Elimination Chamber (tunnetaan myös nimellä No Way Out Saksassa) oli World Wrestling Entertainmentin (WWE) järjestämä pay-per-view -tapahtuma, joka pidettiin 21. helmikuuta 2010 Scottrade Centerissä St. Louisissa, Missourissa. Tapahtuma korvasi No Way Outin WWE:n helmikuun pay-per-view -paikkana ja oli osa WWE:n vuosittaista Elimination Chamber -konseptia.

Konsepti ja ottelumuoto

Elimination Chamber -konsepti perustuu massiiviseen metallirakenteiseen kehään, johon on sijoitettu neljä tai kuusi erilaisella häkki-/koppi‑rakenteella varustettua koloa. Perusperiaate on, että ottelu alkaa kahdella painijalla ja loput haastajat tulevat kentälle yksi kerrallaan tietyin aikavälein koppeihinsa suljettuna. Pudottamalla vastustajan pinillä tai luovutusvoitolla hänet eliminoidaan, ja ottelu jatkuu kunnes viimeinen selviytyjä on selvillä. Tapahtumassa pelattiin kaksi Elimination Chamber -ottelua: yksi WWE:n mestaruudesta (Raw) ja yksi raskaan sarjan maailmanmestaruudesta (SmackDown).

Ottelukortti ja osallistujat

Ohjelmassa oli useita mestaruusotteluita ja alakortin kamppailuja. Kaksi pääottelua olivat Elimination Chamber -muotoisia, joissa kummassakin oli kuusi painijaa: mestari sekä viisi haastajaa.

  • Raw – Elimination Chamber (WWE Championship): Sheamus (mestari) puolusti titteliään vastaan Triple H:ta, Ted DiBiasea, Randy Ortonia, John Cenaa ja Kofi Kingstonia.
  • SmackDown – Elimination Chamber (World Heavyweight Championship): The Undertaker (mestari) puolusti vyötään vastaan Chris Jerichoa, John Morrisonia, Rey Mysteriota, CM Punkia ja R-Truthia.
  • WWE Intercontinental Championship: Drew McIntyre puolusti titteliään vastaan Kanea.
  • WWE United States Championship: The Miz puolusti titteliään vastaan Montel Vontavious Porteria (MVP).
  • Tag team / naisten ottelu: Maryse ja Gail Kim kohtasivat Team Lay‑Coolin (Layla ja Michelle McCool) tag team -ottelussa.

Otteluiden kulku ja kohokohdat

Tapahtumassa nähtiin perinteisiä Elimination Chamber -kohtauksia: kova fyysinen ote, teräksiset rakenteet, ulosheittoja koppeihin sekä suuri määrä ulosottotoimenpiteitä. Molemmat pääottelut sisälsivät useita läpimenoja, riskikkäitä hyppyjä tanko‑ ja kehätasolta sekä läheltä piti -tilanteita, joissa kukin osallistuja oli lähellä eliminoitumista. Erityisesti Triple H:n ja John Cenan kohtaamiset herättivät yleisön, samoin kuin Undertakerin klassinen vaikutus ottelun käännekohtiin.

Tuloksia ja merkitys

Tapahtuma vaikutti sekä lyhyen että pidemmän aikavälin tarinankerrontaan WWE:ssä: Elimination Chamber -ottelut toimivat usein jatkona Royal Rumble -tapahtuman seurauksille ja suuntaavat pääjuonenkulkuja kohti WrestleMania-kauden loppuotteluita. Otteluiden lopputulokset määrittivät, ketkä nousivat haastajiksi tuleviin mestaruuskiistoihin ja millaisin asetelmin WrestleManiaan tai muihin pääturnauksiin mentiin.

Vastaanotto ja arviointi

Elimination Chamber 2010 sai yleisöltä ja osa kriitikoista kiitosta erityisesti rakennelman tarjoamasta intensiivisestä tunnelmasta sekä muutamasta hyvin toteutetusta kohtaamisesta. Toisaalta jotkut arvostelut nostivat esiin tapahtuman kestosta johtuvaa tempo‑ongelmaa ja sen, miten montaa isoa ottelua mahdutettiin yhdelle illalle. Kokonaisuutena tapahtumaa pidettiin tärkeänä osana WWE:n talven tapahtumarunkoa, erityisesti koska se vaikutti suoraan WrestleManian ottelukuvioihin.

Jälkivaikutukset

Tapahtuman jälkeen kilpailijat jatkoivat tarinoitaan TV‑ohjelmissa ja tulevissa pay‑per‑view’ssa. Elimination Chamber -muoto vahvisti paikkansa WWE:n vuosikalenterissa ja toimi jälleen keinona luoda isoja hetkiä sekä uudistaa mestaruustilanteita kevään suuria tapahtumia varten.

Lisää yksityiskohtia otteluiden kulusta ja lopputuloksista löytyy WWE:n virallisista arkistoista ja laajemmista otteluraporteista.