Chrysophyceae (kultaisenruskeat levät) – ominaisuudet, elintavat ja merkitys
Chrysophyceae (kultalevät) — ominaisuudet, elintavat ja ekologinen merkitys: tunnistus, elinkierto, fotosynteesi ja vaikutus vesiekosysteemeihin sekä kalakuolemiin.
Chrysophyceae (kultaisenruskeat levät tai kultalevät) ovat laaja ja monimuotoinen leväryhmä, jota esiintyy yleisesti erityisesti makeassa vedessä, mutta myös kariin ja rannikkoalueiden vesissä. Nimeä "kultainen" selittää pigmenttien yhdistelmä (mm. fucoxantiini sekä klorofyllit a ja c), joka antaa soluista kellertävän–ruskean sävyn.
Terminologia ja erehdyttävät nimitykset
Arkikielessä "kultainen levä" voi viitata myös muihin eri ryhmiin kuuluviin lajeihin. Esimerkiksi termiä käytetään usein kuvaamaan lajia Prymnesium parvum, joka voi aiheuttaa suuria "kalakuolemia" ja myrkyllisiä kukintoja. On tärkeää huomata, että kaikki niin kutsutut "kultalevät" eivät kuulu Chrysophyceae-luokkaan.
Rakenne ja tunnuspiirteet
Useimmissa kultaleväsoluissa on kaksi erilaistunutta lippua: yksi karvainen, "höyhenpeitteinen" lippu ja toinen sileä, passiivinen lippu. Nämä erikoistuneet liikkumiselimet näkyvät usein perusrakenteena ja linkitetään liikkumissuuntaan (erikoistunutta lippua). Karvainen (mastigoneminen) lippu auttaa etenemisessä ja ohjaa vedenvirtausta, kun taas sileä lippu toimii usein tasapainottajana.
Monilla kultalevillä esiintyy solun pinnalla tai sen ympärillä pieniä piikiteitä, skaalamaisia rakenteita tai lorikoita — osalla ryhmää nämä muodostuvat piidioksidista. Tunnistuksessa tärkeä morfologinen piirre on sisäisesti muodostuva kestävä kystamuoto, joka mainitaan usein termillä stomatokysta tai vastaava; tekstiä kuvaavasti esiintyy myös muotoilu piipitoinen kysta, joka viittaa kuoriin tai kivennäisaineen sisältäviin lepotiloihin.
Monimuotoisuus ja elintavat
Chrysophyceae sisältää useita erimuotoisia jäseniä: yksittäisiä ja kolonisoivia soluja, tikku- tai kuorirakenteisia muotoja sekä sekä vapaasti uivia että istukkaita tai kiinnittyneitä lajeja. Osa ryhmän jäsenistä käyttäytyy amoeboidisti ja liikkuu samalla tavalla kuin ameebat, kun taas toiset ovat kiinnittyneitä tai muodostavat istukoita (istukkaita).
Ravintotapojen kirjo on suuri: monet ovat fotosynteettisiä tuottajia, osa on sekasyntyisiä (mixotrofisia) — ne yhdistävät fotosynteesin ja phagotrofian (solunsisäisen syömisen) — ja jotkut ovat kokonaan heterotrofisia. Evolutiivisesti ryhmää on vaikea luokitella yksiselitteisesti; näyttö viittaa siihen, että varhaiset haarat saattoivat olla heterotrofisia ja että fotosynteettiset piirteet ja plastidit ovat kehittyneet, säilyneet tai muuttuneet eri linjoissa monimutkaisesti.
Lisääntyminen ja elinkierron erityispiirteet
Useimmat kultalevät lisääntyvät suvuttomasti kahtiajakautumalla, mutta monet lajit muodostavat lepotiloja eli kystoja epäsuotuisissa olosuhteissa. Nämä kystat suojaavat populaatioita kuivumiselta, ravinnonsaannin puutteelta tai kylmiltä kausilta ja voivat säilyä sedimentissä vuosikymmeniä ennen uudelleenheräämistä.
