Farthing (kolikko) — Englannin neljännespenni: historia ja arvo
Farthing - Englannin neljännespenni: historia, harvinaisten hopea- ja kuparikolikoiden arvo sekä keräilyvinkit.
Farthing oli Englannin kuningaskunnan kolikko, jonka arvo oli pennyn neljännes eli 1⁄960 Englannin punnan punta (ennen desimaalijärjestelmää 1 punta = 240 penniä). Sana "farthing" on peräisin anglosaksisesta feorthing-sanasta, joka tarkoittaa "neljännestä" tai "neljännen osaa". Tämä sana on todennäköisesti saanut vaikutteita vanhan norjan kielen sanasta fjorthungr, jolla on sama merkitys.
Historia
Ensimmäisiä farthing-kolikoita lyötiin Englannissa hopeasta 1200-luvulla. Nämä varhaiset hopeafarthingit olivat hyvin pieniä ja kevyitä: halkaisijaltaan noin 10 millimetriä ja painoltaan hieman yli 0,4 grammaa, ja säilyneitä kappaleita on nykyään verrattain vähän, joten ne ovat keräilijöiden suosiossa. Farthingit pysyivät osana englantilaista rahajärjestelmää myös sen jälkeen, kun Englannin kuningaskunta yhdistettiin osaksi uutta Ison-Britannian kuningaskuntaa vuonna 1707.
Materiaali ja valmistus
Varhaiset farthingit olivat hopeaa, mutta 1600-luvulla tapahtui muutoksia: ensimmäiset viralliset kupariset farthingit laskettiin liikkeelle kuningas Jaakko I:n aikana. 1600-luvun lopulla ja 1600–1700-lukujen vaihteessa esiintyi myös muunlaista aineksistoa, kuten tinasta (tai tinapitoisista seoksista) valmistettuja rengas- tai tilapäiskolikkoja sekä niin kutsuttuja farthing-tokeneita, joita valmistivat yksityiset kauppiaat ja paikalliset auktoriteetit rahapulan aikana.
Ulkonäkö ja käytännöt
Farthingin ulkonäkö vaihteli aikakausittain. Keskiajan hopeakolikoissa esiintyi usein yksinkertaisia risti- tai kuninkaankuvioita, kun taas myöhemmissä, erityisesti kuparisissa kolikkoissa oli kuninkaan tai kuningattaren rintakuva ja taustalla erilaisia embleemeja ja motivoita. Farthing oli arvoltaan niin pieni, että se oli käytössä ennen kaikkea pieniä ostoksia ja päivittäisiä maksuja varten, mutta rahan arvon ja ostovoiman pieneneminen vähensi sen käytön yleisyyttä 1900-luvulla.
Lopetus ja laillinen asema
Farthingin alhainen arvo johti siihen, että sitä alettiin lyödä yhä vähemmän. Vuonna 1953 farthingin alhainen ostovoima pakotti sen viimeiseen lyömiseen. Kolikko oli vähitellen katoamassa arkisesta käytöstä, ja sen käsitteleminen oli monesti hankalaa kaupassa. Farthing lakkasi olemasta laillinen maksuväline 1. tammikuuta 1961.
Arvo ja keräily
Nykyään farthing-kolikot ovat kiinnostavia esineitä niin rahahistorian tutkijoille kuin keräilijöille. Varhaisimmat hopeafarthingit ja harvinaiset variantit ovat erityisen arvokkaita. Kupariset ja myöhemmät farthingit ovat yleisempiä, mutta tiettyjen vuosien, lyöntivirheiden tai harvinaisten kuninkaiden kausien kappaleet voivat olla haluttuja keräilykohteita. Farthingin arvo keräilymarkkinoilla riippuu kolikon iästä, harvinaisuudesta, säilyneisyydestä ja historiallisesta kontekstista.
Yhteenveto: Farthing oli pieni mutta pitkään käytössä ollut englantilainen kolikko, jonka nimi ja arvo heijastivat sen roolia rahajärjestelmässä. Se kehittyi materiaalien ja muotojen mukaan keskiajan hopeasta kupariseen ja muihin seoksiin, ja sen käyttö loppui lopulta ostovoiman heikkenemisen seurauksena 1900-luvun puolivälissä.
Edvard I:n farthing
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on farthing?
A: Farthing oli Englannin kuningaskunnan kolikko, jonka arvo oli pennyn neljännesosa eli 1/960 Englannin puntaa.
K: Mistä sana "farthing" on peräisin?
V: Sana "farthing" tulee anglosaksisesta sanasta "feorthing", joka tarkoittaa neljäsosaa. Se on luultavasti johdettu vanhan norjan kielen sanasta "fjorthungr", joka tarkoittaa "neljännestä".
Kysymys: Milloin farthingeja lyötiin ensimmäisen kerran Englannissa?
V: Farthingeja lyötiin Englannissa ensimmäisen kerran hopeisena 1200-luvulla.
K: Milloin farthingien käyttö loppui?
V: Farthingien käyttö Englannissa päättyi vuonna 1953, kun kolikon alhainen arvo pakotti sen viimeiseen lyömiseen. Kolikko lakkasi olemasta laillinen maksuväline 1. tammikuuta 1961.
K: Mistä varhaiset farthingit tehtiin?
V: Varhaiset farthingit valmistettiin hopeasta.
Kysymys: Mistä myöhemmät farthingit valmistettiin?
V: Myöhemmät farthingit valmistettiin kuparista ja tinasta.
K: Miksi brittiläisen farthingin viimeinen lyöminen tapahtui vuonna 1953?
V: Brittiläisen farthingin alhainen arvo pakotti sen viimeisen lyömisen vuonna 1953. Eräs lontoolainen valitti pahoinpitelevistä myyjistä, kun hän yritti tarjota kolikkoa ostettavaksi.
Etsiä