Ison-Britannian kuningaskunta (1707–1801) – perustaminen ja historia
Tutustu Ison-Britannian kuningaskunnan (1707–1801) perustamiseen, Skotlannin ja Englannin unioniin, parlamentin syntyyn ja siirtomaavallan varhaiseen historiaan.
Ison-Britannian Yhdistynyt kuningaskunta oli valtio Brittein saarilla. Kuningaskunta syntyi vuoden 1707 Acts of Union -asiakirjojen seurauksena, kun näillä parlamentin säädöksillä yhdistettiin (unified) Skotlannin kuningaskunta ja Englannin kuningaskunta. Kuningaskunta käsitti pääasiassa saaren Iso-Britannian (saari Atlantin valtameressä lähellä Manner-Eurooppaa) sekä muita Brittein saarten saaria. Kuningaskunta oli koko olemassaolonsa ajan henkilökohtaisessa liitossa (jakoi saman monarkian) Irlannin kuningaskunnan kanssa. Brittein saarten ulkopuolella Iso-Britannia laajensi vaikutusvaltaansa ja perusti siirtomaita, muodostaen vähitellen laajenevan Brittiläisen imperiumin.
Kun kuningaskunta perustettiin, Skotlannin parlamentti ja Englannin parlamentti yhdistyivät yhdeksi lainsäädäntöelimeksi, Ison-Britannian parlamentiksi. Parlamentti kokoontui vanhassa Westminsterin palatsissa Lontoossa. Lontoo oli pääkaupunki, ja Britannian hallitus toimi siellä. Skotlannin ja Englannin kaksi aiempaa kuningaskuntaa olivat olleet henkilökohtaisessa liitossa jo Jaakko VI:n ja I:n hallituskaudesta lähtien; kuningas Jaakko oli skotlantilainen monarkki, josta tuli myös Englannin ja Irlannin kuningas vuonna 1603 saatuaan perinnöksi Elisabet I:n valtakunnat (peri).
Vuonna 1801 Ison-Britannian kuningaskunta ja Irlannin kuningaskunta yhdistyivät muodostaen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan. Tämä tapahtui vuoden 1798 irlantilaiskapinan jälkimainingeissa ja oli seurausta vuoden 1800 unionilaeista (Acts of Union 1800), jotka astuivat voimaan 1. tammikuuta 1801.
Perustamisen taustalla oli useita poliittisia ja taloudellisia syitä. Skotlannin talous oli kärsinyt 1690-luvun loppupuolen siirtolaisyrityksen, niin kutsutun Darien-hankkeen, epäonnistumisesta, mikä heikensi maan varallisuutta ja lisäsi halukkuutta yhdistymiseen. Englantille unionin merkitys oli osaltaan turvallisuuspoliittinen (vakaampi protestanttinen valta-asema) ja taloudellinen: unionin myötä kauppa ja investoinnit helpottuivat, ja skotlantilaiset kauppiaat saivat paremmat pääsyn Englannin siirtomarkkinoille.
Unionin myötä Skotlannin oikeusjärjestelmä ja kirkollinen itsenäisyys säilytettiin laajemmassa yhteydessä: Skotlannille jäi oma oikeus (Scots law) ja Church of Scotland säilytti asemansa. Politiikassa Skotlanti sai edustuksen yhteisessä parlamentissa: se sai 45 paikkaa alahuoneeseen (House of Commons) ja 16 edustajaa ylähuoneeseen edustajaherttuina (representative peers), mikä muutti maan poliittista asemaa mutta ei poistanut kaikkia eroja instituutioissa.
1700-luku oli Iso-Britannialle laajenemisen ja vahvistumisen aikaa: merenkulku- ja sotilaallinen voima kasvoivat, brittiläiset kauppakomppaniat ja siirtokunnat laajenivat, ja teollinen kehitys alkoi luoda pohjaa myöhemmälle teolliselle vallankumoukselle. Samalla unionilla oli myös sisäisiä jännitteitä ja vastustusta etenkin Skotlannissa, missä yhdentyminen nähtiin joidenkin mielestä taloudellisena pakotteena tai poliittisena menetyksenä.
Kokonaisuutena Ison-Britannian Yhdistynyt kuningaskunta (1707–1801) muodosti tärkeän askeleen kohti modernia yhdistyneen kuningaskunnan ja myöhemmän Britannian imperiumin syntyä, ja sen seuraukset muovasivat pitkäksi aikaa alueen politiikkaa, taloutta ja yhteiskuntaa.
Monarchs
Annasta tuli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningatar vuonna 1702. Hänestä tuli Ison-Britannian kuningatar, kun uusi kuningaskunta aloitti toimintansa vuonna 1707. (Irlanti oli erillinen kuningaskunta, joten Anne oli Irlannin kuningatar, ja Ison-Britannian myöhemmät kuninkaat olivat kukin itse Irlannin kuninkaita). Vuoden 1801 alusta, Yrjö III:n valtakaudella, Irlannin ja Ison-Britannian kahdesta kuningaskunnasta tuli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.
Stuartin talo
- Anne (1707-1714)
Hannoverin talo
- Yrjö I (1714-1727)
- Yrjö II (1727-1760)
- Yrjö III (1760-1801) jatkoi Ison-Britannian ja Irlannin Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaana vuoteen 1820 asti.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli Ison-Britannian Yhdistynyt kuningaskunta?
V: Ison-Britannian Yhdistynyt kuningaskunta oli valtio Brittein saarilla. Se muodostettiin vuoden 1707 Acts of Unionilla, joka yhdisti Skotlannin kuningaskunnan ja Englannin kuningaskunnan.
K: Mitkä maat kuuluivat kuningaskuntaan?
V: Kuningaskunnan maihin kuuluivat Iso-Britannia (saari Atlantin valtameressä lähellä Manner-Eurooppaa) ja jotkut muut Brittein saarten saaret.
K: Oliko Skotlannin ja Englannin välillä henkilökohtainen liitto?
V: Kyllä, Skotlannin ja Englannin välillä oli ollut henkilökohtainen unioni (sama monarkia) vuodesta 1603 lähtien kuningas Jaakko VI:n ja I:n valtakaudella.
K: Miten Irlannista tuli osa tätä unionia?
V: Vuonna 1801 sekä Ison-Britannian kuningaskunta että Irlanti yhdistyivät vuonna 1800 annetulla unionilailla yhdeksi kokonaisuudeksi, joka tunnettiin nimellä Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, sen jälkeen kun vuonna 1798 tapahtunut Irlannin kapina oli kukistettu.
K: Missä tämän kuningaskunnan parlamentti kokoontui?
V: Parlamentti kokoontui Lontoon vanhassa Westminsterin palatsissa. Lontoo toimi sekä tämän kuningaskunnan pääkaupunkina että sen hallituksen keskuksena.
K: Hallitsiko Iso-Britannia muita maita omien rajojensa ulkopuolella?
V: Kyllä, Iso-Britannia hallitsi muita maita omien rajojensa ulkopuolella ja perusti samalla siirtomaita kaikkialle alueelle, joka lopulta tunnettiin nimellä Brittiläinen imperiumi.
Etsiä