ei-kristityt juhlivat sitä talvilomana).

Lippu

Amerikan lipussa on 50 tähteä sinisellä pohjalla, ja siinä on 13 raitaa, seitsemän punaista ja kuusi valkoista. Se on yksi Yhdysvaltojen monista symboleista, kuten kalju kotka. 50 tähteä edustavat 50 osavaltiota. Punainen tarkoittaa rohkeutta. Sininen tarkoittaa oikeutta. Valkoinen edustaa rauhaa ja puhtautta. 13 raitaa edustavat 13 alkuperäistäsiirtokuntaa.

Yhdysvaltain lippu