Erotusosamäärä (differenssikerroin): määritelmä, kaava ja derivaatta

Erotusosamäärä (differenssikerroin): selkeä määritelmä, kaavat ja derivaatan yhteys – opi laskemaan funktion muutosnopeus askel askeleelta.

Erotusosamäärä on kaava, jonka avulla voidaan määrittää minkä tahansa funktion keskimääräinen muutosnopeus kahden pisteen välillä. Laskennassa differenssikertoimen avulla voidaan löytää derivaatta, joka on kahden mahdollisimman lähellä toisiaan olevan pisteen välinen differenssikertoimen kaava, joka antaa funktion muutosnopeuden yhdessä pisteessä. Erotusosamäärän perusmuodon muotoili Isaac Newton.

Määritelmä ja peruskaava

Kun funktion f arvo tunnetaan kahdessa pisteessä x = a ja x = b (a ≠ b), erotusosamäärä (differenssikerroin) määritellään muodossa

Erotusosamäärä = (f(b) − f(a)) / (b − a)

Tätä lukua voidaan tulkita sekantin (suora, joka kulkee pisteiden (a, f(a)) ja (b, f(b)) kautta) kulmakertoimeksi eli funktion keskimääräiseksi muutokseksi välillä [a, b].

Yhteys derivaattaan

Derivaatta f′(x) on erotusosamäärän raja-arvo, kun toinen piste lähestyy toista. Käytännössä valitaan toinen piste x + h ja tutkitaan raja-arvoa h → 0:

f′(x) = lim_{h→0} (f(x + h) − f(x)) / h

Jos tämä raja-arvo on olemassa, funktiota sanotaan derivoituvaksi pisteessä x, ja derivaatta antaa funktion paikallisen muutosnopeuden tai tangentin kulmakertoimen kohdassa x.

Esimerkkejä

• Lineaarinen funktio: f(x) = 3x + 2. Erotusosamäärä mistä tahansa a ja b on (3b + 2 − (3a + 2)) / (b − a) = 3. Derivaatta f′(x) = 3.
• Toisen asteen polynomi: f(x) = x^2. Välillä a = 1 ja b = 3 erotusosamäärä on (3^2 − 1^2) / (3 − 1) = (9 − 1) / 2 = 4. Derivaatta yleisesti f′(x) = 2x, joten kohdassa x = 2 saadaan 4, mikä vastaa edellä laskettua keskimääräistä muutosta, kun pisteet valitaan symmetrisesti.

Erotusosamäärän variaatiot ja numeerinen diferenciointi

• Eteenpäin-ero: (f(x + h) − f(x)) / h — yksinkertainen, mutta virhe O(h).
• Takas-ero: (f(x) − f(x − h)) / h — vastaava eteenpäin-erolle.
• Keskierotus (symmetrinen): (f(x + h) − f(x − h)) / (2h) — usein tarkempi numeerinen approksimaatio, virhe O(h^2).

Näitä käytetään numeerisessa differentioinnissa, kun funktion arvoista vain diskreettejä pisteitä on saatavilla. Keskierotus antaa yleensä paremmat tulokset pienillä h:n arvoilla, koska pienentää pyöristys- ja truncation-virheitä verrattuna yksipuolisiin eroihin.

Ominaisuudet ja vaatimukset

• Jos funktion derivaatta pisteessä x on olemassa, niin funktio on tässä pisteessä myös jatkuva. Toisin päin ei aina ole totta: jatkuvuus ei takaa derivoituvuutta.
• Avaruudellisissa sovelluksissa erotusosamäärä antaa keskimääräisen muutosnopeuden (esim. etäisyyden muutos ajan suhteen → keskimääräinen nopeus).
• Yksiköt: jos f on mitattu yksiköissä Y ja x yksiköissä X, erotusosamäärällä on yksikkö Y/X (esim. metriä per sekunti).

Käytännön huomioita

• Kun käytetään erotusosamäärää laskennassa tai visualisoinnissa, kannattaa valita pisteet lähelle toisiaan, jos halutaan paikallista muutosnopeutta (mutta ei liian lähelle numeerisen virheen vuoksi).
• Derivaatan laskussa symbolisesti käytetään raja-arvokäsitettä; numeerisesti puolestaan valitaan sopiva h ja mahdollisesti keskierotus virheen pienentämiseksi.

Erotuskertoimen määritelmä

Yksinkertainen määritelmä

Erottelukerroin voidaan kuvata kaavana, jolla löydetään sellaisen suoran kaltevuus, joka koskettaa käyrää vain kahdessa pisteessä (tätä suoraa kutsutaan sekanttiviivaksi). Jos yritämme löytää täysin suoran viivan kaltevuuden, käytämme kaltevuuskaavaa, joka on yksinkertaisesti muutos "y" jaettuna muutoksella "x". Tämä on erittäin tarkka, mutta vain suorille suorille. Erotusosamäärän avulla voit kuitenkin löytää minkä tahansa käyrän tai viivan kaltevuuden missä tahansa yksittäisessä pisteessä. Erotusosamäärä, samoin kuin kaltevuuskaava, on vain muutos "y" jaettuna muutoksella "x". Ainoa ero on se, että kaltevuuskaavassa y:tä käytetään y-akselina, mutta differenssikertoimessa y-akselin muutosta kuvataan f(x):llä. (Yksityiskohtainen kuvaus on seuraavassa kappaleessa.)

Matemaattinen määritelmä

Erottelukerroin on kahden pisteen välisen sekanttisuoran kaltevuus.

KALTEVUUSKAAVA Jos y = f ( x ) ja m = Δ y Δ x = y 2 - y 1 x 2 - x 1 = f ( x).               - f ( x 1 ) x 2 - x 1 a n d x 2 = x 1 + Δ x t h e n m = f ( x + Δ x )               - f ( x ) ( x + Δ x )               - x 1 = f ( x + Δ x )               - f ( x ) Δ x {\displaystyle if\quad y=f(x)\quad then\quad m={\frac {\Delta y}{\Delta x}}={\frac {y_{2}-y_{1}}{x_{2}-x_{1}}}={\frac {f(x_{2})-f(x_{1})}{x_{2}-x_{1}}}\quad and\quad x_{2}=x_{1}+\Delta x\quad then\quad m={\frac {f(x+\Delta x)-f(x)}{(x+\Delta x)-x_{1}}}={\frac {f(x+\Delta x)-f(x)}{\Delta x}}} 

Erotusosamäärää voidaan käyttää käyrän kaltevuuden ja suoran kaltevuuden määrittämiseen. Kun olemme löytäneet funktion erotusosamäärän, meillä on uusi funktio, jota kutsutaan derivaataksi. Käyrän tai suoran kaltevuuden löytämiseksi syötämme arvon "x" ja saamme kaltevuuden. Derivaatan löytämistä differenssikertoimen avulla kutsutaan differentioinniksi.

 

Hae kirjaimella