Purjeliitäjät – liitävät pussieläimet: sokeriglideri, Petaurus ja muut

Purjeliitäjät ja pussieläimet: sokeriglideri, Petaurus-lajit ja muut – kattava opas liitäjien lajeista, käyttäytymisestä ja hoidosta

Lentävällä opossumilla tai purjelentäjällä voidaan tarkoittaa useita toisistaan poikkeavia pussieläimiä, joilla on ihopoimun kaltainen liitokalvo ja kyky liitää puusta toiseen. Nimi kattaa sekä Australiaa ja Uutta-Guineaa asuttavia lajeja että joitain trooppisia lajeja, jotka muistuttavat toisinaan toisensa ulkonäöltään ja elintavoiltaan.

Lajiryhmät ja esimerkkejä

• Höyhenpyrstöliitäjä
• Suurempi purjekone
• Rannesiipinen purjelentäjä tai lentävä phalanger: Petaurus-suku, kuusi lajia:
  • Biak-liidin
  • Mahonkinen liukumäki
  • Pohjoinen purjelentokone
  • Orava liidin
  • Sokeriglideri
  • Keltainen vyötiäinen

Mikä tekee näistä eläimistä "lentäviä"?

Purjeliitäjien "lentäminen" ei ole varsinaista lentoa kuten linnuilla tai lepakoilla, vaan kontrolloitua liukumista. Ne levittävät etu- ja takaraajojensa välille ulottuvan liitokalvon (patagium), joka yhdessä pitkän hännän kanssa mahdollistaa vakaat suorat liu’ut puusta puuhun. Tärkeimpiä näkökohtia ovat:

• Liitokalvo venyy ranteesta nilkkaan.
• Ilmanvastus hidastaa pudotusta ja antaa vauhdin sekä ohjauksen.
• Tarkka silmä–jalka‑koordinaatio ja hännän käyttäminen kurssin säätelyyn.

Ulkonäkö ja koko

Purjeliitäjät vaihtelevat kooltaan pienistä sokeriglidereistä (noin 100–160 g) keskikokoisiin ja suurempiin lajeihin, joiden ruumiinpituus ja paino voivat olla selvästi suurempia. Turkin värit vaihtelevat lajeittain — ruskeasta harmaaseen ja keltaiseen — ja usein niillä on selvästi erottuva vyö tai kasvojenkuvioita.

Elintavat ja käyttäytyminen

Useimmat purjeliitäjät ovat yöaktiivisia tai hämäräaktiivisia ja viettävät päivänsä pesäpaikassa, kuten puunkolossa tai tiheässä kasvillisuudessa. Ne ovat taitavia kiipeilijöitä ja käyttävät liukumista tehokkaana liikkumismuotona saalistuksen välttämiseksi ja ruokapaikkojen välillä liikkumiseen. Sosiaalisuus vaihtelee lajeittain: jotkut, kuten sokerigliderit, elävät usein ryhmissä, kun taas toiset ovat yksineläjiä.

Ravinto

Ravintoon kuuluu tyypillisesti sokeripitoisia aineita (kuten hedelmät, kukkien nektari ja hyönteisten eritteet), hyönteisiä ja pieniä selkärangattomia. Jotkut lajit käyttävät hyväkseen puiden mahlavirtoja tai kuoresta erittyviä makeita aineita. Ravinnon koostumus vaihtelee kausittain ja laji- ja elinympäristön mukaan.

Lisääntyminen

Pussieläinten tavoin purjeliitäjillä on usein vatsassa oleva pussi (marsupium), jossa poikaset kehittyvät syntymän jälkeen. Poikasmäärät ja lisääntymiskaudet vaihtelevat lajeittain: joillakin lajeilla voi olla useampi poikaspolvien kausi vuodessa, kun taas toiset lisääntyvät harvemmin. Emo kantaa ja hoitaa poikasia pussissa tai takayhdistelmässä, kunnes ne kykenevät kiipeilemään ja liitämään.

Levinneisyys ja elinympäristö

Purjeliitäjiä esiintyy pääosin Australian, Uuden‑Guinean ja lähialueiden metsissä ja savanneissa. Eri lajit ovat sopeutuneet erilaisiin kasvillisuusvyöhykkeisiin — jotkut trooppisiin sademetsiin, toiset kuivempiin eukalyptusmetsiin. Elinympäristön pirstoutuminen ja metsien häviäminen vaikuttavat monien lajien kannoihin.

Sokeriglideri lemmikkinä

Sokeriglideri on yksi tunnetuimmista purjeliitäjistä lemmikkinä. Ennen hankintaa on tärkeää selvittää paikallinen lainsäädäntö, koska joidenkin alueiden asukkaiden pito on rajoitettua tai kiellettyä. Lisäksi sokerigliderit tarvitsevat paljon huomiota, lajinmukaista ruokaa, tilavaa häkin ja mahdollisuuden sosiaaliseen elämään — ne voivat kärsiä, jos niitä pidetään yksin tai ilman riittävää virikettä.

Uhanalaisuus ja suojelu

Monet purjeliitäjälajit kärsivät elinympäristöjen tuhoutumisesta, metsästyksestä ja kilpailusta tuodun lajiston kanssa. Suojelutoimet sisältävät elinympäristöjen säilyttämistä, lajikohtaista seurantaa ja tarvittaessa hoito‑ ja lisääntymisohjelmia. Kansainväliset ja paikalliset suojeluarvioinnit kertovat laji‑, alue‑ ja tapauskohtaisista riskeistä.

Miten toimia, jos kohtaa purjeliitäjän?

• Älä häiritse tai yritä ottaa villiä eläintä talteen ilman lupaa — monet ovat suojeltuja.
• Jos eläin on loukkaantunut tai hylätty poikanen, ota yhteys paikalliseen eläinsuojelu‑ tai luonnonsuojeluviranomaiseen tai eläinlääkäriin.
• Tue suojeluhankkeita ja pidä metsänsäilytys mielessä omassa lähimetsässäsi.

Purjeliitäjät ovat erikoisia ja kiinnostavia pussieläimiä, joiden elämäntapa — liukuminen puusta toiseen — on hieno esimerkki evoluution tarjoamasta sopeutumisesta. Jos haluat lisätietoa jostain mainitusta lajista, katso yllä olevat linkit tai kysy lisää lajikohtaisista tiedoista.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on lentävä opossumi?

K: Kuinka monta lajia lentäviä opossumeja on Petaurus-suvussa?

K: Mitkä ovat joidenkin ranteella siivekkäiden liukulajien nimet?

Kysymys: Mikä on pohjoisen liukulajin tieteellinen nimi?

K: Mitkä ovat joitakin muita Petaurus-suvun nimiä?

Kysymys: Löytyykö Australiasta kaikkia lentäviä opossumilajeja luonnossa?

K: Mikä on höyhenpyrstöliitäjän ainutlaatuinen piirre?

Hae kirjaimella