Elektroninen tanssimusiikki

Historia ja alkuperä

Koska EDM on melko yleinen termi, sillä on useita eri alkuperiä ja johdannaisia. EDM:n voidaan sanoa olevan peräisin tavallisen tanssimusiikin ja elektronisen musiikin yhdistelmästä. Yksi merkittävä esimerkki on Donna Summerin vuonna 1977 julkaistu single "I Feel Love", jossa yhdistettiin diskon ja elektronisen musiikin elementtejä. Innovatiivinen sekoitus auttoi käynnistämään useita merkittäviä EDM-genrejä, kuten Hi-NRG, Eurodance ja teknomusiikki. Giorgio Moroder, joka kirjoitti kappaleen ja oli myös yksi sen tuottajista, loi lisäksi joitakin elektronisen tanssimusiikin varhaisimpia muotoja. Kraftwerkin katsotaan myös vaikuttaneen elektroniseen musiikkiin. Vaikka suuri osa elektronisesta tanssimusiikista juontaa juurensa diskosta, tämä ei koske kaikkea EDM:ää.

Kappale, jonka on katsottu tuoneen EDM:n valtavirran populaarimusiikkiin, on Madonnan vuonna 1998 julkaistu single "Ray of Light". Vaikka sen katsotaan auttaneen tuomaan genren valtavirtaan, elektroninen tanssimusiikki oli olemassa ja nautti suosiota jo vuosia ennen singlen julkaisua; esimerkiksi house-musiikki oli ollut suosittua Yhdysvalloissa jo 1990-luvun alusta lähtien (sen suosion voidaan katsoa johtuvan myös toisesta Madonnan singlestä, vuoden 1990 "Vogue").

Elektronisen tanssimusiikin eri muodot

EDM:ää on erityyppisiä, ja niiden tyyli ja soundi vaihtelevat. Tässä on luettelo eräistä tärkeimmistä elektronisen tanssimusiikin genreistä (kullakin genrellä voi lisäksi olla muita alalajeja, joita ei ole tarkasteltu liian yksityiskohtaisesti tässä osiossa).

• Italodisco - 1970-luvun lopulla alkanut italodisco on diskomusiikista lähtöisin oleva EDM-muoto, joka säilytti monet diskomusiikin pääpiirteet, mutta käytti paljon enemmän syntetisaattoreita ja rumpukoneita saadakseen futuristisemman soundin.
• Hi-NRG - 1970-luvun lopulla alkanut Hi-NRG on EDM-muoto, joka perustuu diskomusiikkiin, mutta on yleensä nopeampaa. Siinä käytetään staccato-bittejä ja oktaavibassolinjoja.
• Garage house - 1970-luvun lopusta 1980-luvun alkuun alkanut garage house pohjautui diskomusiikkiin, mutta sisälsi myös syntetisaattoreita ja rumpukoneita. Garage house -musiikissa oli lisäksi merkittäviä pianoriffejä, sielukas tyyli ja yhtäläisyyksiä gospel-musiikkiin.
• Electro - 1980-luvun alussa alkanut electro on EDM:n muoto, jossa käytetään voimakkaasti rumpukoneita ja näytteitä hip hop- ja funk-rytmeistä.
• Freestyle - 1980-luvun alussa alkanut freestyle oli EDM:n muoto, jossa oli latino- ja hiphop-vaikutteita ja nopeatempoisia melodioita.
• Post-disco - 1980-luvun alussa alkanut post-disco perustuu diskomusiikkiin, mutta on kokeellisempaa ja elektronisempaa, sillä diskon alkuperäiset orkesterit on korvattu syntetisaattoreilla ja rumpukoneilla.
• Electronic body music (EBM) - 1980-luvun alussa alkanut EBM sekoittaa teollisen musiikin ja EDM:n elementtejä.
• House - 1980-luvun alussa alkanut house-musiikki on yleensä nopeatempoista musiikkia, joka on saanut vahvan vaikutteen diskosta. Siinä käytetään voimakkaita kick-beatteja ja isoa bassoraitaa, ja siinä säilytetään diskon 4/4-rytmi. Toisaalta se on enemmän beat-pohjainen ja vähemmän melodinen kuin disko.
• Techno - 1980-luvun puolivälissä alkanut tekno on EDM:n muoto, joka on yleensä nopeatempoista, toistuvaa musiikkia, joka noudattaa 4/4-rytmiä. Se on rytmimusiikkia, jossa painotetaan voimakkaasti lyöntejä ja joka on yleensä luonteeltaan instrumentaalista.
• Vaihtoehtoinen tanssi - 1980-luvun puolivälissä alkanut vaihtoehtoinen tanssi sekoittaa EDM:n elementtejä vaihtoehtoiseen rockmusiikkiin ja uuteen aaltoon.
• Eurodance - 1980-luvun lopusta 1990-luvun alkuun Eurodance on pääasiassa eurooppalainen elektronisen tanssimusiikin muoto, johon kuuluu yleensä syntetisaattorin merkittävä käyttö, erityisesti riffien osalta, vahva basso sekä yleensä melodinen ääni.
• Trance - 1990-luvun alussa alkanut trance on EDM:n muoto, joka on yleensä nopeatempoista ja sisältää syntetisaattoreilla luotuja toistuvia melodisia fraaseja.
• Älykäs tanssimusiikki (IDM) - 1990-luvun alussa alkanut IDM-musiikki on EDM:n kokeellisempi muoto.
• Hardcore techno - 1990-luvun alussa alkanut hardcore techno on nopeaa musiikkia, jossa käytetään yleisesti vääristyneitä, usein atonaalisia lyöntejä.
• Happy hardcore - 1990-luvun alussa alkanut happy hardcore on yleensä nopeaa musiikkia, jossa on euforisia tai iloiselta kuulostavia melodioita.
• Trip hop - 1990-luvun alussa alkunsa saanut trip hop on hitaampi elektronisen tanssimusiikin muoto, jossa käytetään hip hop -biittejä ja jonka soundi on yleensä tunnelmallinen ja sielukas.
• Drum and bass - 1990-luvun alussa alkanut drum and bass on EDM-muoto, jossa on vahva basso ja jossa käytetään breakbeatteja ja joskus myös amen-taukoa.
• Bubblegum dance - 1990-luvun puolivälissä alkanut bubblegum dance on eurodance- ja bubblegum-popmusiikin fuusio, joka säilyttää edellisen tanssinomaisen elektronisen soundin ja sekoittaa sen jälkimmäisen iloisiin ja yksinkertaisiin piirteisiin.
• Hardstyle - 1990-luvun lopulla alkanut hardstyle on EDM:n muoto, joka sisältää yleensä kovia ja voimakkaita biittejä.
• Electroclash - 1990-luvun lopulla alkanut electroclash on EDM:n muoto, joka lainaa elementtejä 1980-luvun syntetisaatiopopista ja uudesta aallosta sekä rockmusiikista ja painottaa performanssitaidetta, muotia ja tyyliä.
• Dubstep - 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa alkanut dubstep on EDM:n muoto, joka sisältää vahvan bassolinjan, wobble-basson ja yleisiä bassopudotuksia, ja jossa yleensä hylätään perinteinen 4/4-rytmi, joka on tyypillistä monille elektronisille tansseille.