Euroopan keskiaika 476–1492: historia, yhteiskunta ja kulttuuri

Euroopan keskiaika 476–1492: kattava katsaus historian, yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksiin — feodalismi, kirkko, sodat, taide ja arki.

Keskiaika oli noin tuhannen vuoden mittainen ajanjakso Euroopan historiassa. Se alkoi noin vuonna 476 jKr., jolloin Länsi-Rooman valtakunta päättyi, ja jatkui yleisesti siihen asti, kun Kristoffer Kolumbus saapui Uuteen maailmaan vuonna 1492. Tämän ajanjakson rajauksia käytetään kuvaamaan aikaa keisarillisen Rooman kukistumisen ja varhaismodernin Euroopan uuden kehitysvaiheen välissä. Historian tutkimuksessa keskiaika jaetaan yleensä varhaiskeskiaikaan (noin 5.–10. vuosisata), korkeakeskiaikaan (noin 11.–13. vuosisata) ja myöhäiskeskiaikaan (noin 14.–15. vuosisata).

Aikakauden luonne ja nimitykset

Joissain yhteyksissä keskiajasta käytetään muita nimityksiä, kuten "keskiaika" tai epävirallisesti "pimeä keskiaika" varsinkin varhaiskeskiajan kohdalla. Toinen yleinen kuvaus on "uskon aikakausi", koska kristinusko oli keskeinen järjestäjävaikutus läntisessä Euroopassa ja islam levisi ja vaikutti voimakkaasti eteläisillä ja itäisillä alueilla. Termi "pimeä keskiaika" on suurelta osin vanhentunut, sillä nykytutkimus korostaa, että keskiajalla tapahtui myös paljon kulttuurista, teknistä ja taloudellista kehitystä.

Lähteet ja lukutaito

Keskiajalla vain osa väestöstä osasi lukea ja kirjoittaa. Suurin osa kirjallisesta tuotannosta syntyi kirkon piirissä: luostareissa, piispojen ja hovitahojen kirjuritoimissa sekä yliopistoissa syntyneissä teksteissä. Monastiset kopistot säilyttivät ja kopioivat antiikin tekstejä, ja kronikat, tuomiokirjat sekä kaupunkien ja maakuntien asiakirjat muodostavat pääosan säilyneestä lähdeaineistosta. Koska kirjaimellista aineistoa säilyi vähäisellä osalla väestöstä, tutkijat kohtaavat rajoituksia erityisesti köyhempien ja maaseudun ihmisten elämästä kertovissa lähteissä.

Poliittinen ja sotilaallinen murros

Rooman valtakunnan hajoaminen 400–500-luvuilla johti valtatyhjiöihin ja suuriin asutus- ja väestöliikkeisiin. Barbaarikansoiksi kutsuttujen ryhmien liikkeet ja toistuvat konfliktit aiheuttivat epävarmuutta. Tämän jälkeen 800–1000-luvuilla kehittyvä feodalismi muodosti uuden poliittisen ja sosiaalisen järjestelmän, jossa maaomistuksen ja suojelun suhteet määrittelivät valtaa ja velvollisuuksia. Feodalismi ei kokonaan poistanut väkivaltaa, mutta se vaikutti tapaan organisoida yhteiskuntaa ja puolustusta.

Keskushallinnon palautuminen ja Kaarle Suuri

Vuonna 800 Kaarle Suuri kruunattiin Rooman keisariksi (kruunaus tapahtui vuonna 800 jKr.) paavin toimesta, mikä symboloi kristillisen lännen poliittisen ja uskonnollisen auktoriteetin uutta yhdistämistä. Kaarle Suuri edisti hallinnon järjestämistä, koulutusta ja sivistystä, ja hänen valtakuntansa vaikutus heijastui tekijöihin, jotka auttoivat Eurooppaa palaamaan osittain antiikin perintöä hyödyntävään hallintoon ja kulttuuriin.

