Ekologinen jalanjälki mittaa, kuinka paljon ihmiset ottavat luonnosta ja kuinka paljon pinta-alaa tarvitaan tuottamaan kulutuksemme – esim. viljelysmaata, metsää, laidunmaata ja merialaa sekä sitä metsän pinta-alaa, joka tarvitaan sitomaan hiilidioksidia. Jalanjälkeä verrataan luonnonvarojen määrään, jonka luonto pystyy uudistamaan tietyllä alueella ja tiettynä aikana. Yksinkertaisemmin sanottuna laskelmat vastaavat kysymyksiin: kuinka paljon meillä on luontoa ja kuinka paljon käytämme sitä?

Miten ekologinen jalanjälki lasketaan?

Jalanjälki muutetaan usein globaaleiksi hehtaareiksi (gha), eli yhdeksi standardoiduksi pinta-alayksiköksi, joka huomioi eri maaperien tuottavuuden. Laskenta perustuu kulutuksen ja tuotannon tilastotietoihin: arvioidaan, kuinka paljon tuotantoa (ruoka, puu, vaatteet, energia yms.) kunkin tuotteen ja palvelun tuottaminen vaatii, ja muunnetaan tämä pinta-alatarpeeksi. Tärkeimpiä komponentteja ovat:

  • viljelysmaa (crop land)
  • metsäala (wood products ja hiilen sidonta)
  • laidunmaa (grazing land)
  • kalastusalueet (fishing grounds)
  • rakennettu maa ja infrastruktuuri

Hiilidioksidin vaikutus mallinnetaan usein sitomispinta-alana: kuinka paljon metsää tarvittaisiin sitomaan fossiilisista polttoaineista vapautuva hiili.

Kansainväliset luvut ja esimerkit

Maailmalla arvioidaan, että ihmiskunta käyttää luontoa noin 1,7 kertaa nopeammin kuin luonto uusiutuu — toisin sanoen kulutuksemme vastaisi noin 1,7 maapallon tuottokykyä. Per henkilö laskettuna maailman keskivertokansalaisen ekologinen jalanjälki on noin 2,7 globaalia hehtaaria. Maapallon saatavissa oleva biokapasiteetti on tällä hetkellä noin 1,65 globaalia hehtaaria per henkilö, eli globaalisti olemme ylittäneet biokapasiteetin.

Tämän seurauksena ihmiskunta elää osittain luonnonpääomaa kuluttamalla ja varastoja tyhjentämällä. Kulutustottumuksissa on merkittäviä alueellisia eroja: esimerkiksi joidenkin hyvin kuluttavien maiden tasolla tarvittaisiin useita maapalloja, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät samalla tavalla. Esimerkiksi, jos kaikki kuluttaisivat kuten eräät Euroopan maat, tarvittaisiin useampi kuin yksi maapallo (joissain arvioissa lähes 3 maapalloa) kattamaan maailmanlaajuinen kysyntä.

Miksi biokapasiteetti on tärkeä käsite?

Biokapasiteetti tarkoittaa alueen kykyä tuottaa uusiutuvaa luonnonvaraa ja sitoa jätteitä (kuten hiiltä) kestävällä tavalla. Kun yhteiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää alueen tai koko maapallon biokapasiteetin, syntyy ekologinen velka: luonnonvaroja käytetään nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua.

Miten voit pienentää omaa ekologista jalanjälkeäsi?

  • Ruokavalio: vähennä lihankulutusta, lisää kasvipohjaista ruokaa ja vähennä ruokahävikkiä.
  • Liikkuminen: valitse kävely, pyöräily ja joukkoliikenne, vähennä lentämistä.
  • Energia: säästä energiaa kotona, valitse uusiutuvaa energiaa ja paranna energiatehokkuutta (eristys, led-valot).
  • Kulutus: osta vähemmän, valitse kestäviä tuotteita, korjaa ja kierrätä.
  • Puutarha ja alueellisuus: suosimalla paikallisia ja sesongin mukaisia tuotteita vähennät kuljetusten tarvetta.
  • Sijoitukset ja valinnat: tue yrityksiä ja politiikkaa, jotka edistävät kestävää luonnonhoitoa ja vähähiilisyyttä.

Rajoitukset ja kritiikki

Vaikka ekologinen jalanjälki on hyödyllinen työkalu vertailuun ja viestintään, sillä on rajoituksia. Mittari ei kuvaa suoraan biodiversiteetin tilaa, eikä se erottele eri luonnonvarojen paikallista rajallisuutta. Laskentamenetelmät sisältävät myös oletuksia ja epävarmuutta (esim. miten hiilidioksidin sitominen arvioidaan). Siksi jalanjälkeä kannattaa käyttää yhdessä muiden mittareiden (esim. veden kulutus, lajikato, paikalliset ympäristövaikutukset) kanssa.

Mistä laskelman voi tehdä?

Monet organisaatiot tarjoavat verkkolaskureita, joilla voi arvioida omaa tai kotitaloutensa jalanjälkeä. Kansainvälisesti tunnettuja lähteitä ovat Global Footprint Network ja WWF, jotka julkaisevat myös maakohtaisia tilastoja ja vertailuja. Laskureiden tuloksiin kannattaa suhtautua ohjeellisina suuruusluokkina ja käyttää niitä oman kulutuksen havainnollistamiseen ja vähennystavoitteiden asettamiseen.

Ekologisen jalanjäljen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, miten henkilökohtaiset valinnat ja yhteiskunnalliset linjaukset vaikuttavat luonnon kantokykyyn ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksiin. Pienilläkin teoilla on merkitystä, ja laajamittaiset muutokset vaativat sekä yksilöiden että politiikan toimia.