Elektroninen musiikki – määritelmä, historia, syntetisaattorit ja nauhat

Elektroninen musiikki on musiikkia, joka tehdään elektronisilla laitteilla, kuten syntetisaattoreilla tai tietokoneilla. Sitä tehdään myös äänisuunnittelun keinoin eli äänien tallentamisella, muokkaamisella ja yhdistelyllä. Nykyään elektroniseen musiikkiin kuuluvat paitsi syntetisaattorit ja tietokoneet myös rumpukoneet, samplerit, sekvensserit, efektiprosessorit ja ohjaimet (esim. MIDI-koskettimistot). Joskus elektronisen musiikin taiteilijat luovat erityisiä ääniä myös nauhureita käyttäen tai hyödyntävät kenttä-äänityksiä ja ohjelmistoja äänten muokkaamiseen.

Varhaishistoria ja nauhatekniikat

Toisen maailmansodan jälkeen, kun nauhurit oli keksitty ja niistä oli tulossa suosittuja, säveltäjät alkoivat käyttää niitä musiikin tekemiseen. Nauhuria tarvittiin esitykseen, mutta ennen kaikkea se oli uusi työkalu äänen tallentamiseen ja muokkaamiseen studiotyössä. Säveltäjät käyttivät nauhuria yhdistelläkseen erilaisia ääniä — joskus kyse oli tavallisilla (akustisilla) soittimilla soitetusta materiaalista, jota sitten muutettiin nauhurilla, joskus ääniä otettiin suoraan jokapäiväisestä elämästä, kuten veden ääntä, liikenteen melua tai linnunlaulua. Näistä äänistä tehtiin uusi kokonaisuus käsin muokkaamalla ääninauhoja: nauhat leikattiin palasiksi ja palaset "liitettiin" uudelleen eri järjestyksessä.

Tällainen työskentely synnytti uusia ilmaisumuotoja, mutta myös kysymyksiä: "Onko se musiikkia?" Monet ihmettelivät, kun esityksessä ei ollut elävää soittajaa, vaan lavalla näkyi vain nauhuri tai äänentoistolaitteisto. Tästä syntyi laajempi keskustelu musiikin käsitteestä ja esityksen merkityksestä.

Musique concrète ja elektronische Musik

Pariisin säveltäjät 1940-luvulla kehittivät työtä, joka tunnetaan nimellä "Musique concrète". Pierre Schaeffer ja hänen kollegansa keräsivät ja muokkasivat konkreettisia eli luonnollisia ääniä ja loivat niistä teoksia. "Konkreettinen" viittasi siihen, että käytettiin todellisia ääniä, vastakohtana perinteiselle nuotille kirjoitetulle abstraktille musiikille.

Samaan aikaan Saksassa ja muualla Euroopassa kehittyi ääniteknologian perusta, jota kutsuttiin elektronische Musik-kouluksi: ääniä tuotettiin elektronisesti syntetisaattoreilla ja generaattoreilla, ja studiossa muokattiin taajuuksia, vaiheita ja signaaleja. Tärkeitä nimiä tälle kentälle ovat mm. Karlheinz Stockhausen ja Kölnin studioperinne.

Nauhatekniikoiden työkalut ja efektit

Säveltäjät manipuloivat nauhoja monin tavoin: toisto eri nopeuksilla (varispeed), äänten toistaminen taaksepäin, loopit eli toistuvat nauharinkaukset, moniraita- ja overdub-tekniikat, suodattaminen ja efekteillä kuten vibrato ja kaiku työskentely. Äänet saatettiin myös miksaamalla tallentaa uudelleen toiselle nauhurille, jolloin syntyi uusia kerroksia ja tekstuureja. Nämä tekniikat muodostivat perustan myöhemmälle elektroniselle äänisuunnittelulle.

Syntetisaattorit ja elektronisten instrumenttien kehitys

Syntetisaattorit mahdollistivat äänten tuottamisen reaaliajassa ja tarjonnan laajentamisen: eri tyyliset syntetisaattorit tuottavat ääntä eri menetelmillä, esimerkiksi subtraktiivisesti (äänilähteen muokkaus suodattimilla), additiivisesti (sävelosien yhdisteleminen), FM-synteesillä (taajuusmodulaatio) tai wavetable-synteesillä. Varhaisia tunnettuja valmistajia olivat mm. Moog ja Buchla, ja myöhemmin digitaalinen FM-synteesi (esim. Yamaha DX7) ja ohjelmistopohjaiset syntetisaattorit laajensivat mahdollisuuksia entisestään.