Elämä ja talous

Keskiajan suurin osa ihmisistä eli maaseudulla talonpoikina, jotka työskentelivät herransa maaomaisuudella. Elämä oli usein fyysisesti raskasta ja alttiina nälälle tai sairauksille; toisaalta elintaso vaihteli alueittain. Maatalouden teknologiset innovaatiot, kuten kolmivuoroviljely, rautaiset aurat, hevosen valjaus ja tuuli- ja vesimyllyt, paransivat tuotantoa vähitellen. Kaupungit ja markkinat kasvoivat korkeakeski- ja myöhäiskaudella; käsityöläiskilvet eli guildit järjestäytyivät, syntyi kauppaa Euroopan, Välimeren ja Aasian välillä sekä syntyi uusia kauppajärjestöjä kuten hansaliitto.

Uskonto, kirkko ja lahkot

Keskiajan yhteiskuntaa hallitsi vahvasti kirkko: paavi, piispanistuimet ja luostarit olivat keskeisiä vaikutusvaltoja. Luostarilaitokset (esim. benediktiiniläiset, keskiajan myöhemmät sisares- ja veljeskunnat kuten sisares- ja fransiskaanit ja dominikaanit) säilyttivät koulutusta, kirjoitustaitoa ja terveydenhoitoa. Kirkko vaikutti lainsäädäntöön, moraaliin ja päiväjärjestykseen, ja ristiretket länsirannikolta Lähi-itään olivat sekä uskonnollisia että poliittisia retkiä, jotka vaikuttivat kulttuuriseen vaihtoon.

Tiede, kirjallisuus ja taide

Vaikka antiikin tieteellistä perintöä menetettiin osittain Länsi-Rooman tuhon yhteydessä, se säilyi ja kehittyi itäisessä Euroopassa ja islamilaisessa maailmassa. 1100–1200-luvuilla tapahtunut käännöstyö latinan ja arabian välillä toi antiikin ja arabialaisen tieteen takaisin läntiseen käyttöön, mikä oli lähtökohta yliopistojen syntymiselle (esim. Bologna, Pariisi, Oxford). Kirjallisuus ja kunnalliset kertomukset kehittyivät: runous, rytmikkäät chansonit ja myöhäiskeskiajan proosa lisääntyivät; myöhemmin kansankieliset tekstit saavuttivat yhä laajemman yleisön.

Arkkitehtuurissa syntyivät romaaninen (noin 10.–12. vsk.) ja siitä kehittynyt goottilainen tyyli (noin 12.–16. vsk.), jotka näkyvät kirkoissa, katedraaleissa ja linnoituksissa. Kirkot, valaistu Manuskriptit ja kuvanveistot ilmensivät uskonnollista maailmankuvaa. Myös käytännön tekniikassa tapahtui innovaatioita: myllyt, tuulimyllyt, mekaaniset kellot, silmälasit ja 1400-luvun loppua kohti painokoneen kehitys (Gutenberg) mullistivat tiedonvälitystä.

Taudit, sodat ja väestökato

Myöhäiskeskiajalle tyypillisin katastrofi oli niin sanottu mustarutto (Bubonic plague), joka levisi 1347–1351 ja tappoi arviolta kolmanneksen tai enemmän Euroopan väestöstä. Lisäksi pitkät konfliktit, kuten sodat (esimerkiksi satunnaisesti mainittuna sodanvaiheita kuten Satavuotinen sota) ja ulkopuoliset hyökkäykset (mongolien laajeneminen idästä) muokkasivat väestörakennetta ja taloutta. (Huom. alkuperäisessä tekstiössä mainittu "paiserutto" korvataan tarkemmalla terminologialla "mustarutto".)

Kaupungit, talous ja oikeus

Kaupunkien kasvu ja kaupan vilkastuminen toivat esiin uusia sosiaalisia ryhmiä kuten porvariston ja kauppamiehet. Kaupunkien hallinto perustui usein kaupunkihuoneistoihin, kaupunginvaltuustoihin ja porvarien järjestöihin. Samalla syntyivät uusia oikeudellisia käytäntöjä, verotuksen keinoja ja keskushallinnon mekanismeja, jotka mahdollistivat myöhemmin vahvojen kansallisvaltioiden muodostumisen.

