Villikissa (Felis silvestris) — laji, alalajit ja levinneisyys

Villikissa (Felis silvestris) — tutustu lajin historiaan, alalajeihin ja levinneisyyteen; ero kotikissaan, risteytykset ja suojelustatus.

Villikissa on Felis silvestris, joka kuuluu pienten kissojen Felinae-heimoon. Laji on kotoisin Euraasiasta ja sitä tavataan laajalla alueella aina Länsi-Euroopasta Keski-Aasiaan ja osiin Pohjois-Afrikkaa. Nimensä mukaisesti villikissaa pidetään luonnonvaraisena lajina, jota ei yleensä voida täysin kesyttää, vaikka risteytyksiä kotikissojen kanssa esiintyy laajalti sen levinneisyysalueella.

Tunnistus ja ulkonäkö

Villikissat ovat yleensä kotikissoja kookkaampia: niillä on voimakkaampi, tukeva vartalo ja pidemmät jalat. Turkki vaihtelee alalajista riippuen, mutta yleisesti se on tiheä ja sopeutunut viileämpiin oloihin. Tyypillisiä tuntomerkkejä ovat:

• vankempi ruumis ja pyöreämmät korvat kuin monilla kotikissoilla,
• puhdas, usein tiivis ja tummempi raidotus tai laikutus,
• paksu, tuuhea häntä, usein selvästi erottuvine renkaineen ja paksuine kärkinystyröineen,
• kasvoissa ja kaulassa selkeät raidat ja viirut.

Alalajit ja taksonomia

Villikissalla on merkittävää maantieteellistä vaihtelua, ja taksonomiasta käydään edelleen keskustelua. Joidenkin luokitusten mukaan alalajeja on noin 22, kun taas toiset ehdottavat vain neljän laajemman alaryhmän käyttöä. Tunnettuja yksiköitä ovat muun muassa eurooppalainen villikissa (usein F. s. silvestris), F. s. lybica -ryhmä, johon kuuluu afrikkoinen lähisukulainen, sekä kiinalainen vuoristokissa, jota aiemmin on pidetty omana lajinaan (kiinalainen vuoristokissa).

Suhde kotikissoihin

Kotikissamme on peräisin afrikkalaisesta villikissasta, ja kotikissojen ja villikissojen välillä on edelleen läheinen geneettinen yhteys. Tämä näkyy käytännössä myös siinä, että villikissat ja kotikissat voivat risteytyä (ks. risteytyksiä), mikä on yksi merkittävä uhanlähde erityisesti pienemmille ja geografisesti eristyneemmille villikantayksiköille.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Villikissat viihtyvät monenlaisissa elinympäristöissä: lehti- ja sekametsissä, pensasaidoissa, vuoristoalueilla ja karummissakin ympäristöissä, kunhan metsä- tai pensaikkoisuutta ja riittävästi saalista on saatavilla. Lajin levinneisyys on palaileva ja paikallisesti pirstoutunut ihmistoiminnan, metsänhakkuualueiden ja maankäytön muutosten seurauksena.

Elintavat ja ravinto

Villikissat ovat pääasiassa yö- ja hämäräaktiivisia yksinäisiä saalistajia. Ravintoon kuuluvat pienet nisäkkäät (jänikset, myyrät, hiiret), linnut, matelijat ja ajoittain hyönteiset. Ne saalistavat tarkkuudella ja käyttävät usein piilopaikkoja sekä maastoutumista saaliin lähestymiseen.

Lisääntyminen ja elinkierto

Pesintäaika ja pentujen määrä vaihtelevat alueellisesti. Naaras synnyttää yleensä muutaman pennun pesään, jonka hoito ja kasvatus tapahtuvat emon vastuulla. Pennut kehittyvät suhteellisen nopeasti, mutta löytävät itsenäisyyden vasta muutaman kuukauden iässä; nuoret saattavat levittäytyä omille alueilleen myöhemmin ensimmäisten elinvuosien aikana.

Uhat ja suojelu

Villikissojen suurimpia uhkia ovat:

• habitaatin pirstoutuminen ja häviäminen,
• risteytyminen vapaana elävien kotikissojen kanssa, mikä heikentää geneettistä puhtautta,
• taudit, joita kotikissat voivat siirtää (esim. raivotauti, kissanfleasien välittämät sairaudet),
• peto- ja lintuharrastajilta sekä maanviljelijöiltä tuleva vaino sekä ajoneuvoihin kuolemat.

Monissa maissa villikissat ovat lailla suojeltuja ja niiden tilaa seurataan esimerkiksi radio- ja kameraseurannalla. Suojelutoimia ovat mm. elinympäristöjen säilyttäminen, feral-kissapopulaatioiden hallinta risteytymisen estämiseksi sekä yleinen tiedotus ja valistustyö.

Ihmisen suhde ja nimitykset

Nimitystä "villikissa" käytetään joskus myös ilmaisemaan kotikissoja, jotka ovat villiintyneet ja elävät ilman omistajia (kotikissoista käytetty nimitys). Tämä voi johtaa sekaannuksiin luonnonvaraisten villikissojen suojelussa, koska villiintyneet kotikissat eroavat geneettisesti ja käyttäytymiseltään luonnonvaraisista Felis silvestris -populaatioista.

Yhteenveto

Villikissa on laaja-alainen ja muuntelukykyinen petoeläin, jolla on tärkeä rooli pienpetoekosysteemeissä. Vaikka laji on sopeutunut monenlaisiin elinympäristöihin, sen tulevaisuus riippuu ihmistoimien vaikutuksista: suojelutoimista, kotikissojen hallinnasta ja elinympäristöjen säilyttämisestä. Risteytymisen ja paikallisen uhanalaisuuden vuoksi paikallinen seuranta ja suojelu ovat usein tarpeen lajiston säilyttämiseksi luonnonvaraisena.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on villikissan tieteellinen nimi?

K: Missä villikissa on kotoisin?

K: Miksi villikissaa kutsutaan "villiksi"?

K: Onko villikissojen ja kotikissojen välillä tapahtunut risteytymistä?

K: Miten villikissa eroaa fyysisiltä ominaisuuksiltaan kotikissoista?

K: Kuinka monta villikissojen alalajia on olemassa?

K: Mistä villikissojen alalajista kotikissamme ovat peräisin?

Hae kirjaimella