Jäähyväiset aseille (1932) Frank Borzagen elokuva perustuu Hemingwayn romaaniin
Jäähyväiset aseille on Frank Borzagen ohjaama elokuva vuodelta 1932, joka perustuu Ernest Hemingwayn samannimiseen romaaniin. Sen pääosissa ovat Gary Cooper, Helen Hayes, Adolphe Menjou ja Jack La Rue, ja sen levityksestä vastasi Paramount Pictures. Elokuva sai useita Academy Award -ehdokkuuksia ja voitti kaksi Oscar-palkintoa. Se tehtiin uudelleen vuonna 1957 nimellä A Farewell to Arms.
Juoni lyhyesti
Tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Italiaan. Gary Cooperin esittämä amerikkalainen ambulanssinkuljettaja Frederic Henry tutustuu ja rakastuu sairaanhoitajaan Catherine Barkleyhin (Helen Hayes). Sodasta, rakkaudesta ja menetyksestä kertova kertomus etenee Fredericin haavoittumisen, parin pakomatkan ja lopulta traagisen lopun kautta. Elokuva korostaa sodan vaikutusta yksilöihin ja rakkauden merkitystä vaikeina aikoina.
Tuotanto ja tausta
Frank Borzagen ohjaus kuuluu varhaisen äänielokuvan aikaan ja on osa 1930-luvun Hollywoodin vakavampaa draamakenttää. Paramount tuotti elokuvan ja sijoitti sen suurelta osin romaanin tunnelmaan — sodan raadollisuus sekä henkilökohtainen kärsimys näkyvät elokuvan visuaalisessa tyylissä ja näyttelijäsuorituksissa. Elokuva on myös pre-Code-aikakauden tuotos, mikä vaikutti siihen, miten tunne- ja moraalikysymyksiä käsiteltiin verrattuna myöhempiin, tiukempien sensuurisääntöjen aikoihin tehtyihin versioihin.
Näyttelijät ja roolit
Gary Cooperin ja Helen Hayesin kemia on elokuvan keskeinen voima; heidän henkilöhahmonsa muodostavat tunnekeskeisen ytimen, jonka ympärille sodan tapahtumat rakentuvat. Adolphe Menjou ja Jack La Rue täydentävät näyttelijäkaartia, tuoden esiin sodan sosiaalisia ja auktoriteettiaspekteja. Näyttelijäsuoritukset saivat aikanaan huomiota kriitikoilta ja yleisöltä.
Vastaanotto ja merkitys
Elokuva sai aikaan keskustelua sekä kriitikoissa että yleisössä. Monet arvostivat sen tunnekeskeistä kerrontaa ja näyttelijöiden tulkintoja, kun taas toiset kritisoivat elokuvan tulkintaa ja tiettyjä muutoksia Hemingwayn alkuperäisteokseen. Hemingway itse tunnetusti suhtautui elokuva- ja teatterimuutoksiin kriittisesti, ja monta kirjailijan teosta on sovitettu elokuvaksi tavalla, joka ei aina täysin vastaa lukijoiden mielikuvia.
Palkinnot ja myöhempi historia
Elokuva sai useita Oscar-ehdokkuuksia ja voitti kaksi palkintoa, mikä kuvastaa sen aikakauden merkitystä ja teknistä sekä taiteellista tasoa. Myöhemmin teoksesta tehtiin uusi filmatisointi vuonna 1957, joka esitteli tarinan uudelleen eri näyttelijäkaartin ja ohjauksen näkökulmasta. Nykyään 1932:n version katsotaan olevan osa klassikkoperintöä — se tarjoaa sekä aikakautensa elokuvantekijyyden tyyliä että esityksen sodan ja rakkauden teemoista, jotka säilyttävät koskettavuutensa myös nykylukijalle ja -katsojalle.
Huom.: Romaanin ja elokuvan välillä on eroja, ja niitä on analysoitu laajasti kirjallisuus- ja elokuvatutkimuksissa. Jäähyväiset aseille (1932) kannattaa nähdä sekä itsenäisenä taideteoksena että esimerkkinä siitä, miten kirjallisuus voi muuttua elokuvallisessa tulkinnassa.