Kansallisvaltioiden synty

Vanhan Länsi-Rooman alueelle muodostui vähitellen itsenäisiä valtakuntia ja kansallisvaltioita, joiden poliittinen rakenne muuttui keskiajan aikana. Näitä kehittyviä valtioita olivat muun muassa Englanti, Skotlanti, Unkari, Espanja, Portugali, Puola, Liettua, Tanska, Norja ja Ranska, joka kehittyi osin frankkien valtaenemmistön pohjalta. Keskushallinnon voimistuminen, verotus ja pysyvät armeijat loivat pohjan modernimpien valtiorakenteiden syntymiselle myöhäiskeskiajalla ja varhaismodernina aikana.

Keskiajan lopetus ja perintö

Keskiajan päättyminen ei ollut yksi ainoa tapahtuma, mutta 1400-luvun lopun käännekohdat — tutkimusmatkailu (mm. Kristoffer Kolumbus 1492), taloudelliset muutokset, teknologinen kehitys (esim. painokone), kulttuurinen herääminen ja valtioiden keskittäminen — katsotaan usein siirtymäksi varhaismoderniin aikaan. Keskiajan perintö näkyy monin tavoin: oikeusjärjestelmissä, kielissä, urbaanissa rakenteessa, arkkitehtuurissa ja monissa yhteiskunnallisissa instituutioissa.

Lopuksi on tärkeää muistaa, että keskiaika oli monimuotoinen ja alueellisesti vaihteleva ajanjakso. Se sisälsi sekä raskaita kriisejä että pitkäjänteistä kehitystä, jota voi tarkastella poliittisena, taloudellisena, uskonnollisena ja kulttuurisena muutoksena, jonka vaikutukset kantavat läpi modernin Euroopan historiaan.

Bysantti: Rooman itäinen puoli

Vuonna 330 jKr. Rooman keisari Konstantin perusti Bysantin valtakunnan (jota kutsutaan myös Itä-Rooman valtakunnaksi). Hän teki pääkaupungiksi Konstantinopolin. Bysantin valtakunta hallitsi Vähä-Aasiaa ja Pohjois-Afrikkaa sekä joskus Etelä-Espanjaa ja Etelä-Italiaa. Turkkilaisten ja frankkien kaltaiset viholliset söivät kuitenkin hitaasti sen maita.

Bysantin valtakunta selvisi Länsi-Rooman valtakunnan hajoamisesta ja kesti vuoteen 1453 asti. Konstantinopoli oli muurien ympäröimä kaupunki niemimaalla. Tämä vaikeutti hyökkääjien valtaamista. Lopulta vuonna 1453 Osmanien valtakunta valtasi Konstantinopolin. He antoivat kaupungille sen nykyisen nimen: Istanbul. Tämä oli Bysantin valtakunnan loppu.

Konstantinopolin kukistumista ottomaanien turkkilaisille kutsutaan joskus keskiajan lopuksi.

 
Konstantinopolin piiritys näkyy 1400-luvun käsikirjoituksessa (Chronique de Charles VII).  

Aasian kauppa ja paiserutto

Keskiajalla maiden välinen kauppa yleistyi huomattavasti. Suurin osa kaupasta kulki Silkkitietä pitkin, joka yhdisti Euroopan Lähi-itään ja Itä-Aasiaan. Arabikauppiaat kuljettivat tavaroita edestakaisin Euroopan ja Itä-Aasian välillä Silkkitietä pitkin.

Kevyet, helposti kuljetettavat ja arvokkaat esineet kulkivat pisimmät matkat. Korkean keskiajan aikana vauraus alkoi palata ja kuluttajat alkoivat jälleen vaatia ylellisyyksiä. Kauppiaat toivat silkkiä, posliinia, mausteita, suitsukkeita, kultaa ja jalokiviä tuhansia kilometrejä aavikoiden, vuorten ja tasankojen halki Eurooppaan. He toivat myös lasia Euroopasta Aasiaan.