Ekologinen merkitys ja vaikutukset
Chrysophyceae on tärkeä osa järvien ja lampien planktonia: ne tuottavat orgaanista ainetta, toimivat ravintona pienille selkärangattomille ja vaikuttavat vedenhiukkasten kiertoon. Monet lajit viihtyvät niukkaravinteisissa, kylmissä ja happamissa vesissä, minkä vuoksi niiden runsastuminen voi kertoa ekologisista olosuhteista — siksi niitä käytetään myös paleoekologisissa tutkimuksissa muinaisten järvien olosuhteiden rekonstruointiin sedimenttikerrosten skaalojen ja kystien perusteella.
Joidenkin kultalevien populaatiot voivat muodostaa kukintoja, ja tietyt lajit tuottavat myrkyllisiä yhdisteitä: kuten edellä mainittu Prymnesium parvum, nämä kukinnot voivat aiheuttaa kaloille ja muulle vesieliöstölle haittaa. Toisaalta monet lajit ovat hyödyllisiä vesiekosysteemien perustuottajina.
Lajitieteellinen haaste ja tutkimuksen suuntaviivat
Chrysophyceae:n luokittelu on historiallisesti muuttunut ja edelleen osittain kiistanalainen. Molekyyliset menetelmät ovat selkeyttäneet ryhmän sisäisiä suhteita, mutta uutta tietoa tarvitaan vielä, jotta voidaan ymmärtää plastidien alkuperä, elämäntapojen evoluutio ja ryhmän taksonominen rajaus. Erityisesti genomitutkimukset sekä morfologisten rakenteiden, kuten skaalojen ja kystien, tarkempi karakterisointi auttavat jäsentämään ryhmän monimuotoisuutta.
- Pigmentit: klorofyllit a ja c, fucoxantiini (kultainen sävy)
- Ravintotavat: fotosynteesi, mixotrofia, heterotrofia
- Rakenne: kaksi erilaista lippua (erikoistunutta lippua), pinnan skaalat/lorikat, piipitoinen kysta
- Ekologia: tärkeitä planktonissa, indikaattoreita vedenvärähtelyihin ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin
Yhteenvetona voidaan todeta, että Chrysophyceae edustaa ekologisesti merkittävää, monimuotoista ja evolutiivisesti kiinnostavaa leväryhmää, jonka lajit eroavat merkittävästi rakenteeltaan, elintavoiltaan ja rooleiltaan vesiekosysteemeissä.
Kultainen levä: Dinobryon divergens Se on puumainen istuva muoto, jonka solut ovat kuppimaisissa kansissa.
Kaavio Ochromonas sp.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat krysofyceat?
A: Chrysophyceae on suuri leväryhmä, jota esiintyy pääasiassa makeassa vedessä.
K: Mikä on yleinen nimitys Prymnesium parvumille?
V: Kultainen levä on yleinen termi Prymnesium parvumille, joka tappaa kaloja suurina määrinä.
K: Mikä on krysofyyttisolujen päätyyppi?
V: Krysofyyttisolujen päätyypillä on kaksi erikoistunutta lippulautaa. Aktiivinen, "höyhenpeitteinen" flagellum osoittaa liikkumissuuntaan, ja sileä passiivinen flagellum osoittaa vastakkaiseen suuntaan.
K: Mikä on tärkeä ominaisuus, jota käytetään krysofyceae-heimon jäsenten tunnistamiseen?
V: Tärkeä Chrysophyceae-heimon jäsenten tunnistamiseen käytetty ominaisuus on sisäisesti muodostunut piipitoinen kysta.
K: Ovatko kaikki Chrysophyceae-heimon jäsenet samanlaisia?
V: Ei, jotkin ryhmän jäsenet ovat ameeboideja (liikkuvat kuin ameebat) ja jotkin istukkaita.
K: Mikä on Chrysophyceae-ryhmän luokittelun pääongelma?
V: Valitettavasti jokainen asiantuntija, joka on tutkinut tätä ryhmää, on päätynyt eri luokitukseen.
K: Tekikö Chrysophyceae-heimon esi-isä fotosynteesiä?
V: Näyttää siltä, että Chrysophyceae-heimon esi-isä ei tehnyt fotosynteesiä, mutta myöhemmin ryhmät kehittivät erikseen omat menetelmänsä auringonvalon hyödyntämiseen.
Etsiä