Filling Station — yksinäytöksinen baletti, sävellys Virgil Thomson (1937)

Filling Station (1937) — Virgil Thomsonin yksinäytöksinen baletti: draamaa, gangsterikohtaus, näyttävät valotehosteet ja historialliset esitykset. Tutustu teokseen ja sen vastaanottoon.

Filling Station on yksinäytöksinen baletti, jonka musiikin sävelsi Virgil Thomson ja jonka koreografian laati Lew Christensen. Libretto (tarina) perustuu lehtijuttuun. Paul Cadmus suunnitteli näyttämökuvat ja puvut, ja Christensen esitti alkuperäisissä tuotannoissa Macia, huoltoasemanhoitajan roolia. Baletin esitti Ballet Caravan ensimmäisen kerran Hartfordissa, Connecticutissa marraskuussa 1937. Se tuli myöhemmin New Yorkin ohjelmistoon: esitys nähtiin New Yorkin Martin Beck Theaterissa 18. toukokuuta 1939, jossa Christensen oli jälleen huoltoasemanhoitajan roolissa.

Tausta ja ensiesitys

Filling Station syntyi 1930-luvun amerikkalaisen baletin kontekstissa, jolloin koreografit ja säveltäjät etsivät aiheita ja ilmaisuja, jotka peilasivat Yhdysvaltojen arkea ja nykyaikaa. Baletin libretto ammentaa aineksensa sanomalehtikirjoituksesta, mikä korostaa tarinan kansankielistä ja kantaaottavaa otetta. Paul Cadmuksen modernistiset ja sosiaalirealistiset lavaste- ja pukusuunnitelmat korostivat näyttämöllistä realismia, kun taas Lew Christensenin koreografia yhdisti realistisia liikkeitä ja puhdasta balettitekniikkaa.

Juoni

Baletti kuvaa yhden yön tapahtumia huoltoasemalla. Päähenkilö Mac on nuori, hyvännäköinen huoltoasemanhoitaja, jonka iltaista yksinäisyyttä rikkoo ensin joukko iloisia ja rasvaisia rekkakuskia. Heidän jälkeensä saapuu valtion poliisi (State Trooper), joka nuhtelee nuoria heidän nopeusajostaan. Tapahtumia keskeyttävät räväkkä autoilijapariskunta ja heidän kapinoiva lapsensa. Hetken kuluttua näyttämölle tulee humalainen rikas poika rikkaine tyttöystävineen — he ovat pakolaisia country clubin tansseista ja aloittavat riehakkaan rumbaillun, johon muutkin liittyvät.

Kesken ilon paikalle ryntää gangsteri, joka yrittää ryöstöä ja avaa tulen. Mac, rekkakuskit ja poliisi onnistuvat kukistamaan hänet ja estämään ryöstöyrityksen, mutta rikkaan tytön kohtalo on traaginen: hän joutuu gangsterin tulilinjalle ja kuolee jalkakäytävälle. Hänen veltto ruumiinsa kannetaan pois, yleisö hajaantuu ja näyttämö palaa arkeen: Mac jää yksin radion ja sanomalehden kanssa odottamaan seuraavaa liikennettä. Juoni yhdistää arkisen elämän kuvauksen, yhteisöllisyyden ja äkillisen väkivallan, mikä luo kirpeän kontrastin baletin kevyempään tanssilliseen materiaaliin.

Taiteellinen toteutus ja musiikki

Virgil Thomsonin musiikki tukee baletin kaupunkimaista ja suorasukaista luonnetta. Thomson oli tunnettu modernin koostaan, jossa hän usein yhdistelee klassista muotokieltä ja amerikkalaisia populaarisävyjä; tässä baletissa se näkyy rytmisessä energisyydessä ja selkeissä melodisissa viittauksissa arkipäivän maailmaan. Koreografi Lew Christensen käytti liikekielessään sekä balettitekniikkaa että arkisia eleitä; tanssijat toteuttivat työn- ja matkustajaelämää kuvaavia liikekuvioita, jotka muuttuivat hetkittäin puhtaaksi baletiksi.

Erityisen maininnan saa kohtaus, jossa pimeällä näyttämöllä useat hahmot tekevät taskulamppujen valossa grand jetée -hyppyjä: valonsäteet ja ilmassa leijuvat tanssijat luovat yksinkertaisilla keinoilla dramaattisen visuaalisen efektin, jonka Grace Robert on todennut teoksen voimakkaimmaksi hetkeksi. Paul Cadmuksen lavastus ja puvustus korostivat amerikkalaisen paikallisuuden ja modernin teollisuuden estetiikkaa, mikä antoi esitykselle vahvan visuaalisen ja yhteiskunnallisen kontekstin.

Vastaanotto ja historia

Tanssihistorioitsija Grace Robert ylistää balettia kirjassaan The Borzoi Book of Ballets. Hän kiinnittää huomiota hahmotusten selkeyteen ja monipuolisuuteen ja toteaa, että kaikki nähdään "balettimaisesti". Robert nostaa esiin erityisesti gangsterin takaa-ajon vaikuttavana hetkenä ja kuvailee edellä mainittua taskulamppukohtausta dramaattisena suhteessa käytettyjen keinojen yksinkertaisuuteen nähden. Baletti sai myös suosiota ulkomailla: Lincoln Kirsteinin kokoama amerikkalainen seurue esitti sen Etelä-Amerikassa vuonna 1941, mikä lisäsi teoksen levikkiä ja tunnettuutta.

Robert totesi vuonna 1949 kirjoittaessaan, että baletin orkesteripartituuri oli säilynyt, mutta alkuperäisiä tuotantoja ja kokonaisia filmauksia ei enää ollut laajalti saatavilla; tästä syystä teoksesta sovitettu sviitti kuultiin toisinaan konserteissa tai radiossa, mutta täydelliset produktiot olivat harvinaisia. Nykyään Filling Stationia pidetään esimerkkinä 1930-luvun amerikkalaisesta repertuaarista, jossa yhdistyivät kansankielisyys, modernismi ja teatterillinen keksintäkyky.

Roolit (pääpiirteittäin):

• Mac — huoltoasemanhoitaja (päärooli)
• Rekkakuskit — iloisia ja riehakkaita nuoria
• State Trooper — valtion poliisi
• Rikas poika ja Rich Girl — humalaiset tanssijat
• Räyhäkkä autoilijapariskunta ja lapsi
• Gangsteri — traagisen juonen katalysaattori

Filling Stationista on säilynyt ensisijaisesti partituuri ja kriittisiä arvioita sekä muistiinpanoja alkuperäistuotannoista. Teos muistetaan erityisesti sen amerikkalaisesta tematiikasta, visuaalisesta ilmeestä ja realistisen arjen yhdistämisestä balettikieleen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on FAT?

K: Kuka esitti Macin roolin alkuperäisessä tuotannossa?

K: Kuka suunnitteli Filling Stationin lavasteet ja puvut?

K: Missä Filling Station esitettiin ensimmäisen kerran?

K: Mitä tanssihistorioitsija Grace Robert kehui tästä baletista?

K: Minkä vaikutuksen Robert huomasi tietyn kohtauksen aikana?

K: Milloin Filling Stationia esitettiin yleisesti Etelä-Amerikassa?

Hae kirjaimella