Kaikki tuotteet eivät kulkeneet koko Silkkitietä pitkin. Raskaampia ja vähemmän arvokkaita tavaroita kuljettaneet kauppiaat kulkivat lyhyempiä matkoja. Esimerkiksi elintarvikkeet kulkivat useimmiten vain muutaman kylän sisällä.

Kaupankäynti keskeytyi useita kertoja ristiretkien (1095-1291) aikana mongolien hyökkäysten, muslimien ja kristittyjen välisten sotien ja (myöhemmin) mustan ruttotaudin vuoksi. Historian mukaan mongolit toivat ruttoa mukanaan Aasiasta. Tämä tauti tuhosi maailman väestöä vuosina 1347-1351. Se tappoi lähes kolmanneksen maailman väestöstä (vaikka Amerikka ei kärsinyt siitä).

Buddhalaisuus keskiajalla

Buddhalaisuus on ei-teistinen uskonto (eli sen kannattajat eivät usko jumalaan). Se perustuu filosofiaan. Se sai alkunsa Intiasta. Muslimit kuitenkin ajoivat buddhalaisuuden pois Intiasta. Tämä pakotti buddhalaisuuden pakenemaan itään. Nykyään Intiassa on hyvin vähän buddhalaisia, mutta buddhalaisuus juurtui lopulta vahvasti Kiinaan.

Mongolien valtakunta ja Kiinan tutkimusmatkailu

Keskiajalla mongolit loivat maailman suurimman yhtenäisen valtakunnan. Tšingis-kaanin johdolla mongolit valtasivat alueita suuressa osassa Aasiaa, Lähi-itää ja Kaukoidän Eurooppaa. Koska mongolivaltakunta oli niin suuri ja voimakas, valtakunnan sisällä käytiin vain vähän sotia. Tätä ajanjaksoa kutsutaan nykyään Pax Mongolicaksi (pax on latinaa ja tarkoittaa rauhaa). Kuten aiempi Rooman Pax Romana, Pax Mongolica oli suhteellisen rauhan ja vakauden aikaa. Tämä mahdollisti sen, että kauppa, teknologia ja ideat kulkivat turvallisesti koko Euraasiassa. Kansainvälinen kauppa ja diplomatia Silkkitietä pitkin laajenivat huomattavasti.

Vuonna 1227 tapahtuneen kuolemansa aikoihin Tšingis-kaanin valtakunta oli kasvanut liian suureksi selviytyäkseen. Se romahti oman kokonsa alle (kuten Aleksanteri Suuren valtakunta muinaisessa Kreikassa). Entinen mongolivaltakunta jakautui neljään osaan. Tämä mahdollisti sen, että kiinalaisista tuli jälleen Kaukoidän hallitseva valta. Myöhemmin Yuan-dynastian aikana kiinalaiset saivat myös Pohjois-Kiinan takaisin hallintaansa.

Noin vuonna 1405 kiinalainen amiraali Zheng He lähti tutkimaan maailmaa. Hänen 300 "aarreaitta-aluksesta" koostuva laivastonsa tutki suuria alueita itäisessä maailmassa. Nämä alukset olivat moninkertaisesti suurempia kuin mikään, mitä eurooppalaiset olivat rakentaneet. (Zheng He:n aarrelaiva oli leveämpi kuin Kolumbuksen Santa Maria -laiva oli pitkä).

 
Maalaus Donian ja Jelckaman taistelusta kansansa vapauden puolesta. Maalaus on nimeltään: "Dapperheid van Grote Pier", joka tarkoittaa: "Suuren Pyrin rohkeus".  

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on keskiaika?

Kysymys: Millaisena varhaiskeskiaikaa pitivät aiemmat tutkijat?

K: Mitä Euroopassa tapahtui Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen?

K: Kenestä tuli roomalaisten keisari vuonna 800 jKr?

K: Mitä seurauksia oli siitä, että elettiin tämän ajanjakson aikana?

Hae kirjaimella