Ruokatorven syöpä: tyypit (levyepiteeli, adenokarsinooma), oireet ja hoito

Ruokatorven syöpä: tutustu levyepiteeli- ja adenokarsinoomaan, yleisimpiin oireisiin, riskitekijöihin sekä diagnostiikkaan ja hoitovaihtoehtoihin varhaisen avun saamiseksi.

Ruokatorven syöpä on ruokatorven syöpätyyppi. Niitä on useita alatyyppejä, joista yleisimmät ovat levyepiteelisyöpä (engl. squamous cell carcinoma) ja adenokarsinooma. Levyepiteelisyöpä on yleisin globaalisti (arviolta noin 90–95 % kaikista ruokatorven syövistä tietyillä alueilla), kun taas adenokarsinooman osuus on kasvanut erityisesti länsimaissa (Yhdysvalloissa arvioitu noin 50–80 %).

Levyepiteelisyöpä saa alkunsa ruokatorven pinnan soluista, tyypillisesti ruokatorven keskiosasta tai yläosasta. Adenokarsinooma muodostuu rauhassoluista, joita esiintyy etenkin ruokatorven alaosassa ja usein yhteydessä mahansisällön takaisinvirtaukseen ja Barrettin ruokatorveen.

Riskitekijät

Useat tekijät lisäävät ruokatorven syövän riskiä:

• Tupakointi ja runsas alkoholin käyttö (erityisesti yhdessä) – merkittäviä riskitekijöitä levyepiteelisyövälle.
• Gastroesofageaalinen refluksitauti (GERD) ja pitkäaikainen oksentelu – usein yhteydessä adenokarsinoomaan.
• Barrettin ruokatorvi – limakalvon muutokset lisäävät adenokarsinooman riskiä.
• Ylipaino ja liikalihavuus – erityisesti adenokarsinoomassa.
• Ruokavalio ja ympäristötekijät (esim. savustettu ruoka, vähän kasviksia), tietyt infektiot sekä harvinaisemmat sairaudet kuten achalasia.
• Ikä ja sukupuoli: sairaus on yleisempi iäkkäillä ja miehillä.

Tyypilliset oireet

Ruokatorven syöpä voi alkuvaiheessa olla vähäoireinen. Tavallisimmat oireet ovat:

• Nielemisvaikeudet (dysfagia) – ruoan takertuminen tai vaikeus niellä, usein ensin kiinteillä ruoilla ja myöhemmin myös nesteillä.
• Rintakipu tai polttava tunne rinnassa tai kurkussa.
• Selvä laihtuminen ja ruokahaluttomuus.
• Nielemiseen liittyvä kipu (odinofagia), nielemisen jälkeen esiintyvä yskä tai äänen käheys.
• Regurgitaatio, närästys ja toisinaan verinen oksentelu tai mustat ulosteet (merkki verenvuodosta).

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu tavallisesti seuraaviin tutkimuksiin:

• Endoskopia (gastroskopia) ja koepala (biopsia) ovat diagnostisen varmuuden kannalta keskeisiä.
• Kuvantamistutkimukset: rintakehän röntgen, tietokonetomografia (CT), magneettikuvaus (MRI) ja PET-CT auttavat taudin laajuuden arvioinnissa.
• Endoskooppinen ultraäänitutkimus (EUS) voi arvioida kasvaimen syvyyttä ja imusolmukkeiden tila.
• Laboratoriokokeet ja yleinen terveydentilan arviointi hoitosuunnittelua varten.

Luokittelu ja levinneisyys

Tärkeää hoitoa suunniteltaessa on määrittää taudin stadia (kasvaimen koko, paikallinen leviäminen ja etäpesäkkeet). Staging perustuu usein TNM-järjestelmään (T = primaarikasvaimen laajuus, N = imusolmukkeiden tila, M = etäpesäkkeet).

Hoito

Hoito riippuu kasvaintyypistä, taudin vaiheesta ja potilaan kokonaistilasta. Vaihtoehtoja ovat:

• Kirurgia: ruokatorven osittainen tai kokonaan poistava toimenpide (esofagektomia) voi olla mahdollinen paikallisesti rajoittuneissa sairaustapauksissa.
• Endoskooppiset toimenpiteet: varhaisvaiheen kasvaimissa voidaan käyttää endoskooppista muokkausta (EMR) tai radiofrekvenssiablaatiota erityisesti Barrettin liittyvissä muutoksissa.
• Kemoterapia ja sädehoito: neoadjuvanttihoito (ennen leikkausta annettava) voi pienentää kasvainta ja parantaa leikkaustuloksia; yhdistetty kemoradioterapia on vaihtoehto myös ei-kirurgisille potilaille.
• Target- ja immunoterapia: tietyissä tapauksissa voidaan käyttää kasvainsolujen molekyyliprofiilin perusteella kohdennettua lääkehoitoa tai immunoterapiaa.
• Palliatiivinen hoito: oireita lievittävä hoito (esim. ruokatorven stenttaus, leikkauksen jälkeinen tuki, kivun ja pahoinvoinnin hoito) kun parantava hoito ei ole mahdollinen.

Seuranta ja ennuste

Ennuste riippuu pitkälti taudin vaiheesta löydettäessä: varhaisvaiheen kasvaimet, joita voidaan poistaa kokonaan, voivat parantua, mutta laajalle levinnyt sairaus on usein vaikeampi hoitaa ja ennuste huonompi. Hoitojen kehitys, kuten leikkaustekniikat, systemaattinen kemoterapia ja sädehoidon optimointi sekä tutkimus immunoterapioista, on parantanut joidenkin potilasryhmien ennustetta.

Ehkäisy ja varhainen toteaminen

Riskien pienentämiseksi suositellaan:

• Tupakoinnin lopettamista ja alkoholin käytön vähentämistä.
• Painonhallintaa ja terveellistä ruokavaliota, joka sisältää runsaasti kasviksia ja hedelmiä.
• Refluksitaudin hoitoa ja seuranta erityisesti jos esiintyy pitkään jatkuvaa närästystä tai jos on Barrettin ruokatorvi – säännöllinen seuranta voi auttaa tunnistamaan muutokset varhain.

Jos epäilet ruokatorven syöpää (esim. uusi niellemisvaikeus, selittämätön laihtuminen tai pitkittynyt nielemiskipu), hakeudu lääkärin arvioon. Aikainen diagnosointi parantaa hoitovaihtoehtoja ja ennustetta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on ruokatorven syöpä?

K: Mitkä ovat yleisimmät ruokatorven syöpätyypit?

K: Kuinka suuri osa ruokatorven syövästä on levyepiteelisyöpää?

K: Kuinka suuri osuus ruokatorven syövästä Yhdysvalloissa on adenokarsinoomaa?

K: Mistä okasolusyöpä alkaa?

K: Mistä adenokarsinooma alkaa?

K: Kuinka monta ruokatorven syöpätyyppiä on olemassa?

Hae kirjaimella