Emali (lasiemali) — valmistus, käyttö ja historia

Sanan muista käyttötavoista katso emali.

Emalointi tehdään sulatetusta lasista, usein metallin päälle. Sitä kutsutaan joskus lasimaiseksi tai posliiniseksi emaliksi, ja se valmistetaan sulattamalla jauhemaista lasia alustaan polttamalla, yleensä 750–850 °C:n (1 382–1 562 °F) välillä. Jauhe sulaa, valuu ja kovettuu sitten sileäksi ja kestäväksi pinnoitteeksi metallille, lasille tai keramiikalle. Emali muodostaa lasimaisen, kemikaaleja ja lämpöä hyvin kestävä pinnan, joka on naarmuuntumaa vastaan kohtalaisen kova. Polttoprosessi vaatii tarkan lämpötilan ja ajan säädön, koska liiallinen lämpö voi aiheuttaa värimuutoksia tai halkeilua ja liian alhainen lämpö voi jättää pinnan huokoiseksi.

Sitä on käytetty koriste-esineissä parin kolmen tuhannen vuoden ajan, mutta erityisesti keskiajalla Euroopassa. 1800-luvulla sitä käytettiin arkipäiväisissä esineissä, kuten keittiövälineissä ja liikennemerkeissä. Lasi on kovaa kulutusta kestävää, naarmuuntumatonta ja helposti puhdistettavaa.

Valmistus ja materiaalit

Emaloinnin perusaine on lasijauhe, jonka pääainesosia ovat piidioksidi (silikaatti), alkaalit ja alkalimetallit (fluxit), sekä stabiloivat ja värisävyt antavat lisäaineet kuten metallioksidit. Värit saadaan lisäämällä eri metallioksideja: esimerkiksi koboltti siniselle, kupari turkoosille tai pronssisille sävyille, rauta ruskealle ja mangaani mustalle tai violetille.

Tyypilliset työvaiheet:

• Alustan valmistelu: metalli puhdistetaan ja tarvittaessa karhennetaan parhaan tartunnan saavuttamiseksi.
• Emalointi: lasijauhe levitetään alustalle erilaisin menetelmin — kuiva pyyhkäisy, sively, upotus tai elektrostaattinen ruiskutus. Koristeellisissa tekniikoissa käytetään myös erikoismenetelmiä kuten cloisonné tai champlevé.
• Polttaminen: esine kuumennetaan uunissa haluttuun lämpötilaan, jolloin jauhe sulaa ja tasoittuu.
• Viimeistely: tarvittaessa useampi polttokerta tai hiominen ja kiillotus halutun pinnan saavuttamiseksi.

Tyypit ja emalointitekniikat

Emalointi jaetaan usein kahteen pääryhmään:

• Kova emali (hard enamel): poltetaan korkeammassa lämpötilassa, muodostaa erittäin kovaa ja kestävää pintaa. Käytetään esimerkiksi koruissa ja liikennemerkkeissä.
• Pehmeä emali (soft enamel): poltto matalammassa lämpötilassa, pinnasta voi jäädä kevyitä eroja värialueiden välillä; yleinen rintaneuloissa ja koristeissa.

Koristeellisia tekniikoita ovat muun muassa:

• Cloisonné — ohuet metallilangat tai reunat muodostavat kohtia, joihin eri värit sulaa.
• Champlevé — metallipintaan kaiverretut kuopat täytetään emalilla.
• Plique-à-jour — läpikuultava emalointi ilman tukialustaa, ikään kuin lasimaalauksena.

Käyttökohteet ja ominaisuudet

Emalia käytetään laajasti sekä käytännön että koristeellisissa kohteissa:

• Keittiö- ja astiastot (esimerkiksi emaloidut kattilat ja uunipellit)
• Rakennusteollisuus (saniteettikalusteet, kattopinnat, julkisivut ja liikennemerkit)
• Korut, rintaneulat, kellotaulut ja koriste-esineet
• Teollisuuden pintakäsittelyt, joissa tarvitaan kemikaali- ja kulutuskestävyyttä

Emalin etuja ovat kemiallinen kestävyys, helppo puhdistettavuus ja värien pysyvyys. Haittapuolia voivat olla isku- ja lämpöshokit, jotka aiheuttavat halkeilua tai irtoamista, sekä mahdollinen herkkyys mekaaniselle kolhulle reunoissa tai kulmissa.

Historia lyhyesti

Emalointi on vanha tekniikka: sitä tunnetaan käytetyn Mesopotamiassa, Egyptissä, antiikin Kreikassa ja Roomassa sekä antiikin Kiinassa. Byzantiassa ja keskiajalla Euroopassa emaloinnilla tehtiin arvokkaita uskonnollisia ja käsiteollisia esineitä. 1800-luvulla teollinen valmistus teki emalista yleisen materiaalin arjen tavaroissa, kuten keittiöpinnoissa ja mainoskyltteissä.

Huolto, turvallisuus ja ympäristö

Emalipintojen hoito:

• Puhdista emaloidut esineet pehmeillä harjoilla ja mietoilla pesuaineilla. Vältä voimakkaita hankaavia aineita ja teräsvillaa, jotta pinta ei naarmuunnu.
• Jos emali on lohjennut tai paljastanut alusta, vaurioitunut alue voi ruostua tai kerätä bakteereja — tällaiset kohdat kannattaa kunnostaa tai hakea ammattilaisen apua.

Turvallisuus ja ympäristöseikat:

• Emalijauheissa voi esiintyä hengitystiehaittoja aiheuttavia aineita, joten jauheiden käsittelyssä on suositeltavaa käyttää hengityssuojainta ja suojakäsineitä. Polttouuneissa on myös kuumuus- ja palo­suojausvaatimuksia.
• Historiallisissa esineissä on käytetty raskasmetallipigmenttejä (lead, cadmium), mutta nykysääntely rajoittaa näiden käyttöä ja edellyttää turvallisempia vaihtoehtoja etenkin elintarvikekäytössä.
• Emaloidun teräksen kierrätys on mahdollista; pinnoitteen vaikutus kierrätysprosessiin on huomioitava, mutta metalli sinänsä on usein uudelleenkäytettävissä.

Emalointi yhdistää käytännöllisyyden ja esteettisyyden: oikein tehtynä ja huollettuna emalipinnat voivat säilyä kauniina ja toimivina vuosikymmeniä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on emu?

K: Miten emali valmistetaan?

K: Mitä muita nimityksiä emalille on?

K: Kuinka kauan emalia on käytetty koristetarkoituksiin?

K: Milloin emalia käytettiin arkipäiväisissä esineissä, kuten keittiövälineissä ja liikennemerkeissä?

K: Mitä etuja emalilla on?

K: Mihin emalia yleensä käytetään?

Hae kirjaimella