Teknologian kehitys on tuonut mukanaan myös MIDI-standardin (1983), joka mahdollisti eri laitteiden ja tietokoneiden kommunikoinnin, sekä digitaalisen äänen tallennuksen ja tietokonepohjaisten äänityöasemien (DAW) yleistymisen. Nykyään monet syntetisaattorit ovat ohjelmistoina (VST/plug-in), ja mobiilisovelluksetkin tarjoavat helpon tavan kokeilla syntetisointia.

Tietokoneet, sampling ja nykyaika

Tietokoneita on käytetty elektronisen musiikin säveltämiseen pitkään. Ne mahdollistavat monimutkaisen äänenmuokkauksen, algoritmisen sävellyksen, reaaliaikaisen prosessoinnin ja laajat manipulaatiot. Samplerit (ääninäytteiden toistajat) ja digitaalinen näytteenotto ovat olleet keskeisiä: ne mahdollistavat minkä tahansa äänen sisällyttämisen sävellykseen ja sen muokkaamisen loputtomasti.

Nykyään elektroninen musiikki kattaa laajan kirjon tyylejä, kuten ambientin, kokeellisen elektronisen musiikin, house- ja teknokulttuurin, drum & bassin, IDM:n ja suuren pop/EDM-kentän. Elektroninen tuotanto voi olla täysin tietokoneella tehtyä tai yhdistää elektronisia ja akustisia elementtejä.

Esityskäytännöt ja kulttuuri

Elektroninen musiikki soi sekä konserttisaleissa että klubeilla. Live-esityksissä käytetään usein sekvenssereitä, syntetisaattoreita, laitteiden live-manipulaatiota ja DJ-laitteistoa. Elektroninen musiikki on myös olennainen osa mediatuotantoa, elokuvien äänimaailmaa ja pelimusiikkia.

Kritiikki ja hyväksyntä

Aluksi monet kyseenalaistivat elektronisen musiikin "musiikillisuuden", koska äänet eivät aina tulleet perinteisistä soittimista tai soittajasta. Nykyään elektroninen musiikki on laajalti hyväksytty taiteenmuoto, ja monet varhaiset kokeilut nähdään tärkeinä askelina äänen ja sävellyksen laajentamisessa. Museot ja arkistot työstävät ääninauhatekniikoiden säilyttämistä ja digitalisointia, sillä alkuperäislaitteet ja nauhat ovat hauraita ja teknologisesti vanhentuneita.

Kuinka tutustua elektroniseen musiikkiin

• Kuuntele historiallisia esimerkkejä (musique concrète, Stockhausen) ja nykytuotantoa.
• Kokeile yksinkertaisia syntetisaattori- tai samplersovelluksia oppiaksesi, miten äänet syntyvät ja muokkautuvat.
• Käy konserteissa tai festivaaleilla, joissa esiintyvät elektronisen musiikin artistit.
• Lue tekniikasta ja historiasta, niin ymmärrät, miten laitteet ja ideat ovat kehittyneet.

Elektroninen musiikki on jatkuvasti muuttuva kenttä, jossa teknologia ja luovuus vaikuttavat toisiinsa. Sekä kaupunkien yöelämä että kokeelliset studioprojektit ovat antaneet sille eri ilmeitä, ja tulevaisuus tuo todennäköisesti lisää uusia äänimahdollisuuksia ja esitystapoja.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on elektroninen musiikki?

K: Milloin säveltäjät alkoivat käyttää nauhureita musiikin tekemiseen?

K: Miten he käyttivät nauhureita luodakseen erityisiä ääniä?

K: Mistä elektronisen musiikin kokeilut alkoivat?

K: Mitä tekniikoita he käyttivät sävellystensä luomiseen?

K: Oliko tämäntyyppiseen sävellystapaan liittyviä kiistoja?

Hae kirjaimella