Dead reckoning
Dead Reckoning (tai DR) on menetelmä sijainnin arvioimiseksi. Se on tärkeä osa navigointia. Siinä käytetään viimeisintä tunnettua pistettä (kiintopistettä) sekä nopeutta ja suuntaa, johon ajoneuvo tai henkilö on liikkunut sen jälkeen, kun se oli kiintopisteessä, jotta voidaan arvata nykyinen sijainti.
Sitä käytetään aluksen tai lentokoneen tai joskus myös maalla olevan ajoneuvon sijainnin seurantaan. Nykyään käytetään maailmanlaajuista paikannusjärjestelmää (GPS), eikä kuollutpaikannus ole enää niin tärkeää. Sitä käytetään kuitenkin edelleen alueilla, joilla GPS ei ole käytettävissä, tai lyhytaikaisesti, jos GPS-päivitystä ei ole saatu. Se on myös hyvä tietää siltä varalta, että GPS-satelliitit vahingoittuvat auringonpurkauksen vuoksi tai laitteet katoavat tai rikkoutuvat, joten sitä opetetaan edelleen purjehtijoille ja lentäjille.
Dead Reckoning on se, miten merimiehet kartoittivat maailmaa sen jälkeen, kun Kristoffer Kolumbus saapui Uuteen maailmaan. Tähtien avulla he pystyivät löytämään leveysasteet (päiväntasaajan ja napojen välinen etäisyys). Mutta ennen tarkkojen kellojen luomista he eivät pystyneet määrittämään pituusastettaan (kuinka kaukana idässä tai lännessä he olivat), elleivät nähneet maata, jonka he tunsivat. Niinpä valtamerten ylittämiseen käytettiin kuolleen ajan laskentaa. Näin myös Richard Byrd lensi ensimmäisenä ihmisenä pohjoisnavalle vuonna 1926. Hän pystyi lentämään 16 tuntia ja palaamaan takaisin paikkaan, josta hän oli lähtenyt, ja hänen allaan oli vain jääkenttiä.
Tuuli vaikuttaa kuolleen laskennan laskentaan
Menetelmä
Kuoletuslaskenta alkaa tunnetusta pisteestä (kiintopisteestä). Sen jälkeen on tiedettävä ajoneuvon nopeus. Vanhoina aikoina laivat heittivät tukin laidan yli (köyteen sidottuna) ja laskivat, kuinka kauan kesti kulkea tämän tukin ohi (tai vetivät köyttä, jossa oli solmuja, ja laskivat, kuinka monta solmua saatiin vedettyä ulos tietyssä ajassa). Näin saatiin aluksen nopeus. Suunnan tunteminen kompassin avulla antaisi suunnan. Näistä kahdesta luvusta voitaisiin tehdä arvio (hyvä arvaus) ajoneuvon nykyisestä sijainnista. Tuuli kuitenkin työntää ajoneuvoa toiselle puolelle (ns. ajautuminen), joten myös tämä on mitattava. Vedessä on myös virtauksia, jopa keskellä merta. Ajan mittaan tämäkin voi aiheuttaa virheitä, joten virtausten korjaamiseksi tehtiin karttoja.
Lentokoneet voivat helposti mitata tuulen nopeuden (kuinka nopeasti ne kulkevat ilmassa), mutta eivät sitä, kuinka nopeasti ne liikkuvat maan päällä (ns. maanopeus). Vastatuuli, myötätuuli tai sivutuuli muuttaa maanopeutta. Jos lentokoneen korkeus tunnetaan, maanopeus voidaan määrittää mittaamalla, kuinka nopeasti lentokone ohittaa maassa olevan kohteen. (Mitä korkeammalla olet, sitä hitaammin maa näyttää liikkuvan). Lentokoneen lattiassa olevan ikkunan avulla voidaan selvittää maanopeus ja lentokoneen ajautuminen.
Maassa oleva ajoneuvo voi myös käyttää kuolleen laskennan menetelmää. Yleensä niiden ei tarvitse huolehtia tuulen aiheuttamasta ajelehtimisesta, eikä maalla ole virtauksia, joten laskeminen on helpompaa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Dead Reckoning?
V: Dead Reckoning (tai DR) on menetelmä, jossa sijainti arvioidaan käyttämällä viimeistä tunnettua pistettä, nopeutta ja liikesuuntaa.
K: Mihin Dead Reckoningia käytetään?
V: Dead Reckoningia käytetään aluksen, lentokoneen tai ajoneuvon sijainnin jäljittämiseen.
K: Miksi kuollutta takaisinkytkentää ei käytetä nykyään niin paljon?
V: Navigointiin käytetään nykyään maailmanlaajuista paikannusjärjestelmää (GPS), minkä vuoksi kuollutta takaisinkytkentää ei enää tarvita niin paljon.
K: Missä tilanteissa Dead Reckoning on edelleen hyödyllinen?
V: Kuollut reaktio on hyödyllinen alueilla, joilla GPS ei ole käytettävissä, tai lyhytaikaisesti, jos GPS-päivitystä ei ole saatu.
K: Miksi on tärkeää tietää Dead Reckoningista?
V: Kuolleen ajan laskennan tunteminen on tärkeää, jos GPS-satelliitit vaurioituvat tai laitteet katoavat, jotta merenkulkijat ja lentäjät voivat edelleen navigoida.
K: Miten merimiehet kartoittivat maailmaa sen jälkeen, kun Kristoffer Kolumbus saapui Uuteen maailmaan?
V: Merimiehet käyttivät kuollutta ajanmääritystä ja tähtiä löytääkseen leveysasteensa ja kartoittaakseen maailmaa.
K: Miten Richard Byrdistä tuli ensimmäinen ihminen, joka lensi pohjoisnavalle?
V: Richard Byrd käytti Dead Reckoning -menetelmää lentäessään pohjoisnavalle vuonna 1926. Hän lensi 16 tuntia ja palasi takaisin paikkaan, josta oli lähtenyt, ja hänen allaan oli vain jääkenttiä.
